Kaikki, mitä olet halunnut tietää Cheat daysta

Cheat day eli tankkauspäivä kuuluu oleellisena osana diettaamiseen. Cheat dayna on tarkoitus täydentää hiilarivarastoja, jotka dietillä aika ajoin huutavat tyhjyyttään eli lihakset ovat ikään kuin tyhjät. Samalla suuren hiilarimäärän syöminen kiihdyttää aineenvaihduntaa ja dietti lähtee taas etenemään, jos se on hetken junnannut paikallaan.

Tankkauspäiviä voi toteuttaa erilaisilla tavoilla riippuen tavoitteesta. Tankkausta voidaan toteuttaa pitämällä viikossa päivä, jolloin saatu ravinto on kulutuksen tasolla, tankkaamalla pari päivää peräkkäin enemmän hiilareita tai pitämällä minunkin pitämäni mättöpäivä. Mättöpäiviä ei voi kuitenkaan pitää niin usein kuin muita tankkauksia, sillä jos joka viikko söisi yhden päivän miten sattuu, energiavaje ei jäisi viikkotasolla riittävän suureksi. Yhtenä päivänä ei siis ole tarkoitus tuhota kaikkea tehtyä työtä, vaan buustata aineenvaihduntaa ja saada lisää energiaa diettaamiseen.

Oma cheat dayni oli valmennuksen viikolla 5 eli kokolailla puolivälissä. En ollut ennen viettänyt cheat dayta, sillä edellisellä Bikini Challengella meillä oli cheat meal eli vapaa ateria kokonaisen päivän sijasta. Ajatus siitä, että koko päivän saisi mätätä ruokaa mielinmäärin, tuntui ihanalta ja päivää oikein odotti vesi kielellä! Ja toteutinkin tankkauksen huolella; croisantteja, riisipiirakoita, irtokarkkeja, Amarillon Big burger, kaurakeksejä ja Gifflareita. Söin niin, että maha oli illalla ihan piukeana eikä sinne mahtunut enää murustakaan. Mutta olihan se olokin tietenkin sen mukainen.. Joka tapauksessa tankkaus teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin - samalla se teki aineenvaihdunnalle hyvää ja oli tavallaan pieni palkinto tehdystä työstä.

Mitä järkeä ensin olla herkkulakossa ja sitten syödä kauheasti yhtenä päivänä? kysyi yksi jos toinenkin. No onhan siinä paljonkin! Jos haluaa muokata kehoa tehokkaasti, täytyy osata luopua epäterveellisistä kahvipullista, lauantaikarkeista ja perjantaisidukoista. Osalla alkaa tekemään pidemmän herkuttomuuden jälkeen esimerkiksi mieli syödä jotain sokerista ja kun saa pitää yhden herkkupäivän tai aterian, saa tuon kolottavan karkkihampaan paikattua. Yhtenä päivänä mättäämällä ei voi kuitenkaan tuhota kaikkea tehtyä työtä, sillä hiilihydraatit kertyvät ensiksi lihaksiin ja maksaan. Tutkimuksen mukaan vähähiilarisella ruokavaliolla olleiden koehenkilöiden syötyä kolme päivää hiilareita, niistä ei kertynyt lainkaan rasvaa kehoon. Vasta kun maksan ja lihasten hiilarivarastot ovat täynnä, hiilari alkaa kertyä rasvaksi. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että täytyy tyhjentää varastot ennen kuin alkaa tankata - eikä se tapahdu ihan muutamassa päivässä.*

Fyysisten vaikutusten lisäksi cheat dayssa kyse on myös mentaalisista vaikutuksista. Omana cheat daynani söin viisi ateriaa ja kaikilla jotain epäterveellistä. Olo oli illalla myös sen mukainen, kun olisi ollut ruokakrapula. Alkoholia en tietenkään juonut (ihan kun joisin juuri muulloinkaan :D), sillä se keskeyttää välittömästi rasvanpolton ja voi vaikuttaa aineenvaihduntaan vielä todella pitkään juomisen jälkeen. Ruokakrapulassa tulikin heti mieleen, että miten ihanaa onkaan palata taas tarkkaan ruokavalioon seuraavana päivänä.

Kroppa tottuu nopeasti terveelliseen ja puhtaaseen ruokaan, jolloin epäterveellisen ruuan vaikutukset huomaa nopeasti. Toki myös epäterveelliseen oloon tottuu ja pöhöttynyt olo tuntuu ihan normaalilta - kokeiltu on. Nyt kun on kokeiltu tätä säännöllistä ruokarytmiä ja puhtaan ruuan syömistä, tuntuu niin paljon paremmalta. Ensimmäisellä BC:lläni pelkkä cheat meal aiheutti food baby -efektin eli näytin siltä kuin olisin ollut viimeisilläni raskaana, kun maha pullotti piukeana. Nyt cheat day ei aiheuttanut onneksi samaa ilmiötä, mutta ei sen lauantain jälkeen tehnyt herkkujakaan mieli - ja minä jos kuka rakastan herkkuja!

Oletteko törmänneet cheat day- tai cheat meal -ilmauksiin? Millaisia ajatuksia herkkupäivän pitäminen herättää teissä? Olisiko parempi syödä aina kun tekee mieli vai keskittää jollekin tietylle päivälle?

*Tutkimustietoa ja faktaa tietoihin otettu Timo Haikaraisen Lihaskasvu ja rasvanpoltto -kirjasta.