Maailman paras Isi

Katselen kotikotona huoneeni ikkunasta ulos, kun Isi laittaa jänisverkkoja pensaiden ympärille. Näyttää sujuvan kuin vanhalta tekijältä, vaikka tekijä ei olekaan vanha. Mutta tekijä kyllä; mikä ikinä meneekään rikki, Isi kyllä osaa korjata sen - tai ainakin keksiä hyvän patenttiratkaisun, jos tavarasta ei ihan uudenveroista enää saa. Aika monta Barbia, Bratzia, koulukirjaa, ulkolelua ja pikkutavaraa on käynyt Isin korjaamolla - Barbi on saanut jalkansa takaisin tuossa tuokiossa ja rutistunut koulukirja näyttänyt kontaktimuovauksen jälkeen uudelta (kontaktimuovaus kuuluu muuten isien tehtäviin vielä lukiossakin - kiitos, että olet säästänyt minut hermoromahduksilta ilmakuplien kanssa!).

Sanotaan, että isät ovat tyttäriensä ensirakkauksia. En muista, olenko joskus ilmoittanut meneväni Isin kanssa naimisiin, sillä olen saattanut tietenkin hyvän geeniperimäni ansiosta olla keskivertoa älykkäämpi ja ymmärtää, että Isi on jo naimisissa Äitin kanssa. Isi on kuitenkin ollut minulle aina - ja on edelleen - maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia ihmisiä <3 Isille voin puhua kaikesta, hän kuuntelee ja ymmärtää (tai ainakin leikkii ymmärtävänsä siinä kohtaa, kun aletaan puhua esimerkiksi blogimaailman ihmeellisyyksistä), antaa neuvoja ja pysyy rauhallisena myös silloin, kun minä äkkipikaisena suutun jostakin.

Isi on lempeä, auttavainen ja ihana <3 Isiltä ei myöskään puutu huumorintajua tai itseluottamusta, sillä ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on naurettu jollekin ihan isin tyyliselle vitsille. Isi osaa myös nauraa itselleen, olla sopivan ylpeä omista saavutuksistaan ja huomioida toiset. Isin tyylisistä jutuista on tullut myös tuttu käsite yhdelle jos toiselle; kun radiosta pärähtää soimaan joku kunnon kasarihitti tai kummallistakin kummallisempi vanha iskelmä, kaikki tietävät jo toisiaan katsoessa, että tää on nyt Isin musaa, radioa kovemmalle.

Isi on yrittäjä ja sydämestään automies. Olen aina tykännyt istua Isin kuorma-auton kyydissä, katsella maisemia, höpötellä kaikesta ja piipahtaa lounastauolla Nesteellä höyrymakkaralla. Nyt kun asun Joensuussa, en oikein arkipäivisin ehdi kuorppurin kyytiin istumaan, mutta viime kesänä koitti sekin onnenpäivä, kun vuosien jälkeen pääsin Isin mukaan töihin. Eipä minusta töiden kannalta mitään apua ole, mutta suu käy kuin papupadalla, joten ehkä kuitenkin seurakoirana olen ihan pätevä!

Isi myös automiehenä huolehtii meidän kaikkien menopeleistä. Puhelinneuvonta toimii Tampereelta Joensuuhun vaivatta ja kotikotona ollessa renkaat, öljyt ja muut auton osat vaihtuvat kädenkäänteessä. Esimerkiksi viime talvena lähdin ajamaan autolla ja en päässyt puolta kilometriä eteenpäin, kun havahduin kamalaan meteliin. Soitto Isille, toimintaa ohjeiden mukaan ja that's it, autoa ei tarvinnutkaan työntää korjaamolle, koska "Isi korjaa".

Olen maailman onnellisin, että minulla on Isi, joka on aina tukena ja turvana, soittaa ja kysyy kuulumisia, halaa ja kertoo sekä näyttää rakastavansa minua. Isi pitää huolta ja antaa neuvoja - Isille on myös helppo markkinoida uusia juttuja, sillä pohdiskelevan luonteensa ansiosta minä ja siskoni saamme perspektiiviä villityksiimme ja tulemme ajatelleeksi asioita monelta kannalta. Isi on kannustava ja muistaa kertoa olevansa ylpeä lastensa tekemisistä ja saavutuksista - en voisi ikinä toivoa parempaa isää, sillä minulla on ollut aina ja tulee aina olemaan Maailman Paras Isi, jota rakastan koko sydämestäni! <3