Maailman paras Äiti

Uskon rakkauteen ensisilmäyksellä. Uskon, että yhdellä silmäyksellä voi rakastua toiseen ihmiseen ikuisesti. Yksi katse riittää kertomaan, että siitä syntyy jotain korvaamattoman arvokasta, ainutlaatuista ja mielettömän tärkeää. Kun avasin ensimmäistä kertaa silmäni noin 22 vuotta sitten ja katsoin äitiäni, tiesin, että siinä on henkilö, jota tulen aina rakastamaan ja joka tulee aina rakastamaan minua.

Äitini on kaunis, iloinen, ahkera, hauska ja avulias. Hän ajattelee ennen kaikkea muiden parasta, vaikka välillä olisi hyvä ajatella ensisijaisesti omaa parasta. Äiti laittaa maailman herkullisinta ruokaa enkä onnistu samoilla ohjeilla tekemään läheskään saman makuista ruokaa - siihen pystyy vain minun Äiti. Hän pitää myös huolen siitä, että koko perheellä on asiat hyvin ja Äiti muistaa, mikä ongelma kelläkin perheenjäsenellä on ollut, miten se on korjattu ja millainen ongelman tila on kyselyhetkellä. Äiti huolehtii miusta joka päivä, vaikka asun neljänsadan kilometrin päässä hänestä; puheluin ja viestein hän pysyy kärryillä elämäni arkipäiväisistäkin käänteistä.

Arvostan käsittämättömän paljon sitä, että Äiti on viettänyt kaksikymmentä vuotta elämästään minun ja siskoni kanssa. Joka päivä kerhon tai koulun jälkeen Äiti oli meidän kanssa. Kävimme leikkipuistoissa, leikimme yhdessä kotona, veimme Isille töihin eväitä, kävimme uimassa, söimme itsetehtyä ruokaa ja nökötimme siskoni kanssa Äitin molemmin puolin, kun hän luki meille Miinaa ja Manua. Kaverini olivat aina kateellisia siitä, että Äitini oli kotona, kun hekin tulivat meille kylään, sillä kenenkään muun vanhemmat eivät tulleet kotiin ennen Pikku Kakkosta.

Etenkään pienenä en aina muistanut olla kiitollinen siitä, että kävimme yhdessä esimerkiksi leikkipuistossa. Saatoin kivan päivän päälle kiukutella turhista jutuista tai parkua, etten aio koskea pitkällä tikullakaan kanakastikkeeseen. Olen pahoittanut varmasti monta kertaa Äitin mielen, mutta aina hän on antanut minulle anteeksi. Aina olemme sopineet, halanneet ja kuivanneet kyyneleet.

Ollaan Äitin kanssa todella samanlaisia ulkonäöstä luonteenpiirteisiin. Selfieitä selatessa täytyy oikein tarkkaan katsoa, että kumpi oikeastaan on kumpi, kun etuhiuksista lähtien muistutetaan toisiamme. Olemme molemmat toisinaan äkkipikaisia, mikä onkin välillä aiheuttanut harmaita hiuksia varmasti meille molemmille. Olemme kuitenkin tunteellisia ja iloisia ihmisiä, eikä riitely ole meitä varten. Rakastamme täysillä ja näytämme sen. Kun viikonloppuvierailujen jälkeen koitamme lähteä eri suuntiin, kyyneleet silmissä halaamme toisiamme vaikka kuinka monta kertaa samaan aikaan, kun Isi ja Elli katselevat huvittuneina vierestä - mutta sellaisia me olemme.

Joskus ymmärrän niin konkreettisesti, miten kaukana perheestäni asun. Kyyneleet kohoavat silmiin tätäkin tekstiä kirjoittaessa, kun tunnen, miten kova ikävä minulla on perhettäni jo nyt, vaikka näin heidät viimeksi neljä tuntia sitten. Välimatkalla ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta siihen rakkauden määrään, mitä tunnen; rakastan perhettäni yli kaiken ja he ovat minulle kaikki kaikessa, maailman paras perhe.

Etenkin näin äitienpäivänä haluan sanoa, että minulla on maailman paras Äiti. Ihminen, joka on aina minun tukena, ymmärtää, rakastaa, neuvoo ja opastaa. Ihminen, joka tykkää minusta juuri tällaisena kuin olen - kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Rakastan sinua Äiti <3