Kööpenhaminan nähtävyydet, joita ei kannata ohittaa

Nyhavnin satama, Pieni Merenneito -patsas, Tivoli, Strøget ja Amalieborgin linna kuuluvat ehdottomasti must see -listan kärkeen, kun lähdetään lomalle Kööpenhaminaan. Kyytipojaksi täytyy tietenkin valita mereneläviä sekä smörrebrødejä.

Ehdoton suosikkini Tanskan matkallamme oli Nyhavin satama. Olisin voinut ihastella tuota kauniin värikästä poukamaa loputtoman kauan. Vanhoja veneitä, värikkäitä taloja, paljon ruokakojuja ja iloisia ihmisiä. Tunnelma oli täydellinen loman aloitukseen <3 Muistan, kuinka olen ensimmäisen kerran maantiedon kirjassa joskus alaluokilla ihastellut tuota satamaa ja miettinyt, että sinne kun joskus pääsisi. Täytyy sanoa, että paikka oli kaiken odottamisen ja haaveilun arvoinen.

Nyhavn sijaitsee noin kahden ja puolen kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta, joten lähdimme matkaan kävellen tarkoituksenamme syödä matkalla. Matkalle ei kuitenkaan osunut alun paria ravintolaa lukuunottamatta yhtäkään ruokapaikkaa ja meillä alkoi olla aikamoinen nälkä puoli viideltä, kun aamupala oli nautittu aamuyhdeksältä.. Onneksi löysimme kuitenkin ihanan ja tunnelmallisen ruokapaikan, josta saimme ostettua todella maukkaat lohiannokset. Voitte kuvitella, miten hyvältä maistuukaan sitruunalla maustettu lohi sekä perunat pinaattipedillä, kun on odottanut ruokaa koko päivän! Ravintolaamme Havfruenia voin kyllä lämmöllä suositella, vaikka annoksen hinta olikin hieman suolainen, noin 30 euroa, mutta noissa maisemissa hyvällä palvelulla varustetussa ravintolassa voi lomalla vähän pröystäilläkin :)

Nyhavnista jatkoimme matkaa kohti Pientä Merenneitoa. Patsaalle oli Nyhavnista noin puolentoistakilometrin matka ja pienten harhailujen jälkeen pääsimme oikeaan paikkaan. En hämmästynyt patsaan pienuudesta, vaan paikasta, jonne se oli sijoitettu; patsas oli rahtisataman viereisessä puistossa kivikkoisella rannalla. Ei mitenkään kaunis paikka noin kauniille patsaalle. Sijainti selittänee myös sen, miksi patsas on niin monta kertaa turmeltu. Se oli kuitenkin aikuisen naisen kokoinen patsas ja juuri sellainen kuin olin ajatellutkin. Hieno patsas hassulla paikalla! Suosittelen käymään täälläkin, sillä onhan se maailmankuulu.

Matkalla Nyhavniin ja Merenneitopatsaalle kuljimme myös Amalieborgin linnan ohitse ja pysähdyimme hetkeksi aukiolle ihastelemaan rakennuksia. Vartijat aloittivat jonkinlaisen vuoronvaihdon, sillä he marssivat jonossa ympäri aukiota ja puhuttelivat toisiaan. Linnaan ei ole turistien mahdollistakaan päästä ja tanskalaisiakin on päässyt sinne vain kourallinen, mutta aukiolle ei ole mitään estettä mennä ihastelemaan rakennuksia.

Kaiken kiertämisen jälkeen olimme jo aika poikki matkustamisesta ja kävelystä, joten suuntasimme hotellille lämpimään suihkuun ja nukkumaan. Seuraavan päivän aioimme pyhittää Euroopan pisimmällä kävelykadulla, Strøgetilla kävelylle sekä Tivolissa vierailulle. Ennen Strøgetia kävelimme kaupungintalon ohitse, jonka pihamaa keräsi paljon turisteja. Ostoskatu alkoi lähes heti rakennuksen vierestä ja jatkui useita kilometrejä. Kadun varrelta löytyi kaikki kaupat, mitä vain osasi kuvitella aina tavallisista Vero Modan liikkeistä Hilfigerin myymälöihin. Shoppailla emme juurikaan jaksaneet, sillä hintataso ei näyttänyt sen edullisemmalta kuin Suomessakaan. Postimerkkejä ja postikortteja ostaessamme saimme kuitenkin hämmästyä; kuusi korttia ja merkkiä kustansivat 20 euroa! Yksi postimerkki maksoi yli kolme euroa, vaikka korteilla oli hintaa vain alle euro - noh, Tanskassa posti kulkee lauantaisinkin, joten kai se jotenkin täytyy rahoittaa..

Söimme todella maukkaat pizzat hotellimme vieressä sijaitsevassa Frascati-ravintolassa. Edelliseen lounaaseen verrattuna parasta oli, että hinta oli edullinen, kun pizzan sai jo kymmenellä eurolla ja se oli todella hyvää. Suosittelen lämmöllä myös tätä ravintolaa. Arvelimme, että Tivolissa saattaa olla todella paljon ihmisiä ravintoloissa, joten päätimme hieman ennakoida ruuhkia.

Tivoliin pitikin jonottaa hetki ja ostimme vain sisäänpääsyn, sillä huvipuistolaitteet eivät nyt kiinnostaneet. Tivolissa oli kuitenkin paljon nähtävää ilman rannekeitakin, sillä alueelta löytyi kauniita puistoja, pikkuisia kujia, ihania ruokakojuja (yhdestä sain aitoja churrojakin, ihan huippua!), tekolampi, vanha linna ja kauniita kukkaistutukisa. Tunnelma oli kerrassaan rento ja aloin ymmärtää, mitä tanskalaisten hyggeily tarkoittaa.

Smörrebrødejäkin ehdimme syödä Strøgetin varrella olevassa kahvilassa. Olin kuvitellut leivät hyvin erilaisiksi kuin ne lopulta olivat, mutta maistuivathan nuo väärästä olettamuksesta huolimatta. Hintaa leivillä oli aika paljon (reilu 10 euroa) siihen nähden, että kyseessä oli tavallinen vaalean leivän siivu, jonka päällä oli majoneesia, graavilohta, salaattia ja tomaattia. Maku oli kuitenkin todella hyvä!

Kokonaisuudessaan Kööpenhaminassa oli paljon nähtävää ja koettavaa. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan siellä, mikäli mielii matkailla suuressa kaupungissa, jossa on helppoa liikkua kävellen paikasta toiseen. Suosittelen varaamaan ainakin kaksi päivää yleisimpien nähtävyyksien kiertämiseen, kolme päivää on tietenkin aina plussaa, jolloin voi kierrellä vähän enemmän. Me saimme kuitenkin kahdessakin päivässä paljon irti Kööpenhaminasta ja palaamme sinne varmasti joskus uudelleen. Kööpenhaminan jälkeen siirryimmekin Jyllantiin - oikeaan Tanskaan - ja pääsimme näkemään uusia ja kauniita maisemia aina länsirannikkoa myöten. Näistä tunnelmista lisää myöhemmin kuvien kera!

Mikä paikka vaikuttaa mielenkiintoisimmalta? Oletko itse joskus ajatellut vierailla jossakin näistä Kööpenhaminan kohteista? :)