Hankkiudu eroon kuluttavista ystävyyssuhteista

Alakoulu opettaa meidät siihen, että pitää olla kaikkien kaveri. Nuoruudessa lause muuttuu muotoon "kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen". Harva kuitenkaan muistaa aikuisuuden kynnyksellä kertoa, että missään ystävyyssuhteessa ei tarvitse roikkua eikä kenenkään kaveri ole pakko olla, vaikka joskus olisi ollutkin. Kuulostaa julmalta, mutta kuluttavat ystävyyssuhteet tekevät hallaa omalle hyvinvoinnillesi.

Muistaako kaveri sinua silloin, kun tarvitsee kyydin jonnekin? Vai silloin, kun on saanut palkankorotuksen ja haluaa kertoa, miten paljon parempaa palkkaa hän sinuun verrattuna nykyään saakaan? Vai kenties silloin kun hän haluaa lörpötellä omia kuulumisiaan edes kysymättä, miten sinulla menee? Kuulostaa käsittämättömältä toiminnalta henkilöltä, joka kutsuu itseään ystäväksesi, mutta valitettavasti tämä on harmillisen yleistä tänä päivänä. Ja silti vuodesta toiseen roikumme tällaisissa ystävyyssuhteissa, joissa tunnemme itsemme vain taksikuskiksi tai astetta huonommaksi ihmiseksi kuin tuo "ystävämme".

Hyvä ystävyys perustuu molemminpuoliseen tunteeseen ystävyydestä. Eihän parisuhteessakaan voi olla, jos toinen ei pidä toisesta tai jos toinen toistuvasti kohtelee huonosti. Ystävyydessä tärkeää on arvostaa toista sellaisena kuin toinen on. Joskus hyvät ystävyyssuhteet alkavat aivan yllättäen, kun kohtaat ihmisen, jonka kanssa on rentoa ja mukavaa olla. Itse olen huomannut viime vuosien aikana, että kaipaan rinnalleni samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa voin keskustella mistä vain ja joiden seurassa tunnen itseni arvokkaaksi. Näitä ihmisiä onkin löytynyt aivan yllättäen esimerkiksi lusittaessa yhdessä lauantain iltavuoroa sekä jopa blogin kautta. Kyllä sen tuntee, kun sen oikean kohtaa!

On ihanaa, kun on ystävinä ihmisiä, joiden kanssa on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, samanlaisia ajatuksia maailmasta ja samanlainen arvomaailma. Tietenkään ystävän ei tarvitse olla täysi kopio itsestä, sehän olisi tylsää. Näin vanhemmiten olen kuitenkin oppinut arvostamaan sitä, ettei minun tarvitse näytellä mitään ja voin rehellisesti pitää oman mielipiteeni pelkäämättä, että se tuomitaan vääräksi. Oikea ystävä ei myöskään korosta omaa paremmuuttaan, arvostele muita ystäviäsi tai yritä muuttaa sinua haluamaansa suuntaan. Oikea ystävä on mukana arjessa ja juhlassa, hänen kanssaan nauretaan ja joskus jopa itketään. Yhtä kaikki, todellsta ystävää tulee ikävä, jos hänestä ei kuule vähään aikaan ja hänen kanssaan esimerkiksi kahvittelu onnistuu kaikista muista menoista huolimatta - kun pitää jotain tärkeänä, sille löytää aikaa.

Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, olen myös ymmärtänyt, ettei turhaan kannata haalia ympärilleen kauheaa määrää hyvänpäiväntuttuja. Mieluummin viisi sydänystävää kuin neljäkymmentä morjestuttua. Olet varmasti itsekin kokenut joskus sen, kun kysyt kuulumisia kaveriltasi ja saat tismalleen samat kertomukset kuin olet lukenut jo aiemmin hänen Facebook-seinältään tai blogistaan. Tulee todella erityinen olo - hän kertoo minulle sen, mitä kertoo koko muullekin maailmalle. Toisaalta olet saattanut olla ystävä jonkun kanssa esimerkiksi lapsuudessa ja ystävyys on kuihtunut kasaan jo aikoja sitten, mutta silti vielä joskus nähdään ja jutellaan - niistä arkipäiväisistä asioista, joista voisit jutella naapurinkin kanssa. 

Eihän kuihtuneissa, yksipuolisissa tai kuluttavissa ystävyyssuhteissa olemisessa sinänsä ole mitään vikaa, mutta ei niistä ole mitään erityistä hyötyäkään. Meillä jokaisella on vuorokaudessamme 24 tuntia ja itse ainakin haluan käyttää sen niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa minun on hyvä olla. On ikään kuin ajanhukkaa lähteä kahvittelemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa nähdään vain tavan vuoksi kerran pari vuodessa. Enkä tarkoita, että kaikki kuihtuneet ystävyyssuhteet pitäisi laittaa heti katkolle, mutta kannattaa miettiä, miten paljon niihin panostaa. On mukava välillä vaihtaa kuulumisia heidänkin kanssaan, jotka eivät enää ole niin läheisiä, mutta ei välttämättä kannata stressata siitä, ettei ehdi nähdä, soitella tai viestitellä enää edes joka viikko. Ihmiset muuttuvat ja ihmissuhteet muuttuvat.

Joensuuhun muuttaessani en kokenut omakseni opiskelijabileitä ja minua moneen kertaan peloteltiinkin, että jäät ilman ystäviä, kun et lähde joka tiistai ja keskiviikko ryyppäämään. En koe jääneeni mistään paitsi; miksi olisin mennyt haalimaan viinipullo kourassa ympärilleni ihmisiä, jotka tuskin olisivat kuitenkaan pidemmän päälle olleet yhtään tyylisiäni. Sen sijaan löysin ystäviä töiden parista, koulusta sekä blogimaailmasta - ystäviä, jotka ovat oikeasti sellaisia, joiden kanssa haluaa viettää aikaa aina vain. Hyvät ystävät ovat yksi elämän parhaita asioita ja kun rinnalleen löytää tosi ystävän, hänestä kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni. Sen sijaan aikaa ei kannata hukata ihmsiiin, jotka ottavat enemmän kuin antavat. 

Millaisia tuntemuksia kuihtuneet ystävyyssuhteet herättävät? Milloin on aika siirtyä eteen päin vai onko parempi pysyä kuitenkin kaverina? :)