Juhannustunnelmia 2016

Keskikesän juhla vietettiin lämpimissä tunnelmissa veden äärellä. Perjantaiaamuna miulla oli vielä kassavuoro, mutta sekin kutistui vain kahteen tuntiin, joten päästiin hyvissä ajoin viettämään juhannusta Mikon sukulaisten kanssa. Mökkijuhannuksesta on kaiketi muodostunut jo jonkinlainen perinne, sillä viimeiset neljä juhannusta ollaan vietetty hyvässä seurassa rentoutuen ja luonnon kauneudesta nauttien :)

Tänä juhannuksena pohdin sitä, miten rentouttavaa onkaan välillä olla ilman peiliä - ilman stressiä siitä, onko hiukset ihan lytyssä tai näyttävätkö kasvot epätasaiselta ilman meikkiä. Aamuisin harjasin hiukset ja pesin naaman, mutta peiliin en katsahtanut kertaakaan tuon kolmen päivän aikana, mikä oli oikeastaan aika hassua. Ehkä minäkin olen alkanut ymmärtää mökkeilyn sisimmän olemuksen - siellä on tarkoitus rentoutua eikä näyttää samalla tavalla huolitellulta kuin töissä tai kaupungilla.

Juhannus vietettiin pitkälti samoin kuin edellisinäkin vuosina; uistellen, saunoen, uiden, hyvää ruokaa nauttien, korttia ja mölkkyä pelaten sekä toistemme jutuille nauraen. Tällainen perinteikkyys sopii hyvin miulle, sillä jostain syystä olen tykännyt vaalia perinteitä (ihan joulukuusen koristelusta lähtien.. :D). Lisäksi on hauska pelata korttia isolla porukalla ja päästä kalastelemaan, koska ei tuollaisia juttuja tule kuitenkaan tehtyä kahdestaan kotona. Uistelusta innostuin jo ensimmäisenä kesänä ja tänä juhannuksena innokkuuteni palkittiinkin, sillä kiskoin elämäni ensimmäisen kuhan ylös järvestä - ja olihan se kaikista isoinkin saamani kala.

Tosikalastajat voivat naureskella miun suurelle saaliilleni, mutta Mikon ukin mukaan silmäni alkoivat oikein loistaa, kun tajusin kelaavani kuhaa. Kalahan nappasi nimenomaan Mikon ukin uistimeen, mutta kelauspuoli jäi miulle, sillä jonkun täytyi ohjata venettä - eli puoliksi miun kala, puoliksi Mikon ukin ;) Pienenä en kyllä uskonut, että voisin innostua kalojen huijaamisesta.. :D

Ravintovalmennuksen neuvot kyllä pääsivät hieman unohtumaan juhannuksen aikana, sillä Pepsi Maxi kuului ruualle jos toisellekin ja karkitkin maistuivat juhlan kunniaksi. Onneksi kuitenkin olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että juhannus on vain kerran vuodessa ja ruotuun voi palata jälleen maanantaina. Ja tuleehan tavallistakin ruokaa syötyä paljon enemmän, kun ruokailuun käyttää aikaa, ja kaiken lisäksi ruoka maistuu ihan erilaiselta, kun on ulkoillut koko päivän ja laittanutkin ruuan ulkona.

Molempina iltoina sai nauttia kauniista auringonlaskuista - ja toisena iltana jopa auringonnoususta. Harmittaa, että unohdin toisen objektiivin kotiin, joten tikanpoikanen, aamuyön usva veden pinnalla ja pari muuta juttua jäi kuvaamatta, kun perusobjektiivi ei riittänyt. Toisaalta eipä tullut katseltua koko juhannusta vain linssin läpi :)

Miten teidän juhannuksenne sujui? Löytyykö samoja juttuja kuin miun juhannuksesta? :)