Sallitut ja kielletyt ruuat

Milloin kanasta ja riisistä tuli sallittua ja perinteisestä makaroonilaatikosta kiellettyä? Koska jauheliha muuttui hyväksi ja kalapuikot pahaksi? Erilaiset ruokavaliot ovat olleet pinnalla jo useamman vuoden, mutta yhteistä monelle ruokavaliolle ovat sallitut ja kielletyt ruuat. Olen itse ollut mukana FitFarmin valmennuksissa ja kokeillut sallitut-kielletyt -yhdistelmää saaden mieluisia tuloksia. Loppuelämää ajatellen kiellettyjen ja sallittujen ruokien määrittely ei kuitenkaan tunnu omalta, mutta pääseekö ajattelutavasta eroon?

Kävin läpi aikanaan yhden FitFarmin Superdietin ja kolme Bikini Challenge -valmennusta, joissa kaikissa oli tarkkaan määritelty se, mitä sai syödä ja mitä ei. Tietenkin sen piti olla tarkkaan määriteltyä, jotta valmennuksista sai irti sen, mitä niiden luvattiin antavan. Bikini Challenge -kuplassani minusta ajatus sallituista ja kielletyistä ruuista tuntui täysin normaalilta ja ymmärrettävältä, sillä eihän tuloksia tulisi, jos söisin jauhelihakastiketta, johon olen lisännyt kolme ruokalusikallista jauhoja kastikkeen sakeuttamiseksi. Vai tulisiko?

Päätimme Mikon kanssa valmennusten jälkeen siirtyä syömään ihan tavallista kotiruokaa. Noh, kesä meni miten meni ja kotiruuan lisäksi tuli kyllä syötyä jäätelö jos toinenkin samoin kuin muita kesäherkkuja. Kun oli aika palata ruotuun, piti taas miettiä uudelleen, miten tästä eteen päin toimisin; tarkka puhdas ruokavalio ilman kastikkeita vai tavallista kotiruokaa? Takaraivoon ehti juurtua valmennusten aikana melko hyvin ajatus kielletyistä ja sallituista ruuista eikä esimerkiksi makaroonilaatikkoon lisättävä Koskenlaskijajuusto kuulunut sallittuihin. Oliko makaroonilaatikkoni nyt siis epäterveellistä, lihottavaa ruokaa?

Mitä me ihmiset tähän saakka olemme syöneet? Siis ennen kuin syömisestä tuli niin vaikeaa. No sitä tavallista kotiruokaa! Päätin lähteä kotiruokalinjalle, sillä miksi minun pitäisi syödä kuin fitnessurheilija, jos en ole fitnessurheilija? Eikö tavallinen treenaaja voi syödä ihan tavallista ruokaa? Ensimmäinen askeleeni oli yrittää luopua siitä ajatuksesta, että kaikki se, mitä ei ole erikseen ruokavalioiden ohjeissa sallittu, ei ole kiellettyä. Kalapuikkoja saa syödä, jauhelihakastikkeeseen voi laittaa jauhoja eikä hernekeiton sisältämä sokeri oikeasti kaada maailmaa. 

Toinen askeleeni oli syödä kouluruokaa. En ole syönyt kouluruokaa oikeastaan omana kouluaikanani lainkaan, sillä nirsona ihmisenä minulle ei maistuneet vetistyneet perunat, keinotekoisen makuiset lihakastikkeet tai hailakat riisit. Työni myötä koen helpommaksi syödä lasten kanssa samaa ruokaa ja olen opetellut syömään myös niitä ei-niin-mieluisia makuja. Ja hyvin on sujunut. Edelleenkin huomaan ajattelevani esimerkiksi kouluruuan kohdalla, miten hiilihydraattipainotteista ruoka on. Sen jälkeen yritän muistuttaa itselleni, että lapset tarvitsevat proteiinia vähemmän kuin aikuiset ja ruoka on kuitenkin pääasiassa suunnattu lapsille, mutta että kyllä sillä aikuinenkin jaksaa - ja sitten eikun pinaattivelliä ääntä kohden. 

Aamupala- ja välipalamallit ovat aika hyvin juurtuneet valmennuksista omaan ruokavalioon ja koen, että ne ovat sellaisia, joita pystyn ja haluan noudattaa jatkossakin. Proteiinipitoinen jugurtti ja juotava proteiinipirtelö kuuluvat aikalailla jokaiseen välipalaani, mutta enää en kammoksu ottaa hedelmää proteiininlähteen kaveriksi; hedelmissä on sokeria, mutta on niitä nyt sata kertaa helpompi kuljettaa laukussa kuin pakastemansikoita. Aamupaloista kerroinkin tarkemmin tässä postauksessa ja aikalailla samalla kaavalla olen mennyt jo vuoden!

Onko se kotiruoka sitten lihottanut? Ei ole ainakaan minua. Kun jätin herkkujen syömisen vähemmälle ja söin tasaisin väliajoin, paino lähti laskuun ihan samalla tavalla kuin silloin, kun ajattelin kastikkeettoman, kermattoman, maidottoman, juustottoman ja ties minkä olevan ainoa tie laihdutukseen. On ollut aika helpottavaa, kun on voinut tehdä lasagnettea tai kalapuikkoja ja maitokastiketta ajattelematta, että tässä on kyllä sitä ja sitä kiellettyä eli epäterveellistä ainesosaa. En usko, että mikään raaka-aine itsessään on epäterveellistä, kyse on varmasti ennemmin määrästä ja siitä, kuinka usein raaka-ainetta käyttää.

Kun kielletty-sallittu -listan on kerran saanut päähänsä, siitä eroon pääseminen ei ole helppoa. Muistan kyllä tarkalleen, paljonko tuotteessa pitäisi olla proteiinia, jotta se olisi optimaalinen proteiininlähde sekä mikä määrä pähkinöitä korvaa tietyn määrän öljyä. Elämä vaan on aika matemaattista ja yksipuolista niin. Toki katson esimerkiksi proteiininlähteiden kohdalla, onko niissä oikeesti proteiinia, koska sillä on merkitystä kylläisyydentunteen kanssa - uusimmassa proteiinijugurttilöydöksessäni on kuitenkin vain 14g proteiinia purkkia kohden, vaikka noin 20 grammaa olisi hyvä määrä. Maha tulee kuitenkin täyteen ja seuraavalla aterialla voi sitten syödä vaikka vähän enemmän lihaa, joten ei kaada maailmaa - ei siis ole kiellettyä.

Yritän tietoisesti olla analysoimatta liikaa ruokien terveellisyyttä ja epäterveellisyyttä, sillä kuten aiemmin totesin, tähänkin saakka ihmiset ovat eläneet tavallisella kotiruualla. Pikku hiljaa ajatukset alkavat kääntyä siihen suuntaan, ettei ole hyviä ja pahoja raaka-aineita, mutta se on vaatinut paljon aikaa. Hyvähän se on tiedostaa, mitä ruoka sisältää ja osata lukea ravintosisältöjä, mutta kielletty-sallittu -komboon en enää halua lähteä. Aiemmin ajattelin, että ammattilaisten laatimat ohjeet ovat niitä ainoita oikeita, mutta nykyään ajattelen jo hieman toisin. Esimerkiksi pelkkä omena välipalana ei toimi minulle, sillä jään nälkäiseksi, mutta jollakulla toisella se voi toimia - ihmiset on erilaisia ja siksi meillä on laaja kirjo erilaisia ruokiakin.

Onko kukaan muu ajautunut sallitut-kielletyt -kierteeseen ja miten olette siitä selvinneet? Onko teillä olemassa tarkka ajatus siitä, mikä on hyvää ravintoa ja mikä ei niinkään?