Hankkiudu eroon aloittamisen vaikeudesta - painonpudotus alkakoon!

Sunnuntai-iltana karkkipussin jämiä syödessä vannotaan, että huomenna se sitten alkaa; painonpudotus ja kunnon tehodietti ennen kesää! Tiistaihin mennessä on jo siirretty aloittaminen huhtikuun alkuun, koska eihän se nyt onnistu, kun on pääsiäinenkin tulossa - ja työpaikan illanistujaiset, miehen synttärit ja kissan puolivuotispäivä!

Aloittaminen on se kaikista hankalin juttu, koska siihen tarvitaan motivaatiota, omaa tahtoa ja itsekuria. Vaikka olisit napannut netistä itsellesi ruokavalion ja treeniohjelman, ei se yksinään tuo tuloksia. Tulosten eteen pitää nähdä vaivaa ja toimia pitkäjänteisesti. Todennäköistä on, ettei ensimmäiseen pariin viikkoon tapahdu yhtikäs mitään, jos olet aiemmin syönyt miten sattuu, sillä elimistöllä kestää käynnistyä ja tottua uuteen ruokavalioon.

Koska muutosta ei näe ensimmäisen diettipäivän iltana, tarvitaan itsekuria. Sokeriin tottuneella ensimmäiset neljä päivää ovat hankalia, koska makeaa tekee koko ajan mieli. Noutoruokaa työpäivinään nauttiville saattaa olla kova paikka joutua raahaamaan omat eväät töihin ja muun perheen napostellessa sipsejä telkkarin ääressä, on vain pysyttävä lujana. Mutta miksi niin moni ei kuitenkaan sitten pysy, vaan nappaa itselleenkin kulhollisen popsittavaa?

Usein laihduttamisen tarve lähtee siitä tunteesta, että on vähän ylimääräistä ja pitäisi ruveta laihduttamaan, koska halutaan näyttää paremmilta ja mahtua niihin farkkuihin, jotka kävivät pieniksi puoli vuotta sitten. Täytyminen tai pakko ei ole kuitenkaan kovin kauaskantoinen motivaattori, vaan kannattaa keksiä myös muita syitä elämäntapamuutokselle. Levinneestä naamasta se lähti minullakin. Totesin, että olen syönyt itselleni pulleat posket ja siirtynyt käyttämään vallan collegehousuja farkkujen sijaan, koska ne eivät kiristä. Oli kuitenkin toinenkin syy. Töiden jälkeen lysähdin sohvalle, ei huvittanut siivota, ei ulkoilla, ei tehdä koulujuttuja, ei oikeastaan mitään. Energiat olivat ihan loppu, kun ruokailussa ei ollut mitään rytmiä ja ruokien makrotkin menivät miten sattuu. Ei näin voinut jatkua, koska tarvitsin enemmän energiaa nauttiakseni elämästä!

Kun terveellisempi ruokavalio alkoi, jäi herkut välittömästi sivuun, päivään tuli viisi monipuolista ateriaa sekä 4-5 treeniä viikkoon. Tiesin, että kun näin toimin, tuloksia tulee niin energiatasoihin kuin ulkoiseenkin olemukseen. Olin päättänyt onnistua ja tiesin, että itsekuria löytyy tarvittaessa. Ensimmäiset sortuvat herkkupaloihin jo ensimmäisellä viikolla, mutta sen sijaan, että menisi mukaan herkutteluun, täytyy vain ajatella, että "vitsi miten hyvä, että olen itse pysynyt ruodussa, saan olla ylpeä". Itseään pitää muistaa kehua ja kannustaa! Ja minne ne herkut tästä maailmasta laihdutuksen aikana katoavat? Ei minnekään, päinvastoin, niitähän tulee koko ajan lisää! Juuri taisi Fazer lanseerata jonkin Dominosuklaankin..

Itsekuria tarvitaan niin kauan kuin ensimmäiset tulokset alkavat näkyä, sillä kun huomaat vyötärön kaventuneen tai energiatasojen nousseen, tulokset alkavat ruokkia motivaatiota ja itsekurille ei ole enää niin suurta tarvetta. Dietti lähtee siis sujumaan lähes leikiten normaalioloissa. Eteen tulee kuitenkin niitä tilanteita, kun työkaveri naureskelee eväillesi, kaveri nalkuttaa, että mikset voi lähteä hänen kanssaan pizzalle perjantain kunniaksi (ps. kutsu kaveri luoksesi pizzalle, ohje löytyy tästä!) ja kauppareissulla kaikki karkkipussit vain huutavat nimeäsi. Silloin tarvitaan jälleen ripaus itsekuria, mutta aimo annos ajattelua.

Ajattelua mistä? No siitä, miksi tähän touhuun on lähtenyt ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut sinuun. Kun alat pohtia, mitä kaikkea olet saavuttanut syömällä säännöllisesti, monipuolisesti ja terveellisesti, ei se karkkipussi enää huudakaan nimeä. Mieti, miten vyötärö on kaventunut, posket eivät enää pullota, voit käyttää farkkuja (tai ainakin niiden käyttöajankohta lähestyy koko ajan), jaksat paremmin arjessa, olet iloisampi ja eloisampi, itsetuntosi on parantunut, shoppailu onkin taas mukavaa, et häpeä kulkea peilin ohi ja niitä satoja muita asioita, joita olet jo saavuttanut. Pelkästään ajatusten kohdistaminen toiseen asiaan auttaa pääsemään herkkuhimosta yli.

Tietenkään kaikille ei sovi moinen kaikki tai ei mitään -toiminta eikä sen ole varmasti kenellekään tarkoitus sopiakaan koko elämää. Alussa on kuitenkin tehtävä päätös ja pysyttävä lujana, koska jos ensimmäisellä viikolla jo antaa itselleen luvan lipsua, se lipsuminen jatkuu myöhemminkin - eikä niitä tuloksia lähde tulemaan niin nopeasti ja silloin myös itsekuria tarviitaisiin kipeästi. Itsekään en halua kieltäytyä kaikista herkuista, vaan vähentää herkut vain karkkipäiviin.

Oletteko ryhtyneet laihduttamaan tai muokkaamaan kehonkoostumustanne? Millä keinoilla itse kuljette kohti määränpäätä?

Mistä pihistän ja mihin panostan?

Loppuvuodesta Camilla kirjoitti blogissaan postauksen, jossa pohti, missä pihistää ja mihin panostaa. Etenkin alkuvuodesta tulee pohdittua, pitäisikö alkaa säästämään esimerkiksi jotain kivaa kesälomareissua varten, mutta eteen tulee aina kysymys, mistä on valmis tinkimään.

PANOSTAN

Ruokaan

Ruuan pitää olla laadukasta ja hyvänmakuista. Esimerkiksi jauhelihoista kelpaa vain naudan alle 10% jauheliha ja valmishernekeitoista ainoastaan Jalostajan hernerokka.  Nämä ovat nimenomaan niitä makukysymyksiä - toki myös laatukysymyksiä, sillä onhan naudan jauheliha parempi vaihtoehto kuin 20% sikanauta. Tykkään siitä, että ruoka maistuu hyvälle eikä se ole ainoastaan sitä kuuluisaa polttoainetta. Syödään myös vähintään joka toinen viikko lohta, koska se on molempien suurta herkkua - kompensoidakseni hintaa ostan sitten mieluummin esimerkiksi halppismaitoa, koska en huomaa niissä mitään eroa kalliimpiin.

Asumiseen

Ollaan asuttu aina yksityisellä vuokranantajalla hyvämaineisilla alueilla. En näe mitenkään itseäni iltalenkillä pahamaineisten alueiden lenkkipoluilla. En myöskään kaipaa sitä, että opiskelija-asuntoloissa joku pitää bileitä pikkutunneille saakka, kun itse pitäisi mennä aamulla töihin tai kouluun. Mieluummin pulitan hieman enemmän asunnosta (enkä muuten oikeastaan edes paljoa enempää!), joka on rauhallisella ja viihtyisällä alueella. Tykkään myös nykyisestä kodistamme, koska se on melko uusi, siellä on sauna ja se on kaikinpuolin viihtyisä - vähän pieni vain, mutta jos muut asiat on kunnossa, ei kai tuo niin suuri miinus ole.

Vaatteisiin

Ennen olin se, joka osti pari kokoa liian isot vihreät farkkucaprit Seppälästä, koska ne maksoivat vain 50 senttiä. Ostin myös vaatteita H&M:ltä, koska ne olivat edullisia. Sittemmin huomasin, miten surkea laatuisia H&M:n vaatteet ovat - ne eivät kestäneet ensimmäistä pesuakaan nukkaantumatta tai muuten virttymättä. Nykyisin ostan huomattavasti vähemmän vaatteita, mutta panostan määrän sijaan laatuun. En tarkoita, että ostelisin vain Gantin paitoja, mutta mieluummin maksan hieman enemmän tuotteesta, jonka tiedän kestävän ja olevan ajaton - huom huom, vihreät farkkucaprit eivät olleet kovin kovalla käytöllä. Olen myös oppinut, että mikäli jokin vaate ei kestäkään ensimmäistä pesua kauempaa, siitä voi tehdä reklamaation. Vaatteiden ei kuulu olla kertakäyttöisiä.

Matkustamiseen

Tähän pätee vähän sama kuin asumiskohtaan, sillä jos joskus lähden lomalle, en halua lomailla missään epämääräisessä ympäristössä vaan viihtyisässä ja kauniissa. Hotellin ei tarvitse olla viiden tähden luksuspaikka, mutta jos paikka kuhisee ötököitä, on ihan rempallaan tai sijaitsee ihan korvessa, valitsen mieluummin jonkun muun. Olen huomannut myös olevani kova valittamaan nykyisin. Kävimme pari vuotta sitten kylpylälomalla ja ensimmäisenä bongasin hotellihuoneestamme muurahaisia. Marssin respaan ja sanoin, että huoneessamme talsii joukko muurahaisia, miten aiotte ratkaista ongelman. Ja hehän ratkaisivat ja antoivat uuden huoneen ylimmästä kerroksesta!

PIHISTÄN

Meikeissä ja niiden säilytysrasioissa

En meikkaa töihin enkä kouluun kovinkaan usein, sillä kulutan aamulla mieluummin aikaa nukkumiseen kuin pomppaan ylös puolituntia aiemmin. Minulla on ihan perusmeikkejä pääasiassa Lumenelta ja Maybellineltä. Olen ostanut tuotteita, jotka lähinnä siskoni on todennut hyväksi, joita olen häneltä testannut ja huomannut, että nehän toimivat. Eikä minulla oikeasti ole edes kaikkia meikkaamiseen tarvittavia juttuja - siskoni saa jatkuvasti sivistää minua sen suhteen, mihin tarvitsen esimerkiksi BB-voidetta tai pohjustusvoidetta.. Säilytän myös meikkini (siveltimet, ripsarit ynnä muut putkilomalliset jutut) vanhoissa topsipuikkopurkeissa! Aloin vähän aikaa sitten miettiä, pitäisikö etsiä jotkin hieman tyylikkäämmät tilalle, mutta vielä ei löytynyt, koska eihän niillä ole kiire, kun ne ei näy kenellekään!

Juhlinnassa

Olen huono käyttämään alkoholia enkä jaksa käydä missään bilettämässäkään - on paljon kivempaa loikoilla kotisohvalla ja rentoutua kuin olla täydessä tällingissä kaupungilla. Näin ollen rahaa ei kulu sisäänpääsyihin, narikkaan, juomiin eikä krapularuokiin. Laskin syksyllä ostaessani uuden kameran, että olen säästänyt suurin piirtein sen kameran verran rahaa, kun en ole käynyt viiden vuoden yliopistourani aikana opiskelijakemuissa! Paljon parempi sijoitus ainakin omasta mielestäni - ylimääräisillä juhlinnasta aiheutuneilla kiloilla en tee mitään.

Pesuaineissa

Puhuttiin sitten kodinpuhdistuksesta tai suihkugeeleistä, ostan yleensä Pirkkaa, Rainbowta tai muuta halppismerkkiä. En ole huomannut näissä juurikaan eroa kalliimpiin tuotteisiin ja hinta on näissä tuotteissa huomattavasti alhaisempi. Pääasia on, että tuoksu on raikas ja puhdas, viis siitä, mikä merkki komeilee kaapissa nököttävän vessanpesuaineen kyljessä! Lahjaksi onkin sitten ihana saada esimerkiksi kauniita suihkugeelipulloja tai vastaavia, sillä niitä ei tule itse osteltua.

Teknologiassa

En tarvitse uusinta Iphonea tai kaupan kalleinta tietokonetta. Valitsen puhelimeni yleensä sillä perusteella, että siinä on hyvin muistia ja riittävän hyvä kamera (ja sitten taas muistan, että kännykkä ei koskaan ole kuin järkkäri..). Tietokone jouduttiin hankkimaan myös viime keväänä ja kyselinkin siihen useammalta ihmiseltä neuvoja. Lopulta päädyttiin Lenovon perusmasiinaan, koska ei pelata tai tarvita muutenkaan supertehokasta tietsikkaa. Sama pätee mikoraltouuneihin, digiboxeihin ja dvd-soittimiin; ei se edullisin, mutta toisiksi edullisin on jo ihan varteenotettava vaihtoehto. Luotan erityisesti Samsungiin ja HP:seen, joten näiltä merkeiltä edullisemmatkin mallit käyvät, koska merkit on hyväksi havaittu.

Mistä te pihistätte ja mihin panostatte? Mitä teette rahoilla, jotka säästätte pihistelemällä?

Omintakeinen kalenteri

Tiedättekö sen tunteen, kun syksyllä olet innoissasi täyttänyt kalenteriin kaikki kurssiaikataulut ja sitten lokakuussa huomaat, että kymmeniä aikoja on vaihtunut ja kalenterista on joutunut suttaamaan kerran jos toisenkin yli? Kyllä, kalenteri ei näytä enää yhtään inspiroivalta, vaan se on niin sotkussa, että on enää vaikea erottaa, onko jonain päivänä koulua tai töitä vai ei. Sitten alatkin vain odottamaan ensi syksyä ja uutta kalenteria.

Minun ei tarvinnut odottaa ensi syksyyn, sillä Personal Planner lahjoitti minulle itse suunnittelemani kalenterin, joka alkaa heti ensi maanantaista! Ja tiedättekö, on niin ihana katsella uusia puhtaita sivuja, joista selkeästi näkee, mitä minäkin päivänä tapahtuu ja minne oikeasti pitää mennä. Parhaimmillaan vanhassa kalenterissani oli päällekäin kurssi, jonka pääsinkin kirjatentillä läpi, toisen kurssin kokoontuminen, joka peruttiin ja sitten työvuoro, jonka otin tuolle ajalle, kun kaikki koulu oli peruuntunut. Kyllä, näytti tosi silmiähivelevältä!

Personal Plannerin sivuilla pääsin valitsemaan kalenteriini kaiken tarvitsemani eikä mukaan tarvinnut ottaa niitä millimetripaperisivuja, joilla en koskaan tee yhtään mitään. Kansikuvan sai valita valmiista vaihtoehdoista tai omista kuvista. Ensiksi mietin, että tietenkin valitsen kanteen jonkin oman kuvan, mutta lopulta tykästyin tuohon vaaleanpunaiseen kukkaan niin paljon, ettei muut enää näyttäneet hyviltä vaihtoehdoilta. Kansikuva määritteli sitten senkin rohkean askeleen, että sisäsivut ovat teemaltaan vaaleanpunaisia. En tiedä miksi, mutta olen jotenkin ihan koukussa siihen väriin!

Jokaisen kuukauden alkuun valitsin kuukausinäkymän, josta voi helposti tarkastella esimerkiksi sitä, minä päivinä ollaan töissä ja milloin vapaalla. Lisäksi viikkonäkymän halusin olevan selkeä kellonaikoihin perustuva, sillä tykkään siitä, että näen, miten suuren osan päivästä olen esimerkiksi töissä tai koulussa. Jos minulla lukisi vain 7-14, todennäköisesti tunkisin päivät ihan liian täyteen tekemistä, mutta kun näen ne tuolle välille piirrettyinä laatikkoina, se hahmottaa paremmin - varmaan juuri sitä luokanopettajan konkreettisuutta..

Olen merkannut pitkään myös kalenteriini sali ja lenkkiajat, joten nyt niille on oikein oma laatikko jokaisen päivän kohdalla! Lisäksi to do -listoja tarvitaan aina ja koulujuttujen aikatauluttaminenkin käy nyt siistimmin kuin aiemmin. Aiemmin olen yrittänyt sulloa nekin siihen tietyn päivän kohdalle pieneen tilaan, nyt ne on kätevästi listana. Listoja, listoja, niistähän minut taidetaan tuntea..

Kalenterin lopussa on vielä tyhjiä sekä viivoitettuja muistiinpanosivuja sekä sudokuja tylsien hetkien piristykseksi. Itselleni muistiinpanosivujen merkitys korostuu, sillä toimittajataustastani huolimatta kalenteri on usein ainoa muistiinpanovälineeni koulussa ja töissä. Toisaalta ompahan kaikki kätevästi yksissä kansissa ja sieltä ainakin muistaa tarkistaa merkinnät. Ja lisäksi mukana tuli muovitasku kaikille irtolappusille. Kaikki minut koulussa nähneet tietävät, miten paljon irtosälää kalenterini välistä pullahtaa, kun avaan sen pöydälle. Nyt ne eivät enää tipahtele repun pohjalle, vaan ovat edes jossakin järjestyksessä muovitaskussa.

En voisi olla tyytyväisempi uuteen allakkaani, jonka olen valmistellut jo ensi viikosta alkavaa kalenterivuottani varten. Sotkuisuuden välttämiseksi kirjasin myös ylös vain ne kurssit, joiden aikatauluista olen lähes sata prosenttisen varma enkä laittanut mukaan niitä kursseja, "joille ehkä osallistun" ja sitten lopulta suoritan ne kumminkin kirjatenttinä tai esseenä. Tusseja käytin vieläkin, vaikka lyijykynä sottaisi vähemmän muutoksia korjatessa, mutta jotenkin kaikki tuo vaaleanpunainen hempeys kalenterin sivuilla houkuttelee käyttämään lisää värejä.

Millaisia ominaisuuksia itse arvostatte kalenterissanne? Mistä hankitte allakan?

Onnellisuuspäiväkirjalla parempi itsetunto

Itsensä hyväksyminen ja myönteisen minäkuvan luominen on varmasti yhden jos toisenkin naisen tavoitelistalla. Miten oppia katsomaan peiliin ilman, että sieltä kurkistaa nainen, jossa on vinksallaan jenkkakahvat, nenän mustapäät ja ikilättänät hiukset? Kuinka oppia arvostamaan itseään ja olemaan ylpeä siitä, kuka on?

Haastattelin toimittajan töitteni puolesta vähän aika sitten hyvinvointialan ammattilaisia liittyen pysyviin elämäntapamuutoksiin. Erään ravintovalmentajan kanssa puhuimme reilusti yli tunnin ja haastattelun jälkeen liihottelin onnessani kotiin, sillä nainen oli sanonut paljon viisaita sanoja. Kaikista mieleenpainuvimmat kommentit olivat, että joka päivä pitäisi muistaa sanoa itselleen "hyvä minä" ja aina kun toimii jonkin elämäntapamuutosta edistävän asian puolesta, muistaa iloita ja olla ylpeä siitä. Lopuksi hän vielä vinkkasi, että kokeile kirjoittaa joka ilta ylös esimerkiksi kolme asiaa, joista olet iloinen juuri sinä päivänä.

Jäin pohtimaan ideaa ja kuinka ollakaan, lipaston laatikosta löytyi ystävältäni lahjaksi saatu kaunis vihko, josta tuli minun onnellisuuspäiväkirjani. Sen sivut on tarkoitus täyttää onnellisilla, iloisilla ja positiivisilla asioilla, joita jokaiseen päivään mahtuu. Positiivisten asioiden löytäminen ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa, sillä minusta on kivempi ajatella asioita niiden valoisien puolien kautta. Ja valehtelematta lähes kaikista asioista löytyy myös ne hyvät puolet.

Millaisia asioita olen vihkoon sitten ehtinyt kirjata?

- Olen iloinen, etten elä tällaista kiire-elämää enää, on hyvin väsyttävää.

- Enää 15 kirjatenttiä muiden kurssien lisäksi ja sitten olen valmis ope.

- Menin salille, vaikka ei olisi huvittanut ja uuvuttikin töiden jälkeen.

- Olen onnellinen, että miulla on maailman ihanin rakas vierellä, jonka syliin käpertyä <3

Ensimmäisten päivien onnellisuuden aiheet olivat hyvin konkreettisia ja tavallaan yksityiskohtaisiakin. Pienten ja arkisten asioiden hyvien puolien kirjaaminen on kuitenkin tuonut paljon lisää hyvää mieltä ja onnellisuuspäiväkirjaa on ihana selata. 

Tällä hetkellä olen oivaltanut myös isompia asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi! Aloitin Bikini Challenge -valmennuksen jälleen tammikuun 15. päivä ja valmennusta on nyt takana reilut kolme viikkoa. Kaikki on sujunut todella hyvin, ruuanlaitto ja liikunta tulee takaraivosta eikä kaikkea tarvitse tarkistaa koko ajan ohjeesta tai ohjevideoista. Alotin valmennuksen myös hieman erilaisesta mentaalisesta lähtökohdasta kuin viimeksi; olin innoissani valmennuksesta, koska herkuttelun, salittomuuden ja ateriarytmittömyyden jälkeen oli ihana päästä takaisin ruotuun.

En myöskään katsonut itseäni peilistä sillä silmällä, että olen ruma ja minun täytyy siksi alkaa polttaa rasvaa. Ei, katsoin peilistä itseäni ajatellen, että olen hyvä näin, mutta haluan silti kehittää itseäni treenaamalla ja syömällä paremmin. En ajatellut, että minusta tulisi sen parempi ihminen, kun hävitän makkaroita mahasta, vaan ajattelin nimenomaan vain ulkonäön muuttuvan siihen suuntaan, mihin halusin sitä viedä. Viimeksi halusin nimenomaan äkkiä kaikki makkarat pois vyötäröltä ja tuijottelin itseäni jatkuvasti peilistä toivoen, että ne olisivat jo kadonneet - tunsin oloni epävarmaksi kroppani kanssa.

Kumpi on tuottanut paremmin tulosta? No tämä positiivisempi ote! En ole juurikaan vilkuillut peiliin (okei okei, onhan se peili vessan oven edessä, että näen kyllä itseni siitä joka kerta veskireissulla, mutta en ole tuijotellut peiliä :D) tai odottanut pikamuutoksia. Viimeksi ensimmäiseen viiteen viikkoon ei tapahtunut oikein mitään ja uskon sen johtuneen hieman pieleen menneestä ryhmävalinnastani sekä siitä, että stressasin koko ajan siitä, tapahtuuko muutoksia. Nyt jo kolmessa viikossa on nesteet lähteneet, paino kääntynyt laskuun ja olo on koko ajan paljon positiivisempi ja enemmän sellainen normaali - ei kai se nyt ihan normaalia ole, että edeltävällä kerralla mietin vain joka päivä tuloksia?

Omalla asenteella on paljon vaikutusta siihen, millaisena jokapäiväinen elämä näyttäytyy ja kuinka mieluisalta se tuntuu. Miusta tuo positiivisuuspäiväkirja on aivan ihana idea ja aion jatkaa sitä ehdottomasti, sillä mikä olisi parempaa kuin vihko täynnä hyvää mieltä! Tämän päivän ilonaiheita ovat esimerkiksi se, että sain hoidettua monta rästiin jäänyttä pikkujuttua, ymmärsin olla menemättä treenaamaan, kun nenä vielä vähän vuoti ja se, että syötiin maukkaat pihvit ja lohkoperunat päivälliseksi, jonka jälkeen sain pikkuiselta kummitytöltäni ääniviestin, jossa hän pyysi minua kylään! <3

Mikä tekee teidät tänään iloisiksi? Oletteko kokeilleet koskaan positiivisuuspäiväkirjaa tai muuten vain etsiä jokaisesta päivästä jotain myönteistä? :)