Luokanopettajan yliopistovuodet numeroina

Keskiviikkona suljin viimeisen kerran yliopiston oven pakollisten läsnäolotuntien jälkeen. Miulla on jäljellä enää alle kymmenen kirjatenttiä, joten ennen joulua toivon hymyileväni maisterinpaperit käsissäni! Olo oli niin helpottunut, kun tiesin, ettei tarvitse enää istua tunneilla, vaan nyt kaikki on kiinni enää tenteistä - alan olla jo ihan valmis lopettamaan opiskelun ja siirtymään kokonaan työelämään.

Yliopisto-opintoni ovatkin herättäneet hilpeyttä kavereideni keskuudessa, sillä olen käynyt koulussa syömässä esimerkiksi 10 kertaa viiden vuoden aikana! Siitä lähtikin idea yliopistovuodet numeroina -postaukseen, joten tässä viimeiset viisi vuotta lukuina.

483 opintopistettä valmistumispäivänä. Tällä hetkellä kasassa on 403 pistettä ja kursseja on tarkistuksessa vielä noin 20 pisteen edestä eli täysin mahdollista saada tuo 483 pistettä kasaan ennen joulua! Tutkinnon laajuushan on 300 opintopistettä, mutta halusin käydä kunnolla sivuaineita, jotta ei tarvitsisi heti palata yliopistoon.

4 sivuainetta. Soveltavan kasvatustieteen eli opettajaopintojen lisäksi suoritan äidinkielen, kirjallisuuden, alkukasvatuksen sekä mediakulttuurin ja viestinnän sivuaineopinnot. Luokanopettajan perusongelma; kaikki kiinnostaa! Mutta olen iloinen valitsemistani sivuaineista, sillä koen niiden olevan minulle sopivimpia ja toivottavasti erityisesti alkukasvatuksen opinnot auttavat minua pääsemään työskentelemään pienten oppilaiden kanssa.

3 opiskeluhetkeä kirjastossa. Olisin voinut jättää väliin kaikki nuo kerrat, kun päätin kotikoneen sijaan tehdä jotain koulun tietokoneilla: ne eivät ikinä auenneet nopeasti, vaan piti odotella jopa 20 minuuttia, että sai jonkin koneen auki. Lisäksi koululla työskentelyssä ei ole mitään parempaa kuin kotioloissakaan, sillä koen saavani asioita yhtä hyvin aikaan ympäristöstä riippumatta. Ja koululla ei pysty kesken kaiken lounastamaan toisin kuin kotona - tai edes jalottelemaan työskentelyn välissä. Jos peppusi nostat, koneesi menetät.

10 koululounasta. En tykkää puolivalmisteista enkä muutenkaan teollisesti tehdystä ruuasta. Olen myös suhteellisen nirso, joten olen kokenut omat eväät paremmaksi vaihtoehdoksi. Koulupäivät eivät yleensä ole edes kovin pitkiä ja jos ovat, ruokailuun on aikaa 30 minuuttia, joka on todella vähän, kun sinä aikana pitää jonottaakin ruoka ja siirtyä oikeaan luokkaan ruokailun jälkeen. Ainoa plussapuoli on tuoreet leivät, joita koululounaalla on saanut, niistä tykkään - mutta eihän sitä ateriaa kannata vain leivän takia ostaa.

2 opiskelijabilettä. Yliopiston alkaessa sanottiin, että jää yksin, jos ei käy opiskelijabileissä. Peloteltuna menin sitten kaksiin bileisiin, mutta olo oli todella yksinäinen. En halunnut juoda itseäni humalaan, koska se ei ole yhtään minua. Ekoissa bileissä odottelin baarissa, että koska kehtaa lähteä kotiin, toisissa bileissä huijasin olevani antibioottikuurilla, etten voi juoda ja sain lähteä heti kaupunkisuunnistuksen jälkeen hyvillä mielin kotiin!

Tuhansia tunteja istumista koulunpenkillä. Varsinkaan loppuaikoina ei olisi jaksanut enää raahautua kolmena päivänä viikossa puoleksitoistatunniksi kouluun. Jos kurssin pystyi suorittamaan itsenäisesti, valitsin aina sen, koska silloin pääsi puolet helpommalla ja oppikin jotakin. En opi siitä, että istutaan luokassa vain kuuntelemassa, miun pitää saada tehdä, lukea ja tehdä muistiinpanoja, jotta opin.

1 romahtaminen kaikkeen stressiin. Kuten olen aiemminkin kertonut, pari vuotta sitten oli vaikea hetki, kun tekemistä oli ihan liikaa. Lopulta itkin vain mielettömästi ja hoin, etten jaksa. Sitten järkättiin Mikon kanssa miun kalenteri ja elämä voitti. Mutta liiasta stressistä luopuminen vaati sen, että huomasi konkreettisesti, ettei vain jaksa enää sellaista kiirettä.

10-30 tuntia töitä viikoittain koulun lisäksi. Tiesin jo alussa, että haluan tehdä töitä samaan aikaan kun opiskelen, sillä opintoja oli kuitenkin aika vähän ja aikaa jäi hyvin töille. Toki tuutorit ja opiskelukaverit sanoivat tähänkin, että todella hölmöä, koska opiskeluaikana kuuluu nauttia opiskelijaelämästä ja juhlia - töitä ehtisi tekemään myöhemmin. Ilolla kuitenkin tein töitä ja sain lopulta jopa nykyisen työpaikkani, jossa olen saanut todella paljon uusia haasteita ja jopa vakkarisopparin. Ja tuntuu hyvältä, ei siltä, että olisin heittänyt opiskeluaikani hukkaan töissä olemalla.

Kymmeniä euroja parkkimaksuihin. Koulumatkaa on ollut neljän vuoden aikana 2,5 kilometriä suuntaansa, joten minähän olen mennyt varmasti useammin autolla kuin kävellen tai pyörällä. Kyllä, vähän hassua, mutta vihaan koulu-/työmatkapyöräilyä ja kävelyyn menee niin paljon aikaa, että nukun mieluummin sen verran kauemmin. Yliopistolla ei ole paljoakaan parkkitilaa, mutta onneksi viereisellä maksullisella parkkiksella saa parkkeerata edullisesti 0,50e/tunti.

4 käyntiä YTHS:llä. YTHS on siis opiskelijoiden "terveyskeskus", jonne ei pääse koskaan, koska aina on vaihtoehtona syödä Buranaa ja olla kotona. Kerran miulta vääntyi koulussa pikkurilli liikuntatunnilla ja soitin kolme kertaa aikaa lääkärille. Lopulta sain ajan hoitajalle, joka passitti suoraan röntgeniin ja sormeen tuli lasta kahdeksi viikoksi. Mutta Buranallahan siitä olisi selvitty, kuten ensimmäisellä kahdella soitolla ehdotettiin. Fysioterapeutillekin olisi kerran ollut tarve jalkojen virheasennon vuoksi, mutta lääkäri sanoi heti kättelyssä, että ainakin 3-4 kuukautta menee, että sinne pääsee. Samoin ihotautilääkäriaikaa varatessani helmikuussa, sain ajan syykuulle. Sanoin, että taidan käydä muualla. Siinä syy siis vain neljään käyntikertaan.

100 "koska mie valmistun" -kysymystä. Valmistuminen alkaa olla jo niin lähellä ja odotan sitä niin kovasti, että kysyn tuon kysymyksen monta kertaa viikossa! Mutta vielä mie valmistun, kun jaksan tehdä töitä sen eteen!

Yllättikö joku kohta? Millaisia numeroita muiden opiskelijoiden listoilla on?