Miksi pitää dieettailla?

Luin Sofian mietteitä itsevarman ihmisen laihduttamisesta ja ryhdyin pohtimaan, miksi oikeastaan itse noudatan tehokiinteytys-ohjelmaa. Tiedän, etten ole ylipainoinen eikä minun tarvitse sen vuoksi kiinteytyä. Tiedän kuitenkin, ettei Fitnesspäiväkirjoja katsoessa tarvitsisi ottaa namuja, jos aikoo syödä niitä lauantaina. Tiedän myös, että miulla on varastossa parit ihanat housut, jotka näyttäisi miulla tosi kivoilta. Tiedän, että terveydellisistä syistä on hyvä syödä ja liikkua oikein - voida hyvin.

Rakastan sitä tunnetta, kun tunnen itseni pieneksi; kun tunnen, että vyötärö on kapea ja jalat sopivat kivasti shortseihin. Pienuudella en tarkoita, että minun pitäisi olla pienempi kuin ympärilläni olevien ihmisten, jotta voisin verrata itseäni häneen, ei - pieneksi tunteminen tarkoittaa sitä, että koen olevani sopusuhtainen suhteessa siihen, että olen vain 166 senttiä pitkä. Kuitenkaan pikkuruisuus ei ole mikään tärkein juttu, sillä miusta kokoon katsomatta on tärkeintä voida hyvin eikä sillä ole mitään väliä, onko ihminen 50kg vai 100kg, kunhan hänellä on kaikki hyvin ja hän on onnellinen. Tästä syystä en stressaa pienikokoisuudesta, vaikka siitä välillä haaveilenkin.

En tiedä, mistä moinen pikkuruisuuden tunne kumpuaa; ehkä minulle on joskus sanottu, että "oletpa pikkuinen" juuri sillä hetkellä, kun olen tuntenut olevani tyytyväinen kroppaani. Haluan kuitenkin kasvattaa lihaksia ja toivon, että ne jonain päivänä myös näkyisivät ilman suurennuslasia. Haluan kuitenkin olla yhtä aikaa lihaksikas ja pienikokoinen; en sillälailla pieni, että luut menevät poikki, kun törmään tyypilliseen tapaani oven karmiin, vaan sellaisella terveellä tavalla. Kuitenkin on olemassa tärkeämpiäkin syitä dieettaamiselle.

En voi väittää, ettei ulkonäöllisillä seikoilla olisi merkitystä siihen, miksi olen tehokiinteytyksellä. Kuitenkin ulkonäköä merkittävästi tärkeämpi asia on terveys, jonka haluan säilyttää myös tulevaisuudessa. Haluan syödä terveellisesti ja monipuolisesti myös jatkossa, mutta en nipottaa turhista. Haluan oppia löytämään kultaisen keskitien, jossa voi nauttia palan suklaakakkua keskellä viikkoa ja palata sitten taas normaaliin rytmiin; koko viikko ei ole pilalla yhden kakkupalan takia! Ja arvatkaa mitä, olen oppinut myös tämän jutun ja olen siitä mielettömän ylpeä :)

Koen suuta riemua siitä, että olen ymmärtänyt asioita ravinnosta ja etenkin liikunnasta perehdyttyäni aihealueiden kirjallisuuteen. Iloitsen siitä, ettei minun tarvitsekaan ryhtyä juoksemaan ollakseni urheilullinen, vaan kävely on paljon tehokkaampaa rasvanpolton kannalta. Tykkään siitä myös huomattavasti enemmän, mikä nostaa intoa liikkumista kohtaan. Myös tykästyminen salitreeniin on tuonut paljon lisäpuhtia tekemiseen, sillä salille on aina kiva lähteä treenaamaan - ainakin salille päästyä on kivaa, vaikka joskus itse lähteminen tuottaisikin hikipisaroita! Ja mikä parasta; en yleensä satsaa urheiluvälineisiin ihan kamalasti, mutta viime kesänä ostin uudet rullaluistimet ja vaikka sillä hetkellä hieman kirpaisi, en ole koskaan ollut näin tyytyväinen luistimiin! Matalalla holvikaarella varustettuna luistelu on tarkoittanut viittä kilometriä ja sitten kaksi viikkoa taukoa rakkojen vuoksi - nyt voin luistella mielinmäärin ilman rakkoja, ihanaa!

Nyt kun kaikki koulukiireet yhdistettynä työvuoroihin ovat hellittäneet, aion keskittyä täysillä niin vapaa-ajasta nauttimiseen kuin treenaamiseen ja uusien reseptien kokeiluun. En aio stressata niin paljoa kaikesta ja uskon sen vaikuttavan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin merkittävästi. Ihanaa, että tulee kesä ja on aikaa omille jutuille :)

Oletteko lukeneet jonkin hyvän kirjan, joka on antanut teille motivaatiota terveellisempään elämään? Koetteko, että kiinteytymishalulle on aina olemassa joku muukin kuin ulkonäöllinen syy? :)