NÄIN SELVIÄT UUDESSA KOTIKAUPUNGISSA JA KOULUSSA

Moni pakkaa paraikaa tavaroitaan laatikoihin ja valmistelee muuttoa uuteen kotikaupunkiin opiskelujen perässä. Korkeakoulun aloittaminen jännittää, eikä jännitystä lievennä juurikaan se, jos kaupungista ei tunne ketään. Itse selvisin suhteellisen pienellä muuttojännityksellä, sillä olihan kaupungissa minua odottamassa tuttuja ihmisiä. Koulujännitys olikin ihan toista! Mielessä pyöri monenlaisia kysymyksiä ja viime viikkoina olen kuullut monien pyörittelevän samoja asioita päässään, joten päätin oman kokemukseni pohjalta antaa vinkkejä uuteen kaupunkiin asettumiseen.

KUVAT / TUULI <3

MITÄ POSITIIVISEMMIN SUHTAUDUT KAUPUNKIIN, SITÄ NOPEAMMIN SIITÄ TULEE KOTI.

Odotin Joensuuhun muuttoa todella paljon (Mikon lisäksi myös siksi), koska tykkäsin valtavasti kaupungista, ihmiset tuntuivat olevan rennompia kuin etelämmässä, pääsin muuttamaan ihka omaan kotiin ja aloittamaan opinnot unelma-ammattiini. Koko Joensuu oli mielessäni täynnä positiivisia mielikuvia. Halusin myös oppia tämän äärettömän suloisen pohjoiskarjalan murteen, ja vaikka tommaatti ja bannaani sekä mie ja sie eivät ensi alkuun meinanneet millään muistua puhuessa, pikkuhiljaa ylöjärveläiset sukulaiset ja kaverit alkoivat huomautella muuttuneesta puheesta. Ja minä olin salaa niin tyytyväinen ja onnellinen (kyllä, ärsyynnyn vieläkin siitä, kun joku ylöjärveläinen tuttu sanoo, että "murre ei ole ainakaan yhtään tarttunut"..).

Kaikki eivät kuitenkaan edes halua tuntea uutta kaupunkia kodikseen, koska opiskeluhan on vain väliaikaista ja muutto muualle siintää mielessä jo varhaisessa vaiheessa. En usko, että kukaan voikaan tuntea uutta kaupunkia kodikseen, jos on jo muuttaessaan päättänyt, että täällä nyt en ainakaan asu pidempään kuin on pakko. Mikäli kuitenkin mielit tuntea kaupungin kodiksi, suosittelen tutustumaan sen eri kaupunginosiin (itselläni tämä kävi todella luonnostaan, kun menin töihin Postille). Kun tiedät, millaista on missäkin kaupungin osassa ja tiedät edes muutaman kadun sieltä ja täältä, suunnistaminen on paljon helpompaa, minkä myötä kaupunki tuntuu myös yhä enemmän kodilta. Myös julkisilla kulkuneuvoilla liikkuminen helpottuu, kun tietää edes vähän, millaisia paikkoja ympärillä on.

KAVEREITA SAA ILMAN BILEITÄKIN

Opiskelijaelämä mielletään ryyppäämiseksi ja rellestämiseksi - itse opiskeluhan on täysin toissijaista, kunhan viina virtaa ja bileitä riittää. Ensiksikin on hyvä tietää, että tuutorit todennäköisesti houkuttelevat sinut mukaan jokikisiin kissanristiäisiin sanomalla, että jos et käy näissä tapahtumissa, et saa lainkaan kavereita. Tuon pelottelulauseen siivittelemänä kävin ensimmäisen viikon tapahtumissa muistaakseni torstaihin asti, kunnes perjantaina olin niin uupunut kaikkiin uusiin ihmisiin, uuteen kouluun ja jokailtaisiin rientoihin, että jäin kotiin huilaamaan. Huomasin, ettei tuttavanikaan käynyt enää näissä riennoissa, joten uskalsin minäkin luovuttaa - niissä kun tarkoituksena oli juopotella mahdollisimman paljon löytäen uusia ystäviä ja en ihan hirmuisen kauan jaksa katsella muiden ryyppäämistä, kun omassa mielessä pyörivät vain seuraavana päivänä alkavat uudet kurssit. Ja PS. Bilettäminenhän tapahtuu arkisin, viikonloppuisin yliopistolta ei kyllä järjestetä juhlia.

Otin sitten sen riskin, että jään yksinäiseksi opiskelijaksi. En vain ymmärtänyt, miksi nämä ryyppykemut olisivat ainoa tapa löytää ihmisiä ympärilleni. Ja niistäkö sitten löytäisin samanhenkisiä ihmisiä, jotka pitävät samoista asioista? Voin sanoa, että tuutorien höpötys aiheesta oli täyttä puppua, olen saanut ympärilleni paljon ihania ihmisiä niin koulun kuin töidenkin kautta - niin, ihan niiltä tuikitavallisilta kursseilta ja ruokatunneilta, en Oldies but goldies -bileistä, sitseistä tai muista kemuista. Ehkä olen toisten mielestä tylsä, mutta ainakin olen seurassa, jossa viihdyn!

TÖITÄ EHTII TEKEMÄÄN

Tuutoreiden mielestä töitä nimenomaan ehtii tekemään valmistumisen jälkeen ja opiskeluaikana olisi hyvä keskittyä opiskeluun ja elämästä nauttimiseen. Aika nopeasti päätin, että ehtisin todella hyvin tekemään töitä koulun ohella. Syyslomallani kävikin niin iloisesti, että Postilta soitettiin minulle ja sanottiin, että minulle olisi paikka iltavuorossa, jos haluaisin tulla töitä tekemään. Tietenkin halusin! Tein töitä noin kolmena iltana viikossa 3-4 tuntia ja se tuntui ihan sopivalta määrältä silloin. Nykyisin teen töitä 15-25 tuntia viikossa koulun ohella. Ja oli siitä koulun ohella tehtävästä työstä apua myös kesätöiden saamiseen, sillä Postiltahan minulle poiki sitten ensimmäinen kesätyöpaikkakin Joensuussa.

Jos on tehnyt töitä aiemmassa kotikaupungissa, on hyvä miettä, haluaako jatkaa töitä siellä vai etsiä uusia töitä opiskelukaupungista. Ellei ihan naapurikaupungissa satu asumaan, kannattaa huomioida, että entisessä kotikaupungissa työt ajoittuvat melko varmasti viikonlopuille ja juhlapyhille, sillä eihän iltatyötä voi tehdä uudesta kaupungista käsin. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että vietät vapaa-aikasi vanhassa kotikaupungissasi ja esimerkiksi illanistujaiset uusien ystävien kanssa ei onnistu lauantai-iltana. Se on kuitenkin jokaisen oma valinta ja jos töitä mielii tehdä, niitä täytyy tehdä siellä, missä niitä on tarjolla.

JOSKUS VOI SYÖDÄ NAUDAN LEHTIPIHVIÄKIN

Rahankäyttö on jokaisen oma asia ja paljolti omat mieltymykset vaikuttavat siihen, paljonko rahaa jää käytettäväksi millekin elämän osa-alueelle. Olen tottunut syömään monipuolista ja laadukasta kotiruokaa ja meille oli Mikon kanssa alusta asti selvää, että jos joskus tulee tiukkaa, ruoka ei ole se, mistä lähdetään nipistämään. Ajatellaan, että opiskelijat syövät vain nuudelia ja tonnikalaa eikä mihinkään muuhun ole varaa. Tykätään kyllä nuudelista ja tonnikalasta ketsupilla, mutta syödään sitä välillä ihan siksi, että se on hyvää. Sen sijaan ostamme naudan 10 % jauhelihaa, Felixin ketsuppia ja kanan fileepihvejä niiden maun vuoksi. Suosimme edullisia merkkejä kaikessa, missä laatu ei kärsi merkistä; esimerkiksi K-Menun tonnikala ei enää ikinä päädy kaappiimme, mutta Pirkka ja Rainbow ovat enemmän kuin tervetulleita, koska ne ovat hyviä. Toisaalta hernekeiton on oltava aina Jalostajalta, mikään muu ei ole yhtä hyvää.

On totta, että opintoraha on aika pieni - uudistusten myötä enää 250 euroa kuukaudessa, mutta kun käy töissä, saa palkkaa ja asumislisä auttaa vuokranmaksussa. Töiden ansiosta rahaa jää käytettäväksikin ja voimme ostaa myös prameampia ruokia silloin tällöin. Usein kuitenkin perushutut jauhelihasta tai kanasuikaleista on hyvää ja nopeaa arkiruokaa, mutta toisinaan on kiva herkutella vaikka lehtipihvillä. Toisaalta säästämme paljon siinä, ettemme käytä rahaa bilettämiseen tai esimerkiksi tupakointiin. Valintakysymyksiä. Pidin ensimmäiset kuukaudet kirjaa siitä, miten paljon rahaa kului ruokaan ja käyttötavaraan, mikä oli aika avartavaa. Tietenkin ensimmäisten kuukausien aikana on pakko ostaa ketsupit, jauhot ja mausteet, joita muuten ei tarviste koko ajan olla ostamassa. Siinä kuitenkin näkee, paljonko ruokaan menee rahaa ja menoja on helpompi arvioida tulevaisuudessa.

Millaisia asioita teidän mielessänne pyörii, kun muutatte uuteen kaupunkiin ja aloitatte opinnot? Onko kenelläkään pyörineet nämä samat asiat mielessä elämänmuutoksen alla ja miten olette ne selvittäneet? :)