SOCIAL MEDIA

perjantai 5. elokuuta 2016

Muuttaminen on tunteiden vuoristorataa

Muuttoautot huristavat varmasti koko elo-syyskuun ajan ympäri Suomea kuljettaen uusien opiskelijoiden tavaroita uudelle paikkakunnalle ja mahdollisesti ihka ensimmäiseen omaan kotiin. Toiset muuttavat yksin kaupunkiin, josta eivät tunne ketään, toiset jakavat uuden kotinsa puolisonsa kanssa ja kolmannet riemuitsevat, kun opiskelupaikkakunnalla on jo vanhoja tuttuja vuosien takaa. Omaan kotiin muuttaminen on kuitenkin kaikille yhtä jännittävää, kutkuttavaa, ihanaa ja kamalaa muutti sitten yksin tai yhdessä.

Ensimmäiseen omaan kotiin muuttamiseen liittyy odotuksen ja innostuksen tunteita, kun saa kierrellä Ikeassa ja miettiä, millaiset kalusteet uuteen kotiin sopisivat ja millaiseksi oman kodin voisi sisustaa. Uudelle paikkakunnalle muuttaminen tuo mukanaan myös odotuksia siitä, millaisia ihmisiä kaupungissa tapaa, millaiset harrastusmahdollisuudet sieltä löytyy ja millaista itsekseen asuminen tulee olemaan. Tämä on usein se osuus, jota suunnittelee ja miettii mielellään.

Joensuu
Kun muutin Joensuuhun, muutin isoon yksiöön ihan keskustan laidalle. Ennen lähin pikkukauppa oli noin seitsemän kilometrin päässä ja yhtäkkiä Citymarket oli takapihalla. Bussilla pääsi minne vain ja lähes milloin vain - ei siis vain koulupäivisin aamulla ja illalla. Jo pelkästään tähän tottuminen oli jännittävää! Lisäksi oman kodin sai sisustaa mieleisekseen (tosin, järjestystä ei voinut oikein vaihtaa, vaikka pienenä kovasti uhosin vaihtavani järjestystä vaikka joka päivä, kun muutan omaan kotiin :D), jääkaapin täyttää omilla suosikkiruuillaan ja katsoa telkkaria yömyöhään. Kuulostaa ihanalta, mutta tarkemmin kun miettii, mitä näistä en voinut tehdä kotikotona? Ajaa bussilla 20 minuutin välein ja kävellä kauppaan.

Uuden kodin viehätys säilyi helposti kuukaudenkin, mutta kun Salkkarit alkoivat telkkarista, konkretisoitui se, miten yksin oikeastaan olinkaan. Tunsin Joensuusta yhden vanhan työkaverin ja Mikon lähipiiriä, mutta kukaan heistä ei luonnollisestikaan istunut kanssani iltaisin kotonani. En tuntenut itseäni yksinäiseksi, mutta tunsin kyllä valtavaa koti-ikävää. Kenen kanssa kommentoin hassuja juonenkäänteitä, kenen kanssa syön iltapalan ja kenelle huudan hyvää yötä ennen nukkumaanmenoa? Mikon kanssa viikonloppuisin, mutta viikossa oli viisi muutakin päivää.

jokimaisema

Monelle juuri muuttoa edeltävät viikot ovat täynnä intoa ja jännitystä uuden elämänvaiheen alkamisesta, mutta itselleni ainakin muuttopäivää edeltävät päivät olivat aika sekamelskaa tunteiden osalta. Kaikki sukulaiseni asuvat Tampereen seudulla ja melkein kaikki kaverinikin asuvat siellä. Kaikki muistivat kertoa, miten kova ikävä heillä tulee minua ja miten on kurjaa, että muutan niin kauas - kun toinen kertoo tämän itku kurkussa, tulee olo, että olen itsekäs, kun muutan niin kauas ja aiheutan muille sillä ikävää. Ei kukaan varmaan noin ajatellut, mutta mietin asiaa useamman kerran itsekseni.

Ei muuttaminen ollut vaikeaa kuitenkaan vain minulle, joka yhtäkkiä asuinkin yli 400 kilometrin päässä lähes kaikista rakkaistani. Tunsin ikävää ja kaipuuta takaisin kotiin tuttujen ihmisten pariin tekemään niitä tuikitavallisia asioita. Samaan aikaan ystäväni, perheeni ja sukulaiseni kaipasivat minua takaisin kotiin ja heille oli varmasti yhtä kamalaa asua yhtäkkiä niin kaukana minusta. Ja minä ymmärsin sen. Halusin ennen muuttoa viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaiden ihmisteni kanssa, koska tiesin, että yhteistä aikaa ei olisi niin paljon, kun asun kauempana.

joki
Kotiuduin kuitenkin nopeasti Joensuuhun ja sain uusia ystäviä sen lisäksi, että pidin yhteyttä vanhoihin. Opin ottamaan vastuuta vielä enemmän omista tekemisistäni, huomasin pärjääväni itsekseni ja tykkääväni uudesta kotikaupungistani. Minulla on edelleen ikävä kaikkia rakkaita kotopuolessa, mutta kokemuksen myötä tiedän, että pääsen aina halutessani käymään heidän luonaan ja he täällä. Olen onnellinen, että välimatkasta huolimatta tärkeimmät ihmiset ovat pysyneet lähelläni <3

Joensuu
Mitä oikeastaan haluan postauksella sanoa, on, että muistakaa muuttajat ja kotijoukot, että muuttaminen ei ole vaikeaa ainoastaan sinulle, vaan myös toiselle. Muuttajalla tulee valtava ikävä kotiin ja kotijoukoilla tulee valtava ikävä muuttajaa. Sama pätee ystäviin ja sukulaisiin. Tärkeintä on kuitenkin pysyä yhdessä ja tukea toinen toisiaan - niin minun lähipiirini on ainakin tehnyt <3

Millaisia kokemuksia teillä on muutosta? Oletteko muuttamassa tänä syksynä?

8 kommenttia :

  1. Yhtaikaa ihanin ja karmein muuttoni oli muutto yliopistosta valmistumisen jälkeen Kanarialle. Olin laskenut päiviä tuohon hetkeen melkein kaksi vuotta ja kun menin ensimmäisenä iltana Kanarialla nukkumaan, mieleni valtasi kauhea tunne, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään... Onneksi se helpotti ajan myötä. Eipä sillä, ihan yhtä "kauheaa" oli muuttomme aikanaan Suomeen. Paluu kotimaahan ja perheen ja sukulaisten luo olikin jotain uutta ja kaikki tuttu ja rakas jäikin taakse. Sehän vain tarkoittaa, että kyllä sitä aina näköjään kotiutuu sinne uuteenkin ja siitä tulee se vanha, tuttu ja turvallinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi nuo muutot kuulostavat kyllä tunnepitoisilta ja haasteellisilta, kun matkakin on noin pitkä - ja kulttuurierot vielä kaiken muun hyvän päälle! Onneksi olet kotiutunut myös takaisin Suomeen, mutta itse ainakin uskon, että useammankin paikan voi tuntea kodikseen samanaikaisesti :)

      Poista
  2. Muuttaminen ei oo kyllä niin helppoa kun luulisi.. Varsinkaan jos muuttaa noin kauas kuin 400 kilometrin päähän! Mullekki muutto kotoolta omaan kotiin poikaystävän kanssa oli ihan unelmien täyttymys, mutta samalla myös tosi iso muutos elämään. Kyllähän siinä oli opeteltavaa. Onneks oot kuitenkin saanut ystäviä sieltä ja kotiutunut :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että alkuhämmennyksen jälkeen siunkin muutto on osoittautunut hyväksi päätökseksi :) Ja täältä oli kyllä helppo saada kavereita, kun niin paljon ihania ihmisiä ympärillä! <3

      Poista
  3. Olen elämäni aikana muuttanut 4-5 kertaa ja yli vuosi sitten muutin ensimmäistä kertaa yksin. Tiedossa on jossakin kohtaa muutto kihlattuni kanssa saman katon alle, nyt meillä on välimatkaa 400km. Muuttaminen on raskasta kaikki se pakkaaminen, tavaroiden ruodaaminen ja paikoille laittaminen, mutta kun on saanut asetettua taloksi fiilikset on tosi jees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten monta muuttoa oletkaan kokenut! Voimia etäsuhteen ylläpitämiseen, mutta mie voin kokemuksesta sanoa, että siihen pystyy, kun rakastaa :)

      Poista
  4. Mä en kyl voi sanoa et tykkäisin muuttamisesta, vaikka tavallaan uuteen kotiin asettautuminen onkin kivaa. Siinä on aina se stressi ja siivoaminen ja kiire ja ahdistus päällä >_<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaan kyllä jakaa tuonkin tunteen :D Onnekseni olen kuitenkin huomannut, että muuttaessa tulee heitettyä paljon kaikkea turhaa pois, mitä muuten vain keräilisi kaappeihin ja laatikoihin!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)