Olen viimeisen kahden viikon aikana nähnyt enemmän ystäviäni ja perhettäni kuin varmaan kahteen edeltävään kuukauteen yhteensä. Lisääntynyt vapaa-aika on tuonut mahdollisuuden nähdä ystäviä töiden jälkeen ja toisaalta viettää rentoja koti-iltoja sohvalla huolimatta mistään. Ihanaa, kun vihdoinkin on aikaa heille, jotka kuitenkin ovat niitä elämään suurta iloa tuovia ja jokaisessa tilanteessa tukevia henkilöitä.
Juuri tänään kävin ystäväni luona glögillä (kyllä, marraskuun 8. päivä on oikein hyvä aika aloittaa glögikausi!) ja hän arveli minun ehdottaneen tapaamista vahingossa, sillä olemme kuitenkin menossa lauantaina elokuviin yhdessä. Kerroin kyllä muistaneeni lauantaisenkin tapaamisen, mutta että mielelläni näkisin vaikka kahdestikin samalla viikolla, kun ei olla moneen aikaan ehditty nähdä useasti, aina vain kauheiden järjestelyjen ja aikataulutusten jälkeen. Se pysäytti miettimään, miten mukavaa onkaan nyt, kun on aikaa myös läheisille ihmisille ja aikaa voi viettää yhdessä ilman ylimääräistä kiirettä ja stressin tunnetta!
Monesti oletamme, että ystävät, perhe ja puoliso pysyvät rinnallamme, vaikkemme joka päivä tai viikko näkisikään tai kuulisikaan toisistamme. Perheen tai puolison kanssa en ole kyllä koskaan testannut viikon vuorovaikutushiljaisuutta, mutta ystävien kanssa valitettavasti sitäkin useammin. Siellä he kuitenkin vielä ovat, vaikka välillä itseäni on suunnattomasti harmittanut, että olen ahnehtinut niin paljon kouluhommia ja töitä, ettei ole oikein jäänyt vapaa-aikaa, jonka viettää ystäviä nähden. Toisaalta Mikkokin on saanut kokea sen, että olen fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa, sillä joskus työkuviot ja esseiden palautuspäivät ovat vieneet kaiken huomioni.
Samaan aikaan, kun elämässä on kiire ja huiske, oppii tunnistamaan todelliset ystävät. Vielä lukioikäisenä minulla oli jättimäinen kaveripiiri, jossa oltiin kavereita mahdollisimman monen kanssa, mutta ei todellisia sydänystäviä kovinkaan monen kanssa. Siinä kohtaa, kun tuntuu, ettei aika riitä kaikkeen, tulee mieleen, kannattaisiko panostaa kuitenkin se vähäinen aika niihin oikeisiin ystäviin eikä kaikkiin hyvänpäiväntuttuihin. Tällä hetkellä tuntuu, että elämässäni on ihmisiä, joista oikeasti välitän, jotka välittävät minusta ja joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat - enää en koe edes tarvetta haalia järkyttävää määrää ihmisiä ympärilleni, joihin pitäisi koko ajan pitää yhteyttä, mutta joille ei kuitenkaan voisi kertoa niitä kaikista tärkeimmille ihmisille kerrottavia asioita.
Aluksi olin niin innoissani ystävien näkemisestä, että huomasin, ettei minulla ollut yhtään sen enempää "vapaa-aikaa" vain löhöilyyn ja rentoiluun kuin ennenkään, mutta tuo rentoilun sijaan tehtävä "tekeminen" eli kavereiden näkeminen oli huomattavasti mukavampaa kuin tenttiin lukeminen. Näin joka päivä eri ihmistä ja ihmettelin monta kertaa, miksi ei olla nähty useammin - no, ei tarvinnut kuin peiliin katsoa ja todeta, että ehkä on ollut vähän liikaa kaikkea muuta.
Päätin ottaa myös aikaa itselleni, koska pitäähän sitä myös itsensä kanssa viettää aikaa. Jäin kotiin lukemaan kirjaa, vaikka Mikko lähti kuntosalille. Aloin miettiä tarkemmin arkeani ja siihen liittyviä toiveita Voittavat tavat -kirjan avulla, johon törmäsin ensi kertaa Vilman blogin kautta ja josta tulen kertomaan teille lähiaikoina enemmänkin. Aloin ymmärtää, että on ihan ok, ettei joka päivä tee töiden jälkeen yhtään mitään. Mentiin yhtenäkin iltana Mikon kanssa viiden aikaan saunaan, kun olin tullut töistä ja syönyt ja sen jälkeen maattiin sohvalla katsomassa televisiota ilman mitään tunnontuskia - ihan vaan, koska välillä on hyvä olla tekemättä mitään. Ja se tuntuu todella hyvältä!
Tämä postaus lienee osin kiitos teille ihanille ihmisille, jotka olette pysyneet rinnallani, vaikka välillä onkin menty pää kolmantena jalkana, ja toisaalta tämä on muistutus siitä, miten tärkeää ystävyyssuhteisiin panostaminen on meille ihan jokaiselle. Kukaan ei ole itsestäänselvyys, ystävyys ja kumppanuus vaatii läsnäoloa. Nämäkin kuvat on otettu ihanan perheeni järjestämissä kihlajaisissa, joista en ole ehtinyt edes postausta kirjoitella! Juhlat olivat kuitenkin aivan ihanat ja tunnelma mitä parhain, kun sai olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä <3
Voi Emma <3 Niin tärkeitä juttuja, ja oon onnellinen sun puolesta, että sulla on nyt enemmän aikaa jos ei olemiseen, niin ainakin tärkeiden tyyppien kanssa hengailuun! Musta tuntuu että itselläni sitä ei ole, tai sitten mulla on vaan poikkeuksellisen vahva sohvan nurkkaan mummoutumisvietti :D Onneksi nähdään viimeistään reilun viikon päästä, jospa jo ensi viikolla arkena <3
VastaaPoistaOlen kyllä itekin niin onnellinen, että vihdoin on aikaa omille jutuille! Ja haha, tuo mummoutumisvietti on kuule tuttujuttu täälläkin :D Jotenkin tuntuu, että paljon on tekemistä riittänyt, vaikkei opintoja enää olekaan - kavereita, villasukkaprojektia, liikuntaa, ruuanlaittoa ja kodinhoitoa. Ehkä Mikko vaan on tehnyt niin paljon noista kotihommista aiemmin, etten tajunnut niidenkin käyvän ihan aktiviteeteista :D
PoistaTunnistan kyllä itseni tuosta arjen kiirehtijästä, jolloin ystävät tuntuvat jäävän helposti hieman taka-alalle, ja esim. kauempana asuvien ystävien kuulumisia ei tule kyseltyä niin usein kuin ehkä oikeasti haluaisi :( Tällä hetkellä nään säännöllisesti yhtä ystävääni, sillä moni muu on tosiaan muuttanut jo pois täältä Lappeenrannasta, ja heitä tulee luonnollisesti nähtyä harvemmin. On kuitenkin ihanaa sitten kun vihdoin näkee niitä kauempanakin asuvia, mutta niinkuin tekstissä mainitsitkin, ketään ei koskaan saisi pitää itsestäänselvyytenä <3
VastaaPoistaJoskus havahdun siihen, etten ole saattanut moneen viikkoon kysellä mitään kuulumisia, ja silloin iskee todella huono omatunto - mutta toisaalta ymmärrän myös sen, että niillä ystävillänikin on myös oma elämä, ja ihan perus arki saattaa välillä olla tosi kiireistä ja viedä voimia. On kuitenkin ollut ihana huomata, että taas nähdessä voi juttua jatkaa luonnollisesti siitä, mihin on viimeeksi jäänyt :)
Tiedän tunteen tuosta huonosta omastatunnosta, mutta yritän itsekin muistaa, että en ole ainoa, jonka ystävyyssuhdetta pitää ylläpitää ja että niin minulla kuin kavereillanikin on oma elämä, joka toisinaan verottaa paljon aikaa. Yksinkertaisesti aina ei ehdi vaihtaa kuulumisia niin usein kuin haluaisi. Siun kanssa on tosiaankin ihana, kun nähdään ja voidaan aina jatkaa siitä, mihin on viimeksi jääty! Tätä kirjoittaessa tuleekin mieleeni, että en ole kysellyt siun kuulumisia ainakaan viikkoon, asia täytynee korjata! <3
PoistaValitettavasti kyllä, mutta olen Unelma itsestä - valmennuksen sekä Voittavat tavat kirjan myötä oppinut rauhoittumaan ja yritän olla enemmän yhteyksissä ystäviini ja saada järjestettyä kihlatun kanssa enemmän yhteistä aikaa.
VastaaPoistahttps://itserakkausjuttui.blogspot.com/
Tuo Unelma itsestä -valmennus kuulostaa myös todella kivalta ja muistan joidenkin blogeista lukeneenikin siitä. Hyvinvointi on kuitenkin todella tärkeä asia elämässä <3
PoistaJust tänään mietin lämmöllä mun ystäviä, vitsi miten kiitollinen olen. <3 Huomaan myös että lokakuu meni ja menee yleensä sumussa kun totuttelee taas siihen tosiasiaan että syksy on täällä, ja marraskuussa sitten alkaa järjestellä mahdollisimman paljon kivaa tekemistä ja aikaa rakkaiden kanssa.
VastaaPoistaTuntuu todellakin, että aika vierii hirmuista vauhtia, mutta ihanaa, että sinullakin on tiedossa kivoja juttuja ystävien kanssa :)
PoistaHuomasin kans keväällä, kun vaihdoin vuorotyön säännölliseen työaikaan, että kuinka vähän sitä on tullut nähtyä ystäviä. Harmitti ihan hirveästi, että kuinka pitkiä aikoja ollaan oltu näkemättä.. Nyt tilanne on onneks korjaantunut ja ollaan nähty huomattavasti useammin! Ystävyyssuhteet ja perhesuhteet vaatii yhtälailla "huoltoa" ja aikaa niinkuin muutkin jutut välillä. <3
VastaaPoistaIhanaa lauantai-iltaa! <3
Onneksi asia on nyt korjaantunut! Toisinaan kaipaan vuorotyön mukanaan tuomaa vaihtelevuutta siihen, milloin voin nähdä ystäviä, mutta lopulta aika monia on helppo nähdä ilta-aikaan (paitsi tietenkin niitä entisiä työkavereita, jotka tuntuvat olevan aina illat töissä :D)!
PoistaMulla riittää kyllä hyvin aikaa läheisille ja rakkaille, mutta silti tuntuu, että liian harvoin näkee ystäviä. Toki siihen vaikuttaa myös sen toisen ihmisen kiireet ja aikataulut. Onneksi hyvät ystävät pysyvät vaikka näkemisessä olisikin taukoa pieni hetki <3 Ja onneksi on nykyään paljon vaihtoehtoja yhteydenpitoon :)
VastaaPoistaOlet oikeassa; tosiystävät eivät katoa minnekään, vaikkei hetkeen pystyisikään olemaan tiiviisti yhteyksissä. Ja onneksi tosiaan on puhelimet, somet ja netit ja ties mitkä, joiden avulla on helppo pysyä yhteyksissä, vaikkei aina pääsisikään istumaan saman pöydän ääreen :)
Poista