Hankkiudu eroon aloittamisen vaikeudesta - painonpudotus alkakoon!

Sunnuntai-iltana karkkipussin jämiä syödessä vannotaan, että huomenna se sitten alkaa; painonpudotus ja kunnon tehodietti ennen kesää! Tiistaihin mennessä on jo siirretty aloittaminen huhtikuun alkuun, koska eihän se nyt onnistu, kun on pääsiäinenkin tulossa - ja työpaikan illanistujaiset, miehen synttärit ja kissan puolivuotispäivä!

Aloittaminen on se kaikista hankalin juttu, koska siihen tarvitaan motivaatiota, omaa tahtoa ja itsekuria. Vaikka olisit napannut netistä itsellesi ruokavalion ja treeniohjelman, ei se yksinään tuo tuloksia. Tulosten eteen pitää nähdä vaivaa ja toimia pitkäjänteisesti. Todennäköistä on, ettei ensimmäiseen pariin viikkoon tapahdu yhtikäs mitään, jos olet aiemmin syönyt miten sattuu, sillä elimistöllä kestää käynnistyä ja tottua uuteen ruokavalioon.

Koska muutosta ei näe ensimmäisen diettipäivän iltana, tarvitaan itsekuria. Sokeriin tottuneella ensimmäiset neljä päivää ovat hankalia, koska makeaa tekee koko ajan mieli. Noutoruokaa työpäivinään nauttiville saattaa olla kova paikka joutua raahaamaan omat eväät töihin ja muun perheen napostellessa sipsejä telkkarin ääressä, on vain pysyttävä lujana. Mutta miksi niin moni ei kuitenkaan sitten pysy, vaan nappaa itselleenkin kulhollisen popsittavaa?

Usein laihduttamisen tarve lähtee siitä tunteesta, että on vähän ylimääräistä ja pitäisi ruveta laihduttamaan, koska halutaan näyttää paremmilta ja mahtua niihin farkkuihin, jotka kävivät pieniksi puoli vuotta sitten. Täytyminen tai pakko ei ole kuitenkaan kovin kauaskantoinen motivaattori, vaan kannattaa keksiä myös muita syitä elämäntapamuutokselle. Levinneestä naamasta se lähti minullakin. Totesin, että olen syönyt itselleni pulleat posket ja siirtynyt käyttämään vallan collegehousuja farkkujen sijaan, koska ne eivät kiristä. Oli kuitenkin toinenkin syy. Töiden jälkeen lysähdin sohvalle, ei huvittanut siivota, ei ulkoilla, ei tehdä koulujuttuja, ei oikeastaan mitään. Energiat olivat ihan loppu, kun ruokailussa ei ollut mitään rytmiä ja ruokien makrotkin menivät miten sattuu. Ei näin voinut jatkua, koska tarvitsin enemmän energiaa nauttiakseni elämästä!

Kun terveellisempi ruokavalio alkoi, jäi herkut välittömästi sivuun, päivään tuli viisi monipuolista ateriaa sekä 4-5 treeniä viikkoon. Tiesin, että kun näin toimin, tuloksia tulee niin energiatasoihin kuin ulkoiseenkin olemukseen. Olin päättänyt onnistua ja tiesin, että itsekuria löytyy tarvittaessa. Ensimmäiset sortuvat herkkupaloihin jo ensimmäisellä viikolla, mutta sen sijaan, että menisi mukaan herkutteluun, täytyy vain ajatella, että "vitsi miten hyvä, että olen itse pysynyt ruodussa, saan olla ylpeä". Itseään pitää muistaa kehua ja kannustaa! Ja minne ne herkut tästä maailmasta laihdutuksen aikana katoavat? Ei minnekään, päinvastoin, niitähän tulee koko ajan lisää! Juuri taisi Fazer lanseerata jonkin Dominosuklaankin..

Itsekuria tarvitaan niin kauan kuin ensimmäiset tulokset alkavat näkyä, sillä kun huomaat vyötärön kaventuneen tai energiatasojen nousseen, tulokset alkavat ruokkia motivaatiota ja itsekurille ei ole enää niin suurta tarvetta. Dietti lähtee siis sujumaan lähes leikiten normaalioloissa. Eteen tulee kuitenkin niitä tilanteita, kun työkaveri naureskelee eväillesi, kaveri nalkuttaa, että mikset voi lähteä hänen kanssaan pizzalle perjantain kunniaksi (ps. kutsu kaveri luoksesi pizzalle, ohje löytyy tästä!) ja kauppareissulla kaikki karkkipussit vain huutavat nimeäsi. Silloin tarvitaan jälleen ripaus itsekuria, mutta aimo annos ajattelua.

Ajattelua mistä? No siitä, miksi tähän touhuun on lähtenyt ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut sinuun. Kun alat pohtia, mitä kaikkea olet saavuttanut syömällä säännöllisesti, monipuolisesti ja terveellisesti, ei se karkkipussi enää huudakaan nimeä. Mieti, miten vyötärö on kaventunut, posket eivät enää pullota, voit käyttää farkkuja (tai ainakin niiden käyttöajankohta lähestyy koko ajan), jaksat paremmin arjessa, olet iloisampi ja eloisampi, itsetuntosi on parantunut, shoppailu onkin taas mukavaa, et häpeä kulkea peilin ohi ja niitä satoja muita asioita, joita olet jo saavuttanut. Pelkästään ajatusten kohdistaminen toiseen asiaan auttaa pääsemään herkkuhimosta yli.

Tietenkään kaikille ei sovi moinen kaikki tai ei mitään -toiminta eikä sen ole varmasti kenellekään tarkoitus sopiakaan koko elämää. Alussa on kuitenkin tehtävä päätös ja pysyttävä lujana, koska jos ensimmäisellä viikolla jo antaa itselleen luvan lipsua, se lipsuminen jatkuu myöhemminkin - eikä niitä tuloksia lähde tulemaan niin nopeasti ja silloin myös itsekuria tarviitaisiin kipeästi. Itsekään en halua kieltäytyä kaikista herkuista, vaan vähentää herkut vain karkkipäiviin.

Oletteko ryhtyneet laihduttamaan tai muokkaamaan kehonkoostumustanne? Millä keinoilla itse kuljette kohti määränpäätä?