SOCIAL MEDIA

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Sä veit mun sydämen

Neljä vuotta sitten ihastuin korviani myöten mieheen, jota en ollut koskaan edes tavannut. Olin nähnyt parikymmentä kuvaa ja kirjoitellut hänen kanssaan monta tuntia joka ilta niin arkipäiväisistä kuin syvällisistäkin asioista. Kirjoitin ihmisen kanssa, joka oli aina valmiina kuuntelemaan iloja ja suruja, kertomaan omia mielipiteitään, piristämään stressin keskellä ja haaveilemaan tulevaisuudesta - kirjoittelin ihmiselle, jolle kirjoittaminen tuntui niin helpolta ja jonka viestejä lukiessa kaikki muu unohtui.

Tuo mies ajoi neljän kuukauden viestittelyn jälkeen 800 kilometriä päivässä, jotta voisimme tavata toisemme. Muistan kirkkaasti sen, miten tuijotin kelloa, odotin puhelinsoittoa ja pyörin hermostuneena ympyrää kauppakeskuksen pihassa odottaessani hänen saapuvan. Ja sitten me vihdoin tapasimme. Edessäni oli ihminen, jonka kanssa vietin unohtumattoman yhteisen päivän, ja jonka kanssa halusin nähdä pian uudelleen.

Hey there, Delilah

Don't you worry about the distance
I'm right there if you get lonely
Give this song another listen
Close your eyes
Listen to my voice, it's my disguise
I'm by your side


Nykyään Hey there Delilah -kappale nostaa hymyn huulille, kun muistan, miten monta kertaa kuuntelin tuota kappaletta miettien, miten kaukana toisistaan ihmiset voivatkaan asua Suomen kokoisessa maassa. Muistan myös, miten kaveripiirissä riitti niitä epäilijöitä, joiden mielestä 400 kilometriä tarkoitti käytännössä maapallon toisella puolella asumista - tilanne olisi siis toivoton. Ainiin, vuoden keikka armeijassa ei tietenkään nostanut onnistumisprosenttia epäilijöden silmissä. Mutta me uskottiin meihin.







Ja tässä me olemme, onnellisina, täynnä rakkautta, luottamusta ja arvostusta. Elän sellaista elämää, jollaista en osannut kuvitella olevankaan, mutta jollaisen aina toivoin olevan olemassa. Vierelläni on ihminen, jonka kanssa saan olla juuri sellainen kuin olen kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Ihminen, jonka kanssa kaupassa käyminen on mukavaa, jonka kanssa koti-illat hyvän sarjan parissa voittavat yökerhot ja joka antaa minulle anteeksi silloin, kun olen täysi typerys. Ihminen, joka ymmärtää minua silloin, kun en ymmärrä itsestäni mitään ja asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, kun heitän kalenterini seinään. Mies, joka arvostaa romanttisia yllätyksiäni, kulkee kanssani käsi kädessä, iloitsee yhteisestä ajasta ja haluaa jakaa elämänsä miun kanssa <3

Kai olemme välillä se (yltiö)söpö pari, joka julkaisee Facebookissa yhteiskuvia, kulkee kaupungilla käsi kädessä ja istuu sylikkäin sohvalla. Ällöä tai ei, minusta tunteet pitää näyttää eikä irrottaa käsiä toisistaan heti, kun astutaan ihmisten keskelle. Ja kyllä, haluan näyttää vielä kymmenien vuosien päästäkin vastarakastuneelta - ihan kuin omat vanhempanikin näyttävät.




Kaukosuhde ja kiireinen arki ovat opettaneet sen, että yhdessäolo on kultaakin kalliimpaa. Arvostan mielettömän paljon yhteistä aikaa Mikon kanssa; sitä kun kokkaamme yhdessä, käymme lenkillä, teemme viikonloppureissuja ja ihan vain olemme toistemme kanssa. Ei tarvitse olla koko ajan jotain erityistä ja suunniteltua tekemistä, sillä tavallinen arkikin tuntuu toisen kanssa ihan parhaalta! Rakastan sitä tunnetta, kun kotiin tullessa saan lämpimän halauksen ja pusun sekä sitä, kun aamulla herään viisi minuuttia aiemmin kuin pitäisi, jotta ehdin käpertyä hetkeksi toisen kainaloon ja toivottaa hyvää huomenta. Mikon kanssa on maailman paras olla ja rakastan häntä aivan äärettömän paljon nyt ja aina <3

Alussa ei ollut varoitusta siirappisesta postauksesta, mutta eiköhän postauksen sisältö valjennut jokaiselle jo muutaman lauseen jälkeen. Haluaisinkin ikuisena romantikkona kuulla teidän söpöjä tarinoitanne, joten antakaahan kuulua! :)

12 kommenttia :

  1. Siis aivan ihana postaus <3 Tätä oli ihana lukea :) Ja nää kuvat nii sulosia! Mukava myös kuulla, että siellä on toisia romanttisia pareja, mekin ollaa aika siirappisia välillä:D Mutta rakkautta pitää ja saa näyttää! Me tavattii myös netissä poikaystävän kanssa, nähtiin pian, rakastuttii ja muutettiin neljän kuukauden seurustelun jälkeen yhteen <3 Nyt ollaan oltu kolme vuotta yhdessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Mie oon kyllä niin samaa ihaillut siussa ja siun miehessä, että näytätte tunteenne ja ootte niin söpöjä yhdessä - kyllä tänne maailmaan rakkautta mahtuu! :)

      Poista
  2. Ihana postaus! ♥ Ootte tosi suloisen näköinen pari! :) Se on ihan parasta, kun saa jakaa oman rakkaan kanssa arjen askareet ja vaikkei aina olisikaan mitään erikoista, niin siitä silti nauttii. :)

    Meillä on juuri tänään vuosipäivä, jonka kunniaksi kirjoitin meidän oman tarinamme: http://nhattaravuori.blogspot.fi/2016/07/meidan-tarina.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut niin asiaa ja kiitos paljon! <3 Käynkin lukemassa siun tarinan :)

      Poista
  3. Teidän tarina on ihanan romanttinen. Välimatkasta huolimatta uskoitte toisiinne ja jaksoitte odottaa. Eikä yhteiskuvat ole ällösöpöjä, yhteiseltä matkalta tulee yhteisiä kuvia!
    Mua aina huvittaa ihmisten ilmeet, kun aloitan meidän tarinan: "Miehenihän on siis entinen oppilaani..." :D Opetin ensimmäisten Kanarialla asumiskuukausieni ajan eräällä hotellilla työntekijöille ruotsia ja englantia, jota he voisivat käyttää hotellin asiakkaiden kanssa. Joukossa yksi onneton muistiinpanojen tekemisen sijaan pyöritteli kynäänsä ja tuijotti opettajaa tyhmä hymy kasvoillaan. Loput voinette arvata. Ja selvennykseksi, minä olen 7 vuotta miestäni nuorempi. ;)
    Mulla ei ole pahemmin kokemusta suomalaismiehistä, mutta kanarioille nainen on nainen. Silleen ritarillisessa mielessä, ei nyrkin-ja-hellan-välissä-meiningillä. Hän kulkee Suomenkin leveillä jalkakäytävillä tien puolella, ei antaisi minun kantaa yhtä kauppakassia enempää tai elokuvien tapaan tarjoaa takkinsa, jos minulla on kylmä... Noin muutamalla esimerkillä. Enkä nyt väitä, etteikö suomalaismiehissä olisi samanlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina teilläkin! <3 Ja vähänkö romanttista löytää toinen tuollain sattumalta työn kautta paikasta, josta ei varmaan heti ensimmäisenä ajatellut toista löytävänsä! :)

      Poista
  4. Ooi miten ihana tarina ja näytätte tosi söpöiltä yhdessä! <3 Niin söpöjä kuvia vuosien varrelta :) Tällaset postaukset on parhaita =) Kiva kuulla että tekin ootte yhdessä selättäneet kaukosuhteen vaikeudet! Arki oikean kumppanin kanssa on kyllä niin ihanaa :) Mäkin tein viime kuussa postauksen meidän tapaamisesta ja suhteen alkuvaiheesta, voi olla että olet sen jo lukenutkin mutta tässä vielä linkki: https://lifeasiknowit-milla.blogspot.fi/2016/06/love-story-how-i-met-him.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Mie lueskelinkin siun postauksen, mutta en muista, kommentoinko siihen mitään - todennäköisesti olin vain niin vaaleanpunaiset lasit silmillä, etten tajunnut sanoa mitään.. :D

      Poista
  5. Ihana kirjoitus! Meidän tarinan alku oli varmaankin aika tavanomainen. Mä olin ollut muutaman päivän netissä treffipalstalla ja tuskastuin vanhoihin ällöttäviin miehiin. Olin menossa poistamaan profiiliani ja huomasin erään paikallisen miehen kurkanneen mun profiilia, ja ajattelin antaa sivustolle viimeisen mahdollisuuden. Profiilissa ei ollut paljoakaan tietoa eikä edes valokuvaa, mutta laitoin viestiä ja siitä sitten lähtikin pitkä chättäily. Tavattiin ekalla kerralla kaakaon merkeissä Teboililla, Juha ajoi paikalle Ladallaan ja oli kovin ujo, osoittautui, että se oli kissarakas kitaristi, juuri sitä, mistä olin aina unelmoinut, parin kuukauden jälkeen muutettiinkin jo yhteen ja kahdeksan kuukautta myöhemmin Juha nappasi mut yllätysmatkalle Kööpenhaminan Tivoliin ja kihlauduttiin. Nyt, reilu kaksi vuotta myöhemmin pyöritetään yhteistä arkea ja suunnitellaan muuttoa meidän toiseen yhteiseen kotiin. Kun se oikea tulee vastaan, kyllä sen tietää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana tarina! <3 Mie en tiedä oikein mitään noista treffipalstoista, mutta olen kuullut, että juurikin ällöttäviä miehiä siellä on riittämiin, mutta aina joukkoon osuu joku helmikin! :) Ihanaa, että löysitte toisenne <3

      Poista
  6. Ihana postaus ja teidän tarina! <3 :') Enpäs tiennytkään että olette olleet kaukosuhteessa! Olette kyllä kuin luodut toisillenne, noista kuvistakin jo näkee että ihana pari kyseessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Tuuli! <3 Joo, oltiin kaukosuhteessa reilu vuosi, mutta sen jälkeen onkin osannut arvostaa yhteistä arkea ja aikaa ihan eri tavalla :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)