Balayage-raidoitus eli taatusti ihanat uudet hiukset

Miulla on ollut kymmenen vuotta samanlaiset hiukset - tai no, väri on vaihdellut ja välillä on leikattu hieman erilaisella twistillä, mutta periaate kuitenkin on pysynyt koko ajan samana. Vuoden 2017 maaliskuussa päätin, että on aika kokeilla jotain uutta ja lähden kasvattamaan hiuksia. Pitkiä hiuksia en halunnut vieläkään, sillä muistutan mielestäni luppakorvaista koiranpentua, jos miulla on pitkät hiukset. Tavoite olikin saada hiukset kasvamaan noin olkapäille ulottuviksi.

Olen taistellut pinnien kanssa, yrittänyt laittaa ponnareita, kihartaa ja suoristaa, mutta vuoden kasvatusurakan jälkeen tunsin itseni todellakin rumaksi ja hiukseni persoonattomiksi. Hiukset olivat aina olleet se, mitkä ovat keränneet kehuja ja joista olen tykännyt ihan mielettömästi - miksi miun piti alkaa haaveilla erilaisesta kampauksesta. Kasvattaessa kaikki hiukset olivat luonnollisestikin eripituisia, sillä takana miulla oli ollut vain noin 3-5cm pitkät hiukset kun taas oikealla puolella päätä hiukset saattoivat hyvinkin olla 20cm pitkiä ja ainakin merkittävästi eripituiset kuin vasemmalla puolella, jossa korvan päällä ei ollut laisinkaan hiuksia! Koska lähtötilanteessa kaikki olivat eripituisia, ne pysyivät koko kasvatuksen ajankin eripituisina, vaikka kävin niitä välillä siistiyttämässä kampaajalla.

Sain Mikolta joululahjaksi lahjakortin hiustenleikkaukseen ja -värjäykseen ja päätin, että käytän sen silloin, kun hiukset ovat riittävän pitkät johonkin selkeään malliin. Kuukausi ennen toukokuussa koittavaa kampaaja-aikaa oli aivan piinaa; en halunnut meikata, koska näytin kuitenkin tyhmältä, kun hiukset eivät asettuneet mitenkään. En välittänyt pukeutua muihin kuin urheiluvaatteisiin, koska olisi ollut hölmöä hillua sifonkipaidassa ja nahkahousuissa kun tukka hapsotti joka suuntaan. Miulla oli ihan todellinen ulkonäkökriisi!

Kun sitten vihdoin istuin taitavan Marikan kampaamotuoliin, olin niin odottavainen ja täynnä intoa uutta hiustyyliä odotellessa. Päätimme värjätä hiukset kolmella värillä balayage-tekniikalla; tyveen todella tummaa, sitten melko samanväristä keskelle kuin omissa hiuksissanikin ja latvat vaalennettiin ja vaaleita raitoja laitettiin myös ylemmäs! Miulla ei ole ikinä ollut omaa väriä vaaleampia hiuksia ja odotinkin vaalennusta jännityksellä. Yli kolmen tunnin uurastuksen jälkeen miulla oli uudet ihanat hiukset, jotka ovat latvoistaan suhteellisen samanpituiset ja jotka on värjätty eläväisen ja hyvinvoivannäköisiksi. En vieläkään osaa oikein päättää, haluanko tulevaisuudessa vielä latvoista napattavan sentin tai kaksi pois vai haluanko kasvattaa hiuksia sentin tai kaksi, jotta ne pysyisivät vaivattomasti yhdellä ponnarilla - noh, aika näyttää.

Joka tapauksessa olin kampaamokäynnin jälkeen niin onnellinen. Tunsin oikein puhjenneeni kukkaan, kun vihdoin peilistä katsoi nainen, jolla oli tukka ja meikki kunnossa - ja mikä parasta, hymy huulilla! Työkaverit eivät meinanneet tunnistaa minua ja itsekin peilistä katsoessa aina hämmentyi, että "voi vitsi miten kivat uudet hiukset". Toki seuraavana päivänähän miun oli itse laitettava hiukset, sillä kampaus ei luonnollisestikaan kestä saunomista. Heh, helppo homma, enhän osaa edes letittää..

Mutta minä opettelin letittämään. Tuli sotkulettejä, vähän lettiä muistuttavia lettejä ja hetkiä, kun lätkäisin vain pinnin päähän kuten olin tehnyt vuoden aiemminkin. Vuokatissa sitten aloin väkertää lettiä ja oho, ensimmäisellä yrittämällä onnistuin tekemään nurinpäin olevan letin! Olin niin hämmästyksissäni, että liimasin letin kiinni järkyttävällä määrällä lakkaa, ettei hieno vahinkotekeleeni vain levähtäisi. Yhtäkkiä osasin myös kihartaa hiukset "luonnollisen näköisiksi" eikä pikkuruiselle korkkiruuville. Mitä oli tapahtunut?

En tiedä, mutta nyt letittäminen sivulle käy vaivattomasti. Edestä taaksepäin en osaa vieläkään letittää, mutta ei kai sekään vaadi muuta kuin harjoitusta. On kuitenkin ihanaa, että vihdoinkin miulla on mieluisat hiukset, joihin saan pientä vaihtelua ihan vain letittämällä tai kihartamalla - ennenhän kampaukseni oli aina melko samanlainen. Vieläkään en jaksa joka päivä laittaa hiuksia mitenkään erikoisesti (etenkään, jos olen menossa kuuteen töihin), mutta sitten kun haluan panostaa, hiustenlaitto on yllättävänkin helppoa!

Väristyksestä olen tykännyt myös todella paljon ja erityisesti ponnareita ja lettejä tehdessä eri sävyt tulevat kauniisti esiin. Toki nyt olen ymmärtänyt myös sen, miksi sanotaan, että hiukset kärsivät vaalennuksesta - tuntuu, että latvat menevät helposti takkuun ja jopa katkeavat helpommin kuin hiukseni aiemmin. Ei tietenkään mitään merkittävää katkeilua, mutta hauska nähdä sama ilmiö omissa hiuksissa, jota on katsellut aiemmin vain blondanneiden hiuksissa!

Mitä tykkäätte uudesta tyylistä? Oletteko itse uskollisia saman kampauksen käyttäjiä vai tykkäättekö kokeilla erilaisia tyylejä? :)