Kevennyspäiväkirjat: toiko liikunnan aloittaminen lisäbuustia projektiin?

Kuten aiemmassa Kevennyspäiväkirjat-postauksessani kirjoitin, olin melkoisen flunssan kourissa ja tympäisi aika pahasti, kun en päässyt liikkumaan edes kevyesti. Kolmen viikon liikuntatauon jälkeen lähdin kuitenkin aloittelemaan liikuntaa tanssitunnin merkeissä sekä kevyillä lenkeillä ja salikerroilla. Eilen ensimmäistä kertaa latasin salilla kunnon painot laitteisiin ja treenasin niin, että tänä aamuna kyllä tiesin jotain tehneeni!

Yllättäen liikunnan harrastaminen ei kuitenkaan ole nopeuttanut laisinkaan painon putoamista! Ajattelin, että se edes vähän vauhdittaisi projektiani, mutta paino on pysynyt ihan samoissa lukemissa liikunnasta huolimatta. Parasta kuitenkin on, että huomaan turvotuksen hävinneen ja olemuksen keventyneen. Mikko käskikin ennemmin katsella peiliä kuin vaakaa ja suunnittelin vieväni vaa'an vaikkapa kahdeksi viikoksi varastoon.

Vaikka paino ei ole tippunut huisaa vauhtia, en ole oikeastaan asiasta harmissani. On ollut mukavan rentoa ja huoletonta syödä tavallista kotiruokaa (tänäänkin tehtiin perunamuusia ja uunilohta, voi nam!), liikkua fiiliksen mukaan ja olla stressaamatta liikaa liikunnasta tai ruuasta. Kun tarkemmin pohdin, olen liikkunut kuitenkin aika hyvin tälläkin viikolla, vaikka ajattelin, että tulikohan sitä oikeastaan edes liikuttua niin kovasti. Takana on kuitenkin kolme salikertaa, tanssitunti, sulkapallovuoro ja kävelylenkki - ja kaikki on ollut mukavaa, vaihtelevaa ja virkistävää liikuntaa! Ja kivaa on ollut, kun on voinut liikkua yhdessä Mikon ja kavereiden kanssa!

Olen myös todennut, että stressaaminen asioista ei ainakaan edistä hyvinvointia. Yritän puristaa tässä vielä kokoon viimeiset 29 opintopistettäni ja töiden jälkeen olen pääasiassa lukenut tentteihin tai tehnyt esseitä. Sitten olen yrittänyt pyhittää aina pari tuntia jollekin kivallekin. Olen alkanut jo haaveilla valmistumisen jälkeisestä elämästä, siitä, kun töiden jälkeen ei tarvitse tehdä mitään tylsää, vaan saa tehdä juuri fiiliksen mukaan sitä, mikä huvittaa! Tuo ajatus kyllä tsemppaa opiskelemaan, koska mitä nopeammin, sitä nopeammin!

Kokonaisuudessaan kevennysprojekti on toiminut kyllä kaikilla elämän osa-alueilla. Tuntuu, että stressi on hävinnyt, vaikka tekemistä on paljon. Olo tuntuu paljon kevyemmältä niin henkisesti kuin fyysisestikin, olen jotenkin oppinut, että hetkestäkin voi nauttia ja toimia sen mukaan, mikä milläkin hetkellä tuntuu parhaimmalta. Aiemmin olen painoprojekteissani jo sunnuntaina yrittänyt aikatauluttaa tulevaa viikkoa ja pohtinut, miten saan kaikki tarvittavat liikuntakerrat mahtumaan kalenteriini ja sitten tuloksena onkin vain ollut stressiä ja pakkopullaa. Nyt en yhtään tiedä, miten aion ensi viikolla liikkua ja kaikki tuntuu mahdolliselta - paljon parempi vaihtoehto! Ehkä tämä kevennys on lähtenytkin ensin liikkeelle päänsisäisistä jutuista ja liikunnan ja syömisen ilon löytämisestä :)

Mitä teille kuuluu? Miten hallitsette stressiä ja aikataulutatteko elämäänne?

P.S. Muistakaa arvonta, jossa voitte voittaa kuuden kuukauden ilmaiset treenit!!