Ruokaremontin tuloksia vol. 2

Kolmas viikko ruokaremonttia alkaa olla takana päin ja vielä riittää innostusta. Ehkä tämä innostuksen jatkuminen kertoo myös jotain hyvää tästä uudesta ruokavaliosta, sillä yleensä tiukkoja ruokavalioita noudattaessa miun into on lopahtanut ensimmäisen viikon jälkeen. Jotenkin tuntuu, että tällainen kotiruoka-ruokavalio sopii miulle ja siinä sallitaan sopivassa suhteessa kaikkea. Ja sitä sallivuutta onkin tällä viikolla koeteltu enemmän kuin olisi ehkä ollut tarpeen..

Alkuviikko meni ruokailujen osalta mukavasti (mitä nyt en aina jaksanut vääntää salaattia joka ruualle..) ja olo oli koko ajan kylläinen. Tehtiin myös ruokia, joita ei mainittu miun ruokavalion ohjeissa, sillä tällä viikolla olisi pitänyt syödä mielettömästi keittoja ja silakkapihvejä, jotka ei todellakaan ole miun herkkuruokia. Niimpä korvasin keittoja muun muassa kotitekoisilla pinaattilätyillä kera jauhelihan - hyvää ja maistuvaa, eikä edes erityisen epäterveellistä.

Sitten koittikin torstai ja menin ihanan ystäväni kanssa testaamaan Joensuun uuden Coffee Housen. Kuka menee ystävän kanssa kahvittelemaan ja syö reissumiestä, kun kaveri nautiskelee vanilijakierteestä? (Emma, varmaan ne, jotka osaavat pysyä ruokavaliossaan..) Kaverini kuitenkin totesi heti kahvilaan astuessamme, että "siehän sitten et varmaan syö vaan jotain ruisleipää" ja mie totesin onnellisena, että aion syödä jotain ihan muuta. Niimpä tarjottimelle päätyi vanilijakierrepulla ja Pätkis-kaakao kermavaahdolla ja suklaakastikkeella <3 Ja ei, en tuntenut yhtään huonoa omaatuntoa niitä mutustellessani, sillä herkuttelu kuuluu elämään.

 Koko ruokaremontin tarkoituksena on löytää balanssi terveellisen ruokailun ja herkuttelun välille. Balanssia on melkoisen hankala löytää, jos herkuttelu on kielletty. Ruokavaliossani on mainittu jopa, että perjantaina saisi syödä puolikkaan pakastepizzan! En toistaiseksi ole syönyt pakastepizzaa, sillä ei ole tehnyt mieli, mutta tämä havainnollistaa hyvin sitä, että kaikkea saa syödä kohtuudella - ajattelinkin tuon pullan ja kaakaon korvaavan hyvin syömättä jääneen pizzan. Haluan kuitenkin noudattaa hyvää ja monipuolista ruokavaliota aina, joten liian tiukkoihin sääntöihin ei kannata ryhtyä. Yksi herkkupäivä ja mahdollisesti vielä sunnuntai-iltana nautitut muutamat namit ovat riittäneet oikein hyvin ja olen tyytyväinen siihen, etten eksy karkkikaapille enää joka päivä.

Perjantaina meillä kuitenkin oli peli-ilta, sillä ostettiin uusi lautapeli, josta tulen kertomaan teille myöhemmin. Rankan viikon jälkeen oli ihana rentoutua pelin parissa - ja mussuttaa siinä samalla muutama nami.. Tiesin, että ei olisi kannattanut sortua, mutta tämä on elämää. Kunhan näin ei käy joka perjantai, kaikki on ihan hallinnassa! Lauantain herkkupäivänä tuli maisteltua kaikenlaista ja tänään nautiskelin vielä Mikon ukin herkullista synttärikakkua - paljon sokeria, mutta silti ihan hyvä mieli. Ei minusta ainakaan olisi istumaan toisen synttärikahveilla pelkkä teetä lipittäen, kun kakun tekemiseen on nähty vaivaa ja pullaakin on paistettu!

Paita Tuuri / Farkut Vero Moda / Kengät Nike (kuvausten jälkeen kengät pääsivät kyllä takaisin kaappiin, sillä ei niitä tuonne suojalumikelille voinut laittaa - ne odottelee kesää!)

 Nyt siellä fitness-ihmiset jo miettivät, että selityksiä, selityksiä! Sellaisiltahan nämä selittelyt kuulostavat, mutta se ei suinkaan ole tarkoitus. Haluan vain muistuttaa, ettei kannata lähteä kieltämään itseltään mitään, koska sitten sitä varmasti himoitsee vain enemmän. Vaikka vähän menikin herkkujen kanssa överiksi, huomenna on taas päivä uusi ja mahdollisuus skarppaamiseen! Tällä viikolla painoa on kuitenkin pudonnut noin puoli kiloa ja senttejä lähtenyt ympäri kehoa neljä. Ei kuulosta paljolta, mutta kolmen viikon aikana kiloja on karissut puolitoista ja senttejä lähtenyt 16 (tosin ensimmäiset alkumitat otettiin illemmalla kuin aamumitat, joten tuloksissa on heittoa varmasti muutama sentti). Puoli kiloa viikossa oli alunperinkin miun tavoite, joten olen ylpeä, että olen siinä onnistunut pysyttelemään. Tosin miulla onkin maailman parhaat tsempparit <3 Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle viikolle!

Miten muut, sallitteko herkuttelun keskellä viikkoa ja hyvässä seurassa? :)

Naureskelevat lissut pois salilta

Tänään kävin lunastamassa arpajaisvoittoni LadyLineltä; kolmen kerran liikuntakortti, jolla pääsee niin salille kuin ryhmäliikuntoihinkin. Siinä esittelykierroksella katselin ympärilleni ja ilahduin valtavasti nähdessäni kaksi vanhusta infossa pohtimassa, mille ryhmäliikuntatunnille he menisivät perjantaina. Ihanaa, että ihmiset ikään ja kokoon katsomatta haluavat liikkua ja osallistua myös ryhmäliikuntoihin. Sitten mieleeni muistui postaus, jonka kirjoitin Heilin blogiini sunnuntaisella junamatkalla. Teemaltaan se sopii täydellisesti myös tähän miun viralliseen blogiin, joten olkaapa hyvät; painavaa sanottavaa heille, joiden mielestä liikunta kuuluu vain laihoille.

Lihaksikkuus on tämän päivän uusi laiha. Fitness on suosituin harrastus ja proteiinipatukka se herkkupala pahan päivän varalle. Kun vatsa on litteä ja pylly pyöreä, ei haittaa, vaikka salilla kaikkien katseet kääntyvät. Hetkinen, eihän salilla ole kuin timmejä ihmisiä, koska liikakiloiset nauretaan sieltä pihalle!

Iltalehden viimeisimmät uutiset laihduttamisesta ovat olleet kiukuttavaa luettavaa. Ensin pikkulissut olivat naureskelleet juoksumatolla treenaavalle ylipainoiselle naiselle ja seuraava uutinen kertoi, että reilusti ylipainoinen mies ei saa uida uimahallissa, ellei pue speedoja päällensä - ja juuri kun vesiliikuntaa oli suositeltu ylipaino-ongelmiin.

Inhosin monta vuotta salilla käymistä sen vuoksi, etten tuntenut oloani laisinkaan mukavaksi, kun tikissä (tai vain mieleltään tikissä) olevat kanssaliikkujat unohtavat oman treenauksensa ja keskittyvät vain muiden töllistelyyn. On kuitenkin järkyttävää, että ihmiselle, joka haluaa liikkua, pudottaa painoa ja korjata elämäntapojaan, NAURETAAN. En käsitä, kuinka kukaan voi olla niin vastenmielinen, että nauraa toisille. Jos olisin itse ollut salilla, olisin unohtanut täysin kasvatuksen nätisti puhumisesta ja fiksusti käyttäytymisestä - kyllä olisivat nämä teinit kuulleet kunniansa.

Uimahallitapaus nostatti pintaan lähinnä surua. Tiedän kyllä, että uimahalleissa uimashortsien käyttö on kielletty ihan puhtaussyistäkin, mutta eikö tässä nyt olisi olemassa mitään joustoa? Mies itse kuvaili uutisessa itseään ylipainoiseksi ja sanoi, ettei speedot hänen päällään olisi mukavaa katseltavaa. Aloin miettiä, että jos joku käskisi minun pukeutua XXS-kokoisiin bikineihin tai en saisi uida, jäisi polskuttelut kyllä väliin.

Jos tiukat säännöt eivät tee liikkumisestamme hankalaa, sen päättävät tehdä kanssaliikkujat. On varmaan hieno tunne miettiä, mitä liikuntaa voisikaan harrastaa mahdollisimman piilossa kaikkien katseilta ja silti nauttia siitä - lajit ovat aika vähissä. Jos säädöksistä ei voida joustaa, voidaanko kuntosaleille alkaa pitää pääsykokeita ja korkeampia ikärajoja? Ja voitaisiinko antaa naureskelijoille ikuiset porttikiellot. Minä arvostan jokaista ihmistä sellaisena kuin hän on, ulkonäöstä riippumatta - törkeää toimintaa en arvosta milliäkään. Kaikilla on oikeus liikkua samoissa paikoissa ja nauttia liikunnasta ilman kiusaamista.

Mitä ajatuksia muilla herää aiheesta? Uskaltaisitko ylipainosena mennä treenaamaan salille tai heittäytyä uima-altaaseen pikkupikkubikineissä?

Vaivattomat kotitreenit

Tykkäisin välillä treenailla kotona, mutta olen suhteellisen huono keksimään itse tehokkaita ja monipuolisia treenejä. Iltaisin ei huvita seitsemän aikaan lähteä ryhmäjumppailemaan yliopistolle, kun haluaisin siinä kohtaa jo lämpimän suihkun jälkeen käpertyä viltin alle sohvalle Salkkareita katselemaan. Päivisin meidän korkeakoululiikuntayhdistys ei järjestä ryhmäliikuntaa muutamaa hassua tuntia lukuunottamatta ja minulla olisi juurikin hyvin aamuisin ja päivisin aikaa treenailla.

Treenaakotona.com tarjoaa ratkaisun ongelmaani, sillä sieltä löytyy personal trainereiden tekemiä kotitreenejä. Viikoittain palveluun tulee kolme uutta treeniä ja vanhoja treenejä pystyy selaamaan arkistosta helposti. Treenien kesto on noin 20-30 minuuttia, joten ne sopii kiireisellekin liikkujalle ja halutessaan jaksaa tehdä kyllä useammankin ohjelman, jos innostusta piisaa. Lisäksi treenit ovat monipuolisia ja ohjelmia löytyy moneen makuun; jaloille, pepulle, keskivartalolle ja käsille - kaikille näille painoilla ja ilman. Välineet ovat helposti saatavilla ihan perusmarketeistakin; kahvakuula, jumppamatto, käsipainot ja kuminauha.

Sain yhteistyön merkeissä mahdollisuuden tutustua palveluun ilmaisversiota perusteellisemmin ja haluan jakaa teillekin kokemukseni palvelusta. Olen tehnyt tällä viikolla kaksi treeniä, joista kerron postauksen edetessä hieman lisää, mutta treenien valinnanvara yllätti minut todella; vaikka palvelu lienee aika uusi, löytyi sieltä jo pari sivullista erilaisia ohjelmia. Kolme personal traineria ohjaa jumppia selkeällä äänellä samalla näyttäen kaikki liikkeet monelta suunnalta. Liikkeet ovat yksinkertaisia ja helppoja suorittaa - välillä jopa niin kevyitä, että ohjaaja kertoo, miten niistä voi muokata oman kunnon mukaan tehokkaampia - joten jumpat sopivat monen tasoisille liikkujille.

Ilman rekisteröitymistä käyttöönsä saa kolme (tällä hetkellä neljä) treeniä, joiden avulla pääsee tutustumaan palveluun. Sikaa ei tarvitse ostaa säkissä, sillä ilmaistreenien lisäksi reksiteröitymisen jälkeen tilauksen voi viikon sisällä vielä perua, jos jumpat eivät miellytäkään. Itse kokeilin CORE-keskivartalotreeniä ja lihaskunto & syke -jumppaa, joissa molemmissa oli sama ohjaaja. Pienenä miinuspuolena molemmissa jumpissa oli ohjaajan ähiseminen ja puhiseminen; vaikken olekaan mikään himojumppaaja, en minäkään ollut hengästynyt vielä kolmen minuutin jälkeen.. Ähinä ja puhina tekivät treenauksesta hieman epämiellyttävää ja mieluummin olisin laittanut kaiuttimet kiinni. Täytyy kuitenkin testata muidenkin ohjaajien jumppia, josko niissä puuskutettaisiin hieman vähemmän - CORE ja syke olivat siis saman ohjaajan vetämiä.

Impossible is nothing - tajusin vasta vähän aikaa sitten, että juomapullossa on aika tsemppaava teksti!

Lihaskunto & Syke koostui lämmittelystä sekä 45 minuutin välein vaihtuvasta lihaskunto- ja sykkeen nostatusosiosta. Vähän sekunnit oliva häilyviä, joskus pompittiin viisi sekuntia kauemmin ja joskus vähemmän. Variaatioita liikkeisiin löytyi, jotta niissä ei tarvinnut hyppiä tai sitten sai pomppia sydämensä kyllyydestä. Hiki tuli ja lihakset lämpeni, joten ei huono treeni ollenkaan, voin suositella!

CORE-keskivartalotreeni kohdistui selkään ja vatsalihaksiin, mutta hikoilun sijaan tämä soveltui sopivasti lauantain palauttelutreeniksi. Kahdenkymmenen minuutin aikana tehtiin erilaisia vatsa- ja selkälihasliikkeitä, mutta aika paljon aikaa kului myös venyttelyyn, palautteluun ja "keinumiseen", jotta selkä ei kipeytyisi. Tämä toimi hyvin kyllä kevyempänä treeninä, vaikka luulinkin otsikon perusteella, että tiedossa olisi kovaa vatsalihasrääkkiä. Suosittelen tätä myös palautteluun ja rennompaan kuntoiluun.

Tulen varmasti käyttämään näitä treenejä jatkossakin osana viikottaisia liikkumisiani, sillä on niin mukavaa, että treenin voi tehdä mihin aikaan vain - ja silti joku ohjaa sen eikä tarvitse itse keksiä! Luvassa on myös teille lukijoille pientä arvontaa Treenaakotona.comin kanssa toteutettuna tuolla helmikuun puolella aikas kivoilla palkinnoilla, joten pysykää kuulolla! ;)

Kun tiedät opiskelevasi oikeaa alaa

Kyllä ihminen voi olla onnellinen! Voisin hymyillä ihan koko ajan ja höpöttää taukoamatta tästä miun superjännästä päivästäni, kun pääsin sijaistamaan ykkösluokan opettajaa omassa alakoulussani - tunnen vaan niin vahvasti, että tämä ammatti on juuri se miun juttu <3 Olen aiemminkin kirjoitellut luokanopettajakoulutuksesta, omasta haaveestani olla opettaja ja koulutukseen hakeutumisesta, mutta nyt haluan jakaa ihan näin tuoreeltaan ajatuksiani siitä, millaista oli oikeassa koulumaailmassa.

Vaikka harjoittelun alussa opettaja sanoo, että häntä ei kannata huomioida siellä luokan perällä, ja että ihan rohkeasti vaan toimii omien aatosten mukaan, ei se todellisuudessa kuitenkaan mene niin. Vaikka kuinka yritän unohtaa opettajan läsnäolon, se pyörii mielessä, kun täytyy miettiä, miten hän olettaa minun missäkin vaiheessa toimivan. Tänään minuun oikeasti luotettiin. Minulle avattiin luokanovi, esiteltiin tilat, annettiin tunnukset tietokoneelle ja lopuksi sanottiin iloisesti, että missä vain apua tarvitsee, niin saa tulla kysymään vaikka kesken tunnin. Sen jälkeen kuitenkin ovi suljettiin ja aloin tekemään työtäni; opettamaan omalla tyylilläni ilman pohdintoja siitä, mitä se kokeneempi aikuinen luokassa ajattelee metodeistani.

Meillä meni tosi hyvin! Opiskeltiin yhdessä H-äännettä, laskettiin matikkaa ja vähän isompien oppilaiden kanssa pidettiin levyraatia. Olin harjoittelun perusteella varautunut siihen, että pahimmillaan homma menee ihan läskiksi ja tulen kotiin tukka pystyssä ja lapset kertovat kotona, että "meillä oli tosi huono ope, luokassa oli koko ajan kamala häly eikä opittu mitään". Opettaminen tavallisessa koulussa oli kuitenkin ihan erilaista kuin normaalikoululla; norssillahan harjoittelijat vaihtuvat kymmeniä kertoja lukukauden aikana, mutta tavallisessa koulussa on omat opettajat ja heidän sijaisensa, joita tämän päivän kokemusten perusteella kohdellaan aivan samalla tavalla kuin muitakin koulun aikuisia.

Työrauhan aikaansaaminen on ollut aina hieman haasteellista minulle, koska oikeat keinot ovat puuttuneet. Olen kuitenkin todennut opintojen edetessä, että pienten kanssa toimivat yksinkertaiset kysymykset kuten "Miten olet tänne joutunut, eikös siun paikka ole tuolla toisaalla" tai "Missä siun kirja on, etsitään se yhdessä". Kun pienet saavat huomiota, hommat alkaa pelittää ja he hämmästyvät itsekin, että "mitäs mie muuten täällä teen, kun istun ihan muualla" - tahatonta (joskus toki tahallistakin) haahuilua, mutta söpöjähän ne on! Isompien kanssa puolestaan päätin neuvotella säännöt heti selviksi, joten tunti sujui rauhallisesti ilman turhaa nipottamista ja hälinää. Täytyy olla tyytyväinen tähän saavutukseen! Toki täällä maalla voidaan olla muutenkin vieraskoreita, mutta sen näkee seuraavilla sijaistamiskerroilla.

Parasta koko päivässä oli kuitenkin se, että tunsin kuuluvani juuri sinne; opettamaan, ohjaamaan ja tukemaan oppilaita. Ihan mieletöntä, ei sitä oikein osaa edes sanoin kuvailla! Kaikki vuorovaikutus oppilaiden kanssa, innostuneet ilmeet (ja ne vähemmän innostuneet, jotka kuitenkin saatiin houkuteltua hieman iloisemmiksi), suloinen piirustus, kaikki lasten sijaiselle antamat ohjeet ja mukavat entiset opettajat - tulevat kollegat - teki tästä päivästä todella mieleenpainuvan. Ja ensimmäinen työsopimus, jossa lukee työtehtäväkohdassa "luokanopettaja", se menee talteen!

Tästä tuli nyt juuri tällainen hehkutuspostaus kuten ajattelinkin, mutta ehkä tästä on apua edes heille, jotka miettivät, jaksaako siihen VAKAVA-aineiston opiskeluun uhrata oikeasti kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja. Minun unelmani on ollut 4-vuotiaasta saakka olla luokanopettaja ja tämä päivä vahvisti entisestään opiskeluintoa ja halua valmistua, jotta pääsee työelämään. Tekemään työtä, joka tuntuu niin merkitykselliseltä, ainutlaatuiselta ja mielettömän hienolta!

Onko teillä kokemuksia siitä, että olette juuri oikealla alalla? Löytyykö lukijoista muuten muita opettajia tai opettajainkoulutukseen aikovia? :)

Ruokaremontin tuloksia vol. 1

Terveellisellä ja monipuolisella ruualla on mittaamaton vaikutus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kerroin aiemmin ruokaremontti-ruokavaliostani, jolla syön tavallista kotiruokaa ja pyrin näin karistamaan ylimääräisiä kiloja sekä voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin. Ensimmäinen ruokavaliota on takana ja en olisi kyllä koskaan uskonut sanovani tätä, mutta ravinnolla on ihan äärettömän suuri vaikutus kaikkeen. Tuo kommentti on kuulostanut korvissani lähinnä hölynpölyltä ja ruokavalioille houkuttelulta, mutta nyt olen sen omalla kohdallani kokenut todeksi.

Lauantaina oli miun herkkupäivä eli sain syödä kohtuudella karkkeja ja muita herkkuja sekä iltapalaksi itsetehtyä pizzaa. Voitte vain kuvitella, miten hyvältä kaikki tuo maistuikaan sen jälkeen, kun oli pyrkinyt paastoamaan kaikesta sokerista ja ylimääräisestä rasvasta. Tietenkin herkuttelu venyi vielä vähän sunnuntaillekin ja mussutin jäätelön ja muutaman keksin sekä joulutortun. Kuitenkin olin kokonaisuudessaan tyytyväinen viikkoon ja syömisiin - etenkin siihen, että retkahdin vasta viikonloppuna, kuten olin suunnitellut!

Valitettavasti yöunen laadussa ja yleisessä vireystilassa herkuttelun, vedenjuonnin vähäisyyden ja epäsäännöllisen ateriarytmin vaikutuksen huomasi välittömästi. Nukahtaminen oli illalla hankalampaa ja yöllä herätessäni oli vaikea nukahtaa takaisin. Tuntui myös, että ei oikein huvittanut ryhtyä mihinkään ajatusta vaativaan tehtävään - ja mikä oudointa, mahassa pisteli sunnuntain herkkujen syömisen jälkeen!

Ainakin nuo tuntemukset motivoivat tänä aamuna jatkamaan aiemmin valitulla tiellä, sillä tasaisella ateriarytmillä ja monipuolisella ruualla voin kokonaisvaltaisesti paremmin. Pidemmän aikavälin vaikutukset näen tietenkin vasta muutaman viikon päästä, mutta tällä hetkellä ainakin tuntuu, että tämä ruokaremontti on hyvä valinta. Ja dieetin tuloksista sen verran, että -0,8 kiloa tipahti viime viikon aikana ja kymmenisen senttiä lähti eripuolilta kroppaa leveyttä - olen kyllä tyytyväinen!

Söin myös tänään ensimmäisen kerran varmaan kolmeen vuoteen keittoa - siis jotain muuta kuin herne- tai pinaattikeittoa. En erityisesti tykkää keitoista, kalasoppa on hyvää, mutta muuten en ole niihin erityisemmin rakastunut. Tänään hämmästytin perheenjäseniäni lähettämällä kuvan miun lounaasta; lihapulla-pastakeittoa! Keitossa en tykkää siis lantuista, porkkanoista, perunoista enkä liemestä - lisuke yleensä kyllä kelpaa. Tämä keitto olikin jotain ihan muuta ja jotta tekin saatte nauttia siitä ihmeestä, tässä tulee valmistusohjeet!

Lihapulla-pastakeitto, 4 annosta (alkuperäinen ohje täältä)

1 litra vettä

1 lihaliemikuutio

4 dl pastaa

n. 300g pieniä lihapullia

200g tomaattia

1 oranssi paprika

1 purkki (250g) Valio Koskenalskija Ruokaa cheddarin makuisena

1. Kiehauta vesi ja lisää joukkoon pasta sekä lihaliemikuutio (itse laitoin vain puolikkaan välttääkseni liemen liiallisen korostumisen). Keitä kunnes pasta on puolikypsää.

2. Lisää joukkoon lihapullat sekä pilkotut tomaatit ja paprikat.

3. Anna kiehua, kunnes makaronit ovat kypsiä ja paprikat pehmeitä. Lisää lopuksi Koskenlaskija ja sekoita tasaiseksi.

Keitosta tuli kyllä hyvää; makaronilaatikon ja lihapullien sekoitus. Ensimmäisellä syöntikerralla se vielä olikin keittoa, mutta jääkaapin ja mikron jälkeen se muistutti enemmän pastaa ja niin pöytäseurani keksi, että laitetaampa siihen vielä ketsuppia mausteeksi - ja niin söimme keittoa ketsupilla..

Loppuun vielä ilmoitus arvonnan voittajasta; hyvinvointilahjapakkauksen voitti Catrih. Otan sinuun yhteyttä sähköpostitse. Kiitos kaikille osallistujille :)

Oletteko te huomanneet ruokavalion vaikutuksen hyvinvointiinne? Kenen muun soppalautaselta on löytynyt jotain muuta kuin perinteistä keittoa?

Minun unelmani ovat sinun pakkopulla-listallasi

Kaikkien unelma on matkustaa eripuolille maapalloa, nähdä erilaisia kulttuureita, käytänteitä ja paikkoja. Jokainen meistä haluaa nauttia elämästä jo nuorena ja toteuttaa unelmiaan mahdollisimman laajalti heti pakollisten opintojen päätyttyä. Lueskelin hetki sitten erästä blogia, jossa bloggaaja ihmetteli, miksi kaikilla on nykyään niin kiire tehdä kaikkea, miksei muisteta nauttia elämästä ja tavoitella omia haaveita.

Kirjoittaja kyseli, miksi on niin tärkeää valmistua alle 25-vuotiaana maisteriksi, mennä naimisiin ennen 30-vuotis synttäreitä, saada lapsia sen jälkeen, löytää vakituinen työpaikka ja ottaa se monen kymmenen vuoden mittainen taakka; asuntolaina. Hän muistutti, että elämästä pitäisi nauttia toteuttamalla unelmia eli esimerkiksi matkustelemalla, bloggaamalla ja viettämällä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa - hänen sanojaan lainatakseni, meidän ei pitäisi kiirehtiä saavuttamaan kaikkea mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti, koska sitten emme toteuta unelmiamme.

Hämmästyin melkoisesti luettuani koko postauksen loppuun, sillä hänhän juuri sanoi unelmien toteuttamispostauksessaan, että minun ei tulisi kiirehtiä toteuttamaan omiani. Haluan minäkin matkustella ulkomailla ja Suomessa, rentoutua Espanjan auringon alla, napata kuvia Tanskan hiekkadyyneistä, rentoutua Kolin Relax Spassa laskettelupäivän jälkeen ja nauttia olostani. Nämä haaveet ovat kuitenkin minulla siellä "sitten kun siltä tuntuu sekä on riittävästi rahaa ja aikaa" listalla eivätkä vaadi toteuttamista juuri nyt.

Suuri haaveeni abiturienttikeväänä oli päästä opiskelemaan luokanopettajaksi saman vuoden syksynä. Tiesin, että sen haaveen eteen saisin tehdä tosissani töitä (ja lukemisen vuoksi jätinkin yhden aurinkoloman väliin, vaikka silloin tuntuikin kurjalta), mutta pänttääminen kannatti ja tänä keväänä valmistun kasvatustieteiden kandidaatiksi. Matkaa luokanopettajaksi on vielä, mutta nyt voisin kai sanoa eläväni unelmaani, sillä abivuonna saatu opiskelupaikka mahdollistaa lopulta valmistumisen opeksi. Ja kyllä, toivon valmistuvani ennen kuin täytän 25 vuotta.

Unelmoin myös omasta kodista ja siitä ihanasta asuntolainasta. Jos minulla olisi vakituinen työpaikka, intoilisin varmaan jo kovasti lainan ottamisesta ja ikioman kodin ostamisesta, sillä oma on aina oma - ja jos se on itse omalla työllä ansaittu, ei voi olla kuin tyytyväinen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että meillä on tälläkin hetkellä ihana koti, vaikkei se ihan virallisesti meidän olekaan. Kyllä kelpaa katsella saunan ikkunasta, kun aurinko laskee joen taakse ja värjää taivaan kaikkiin eri punaisen sävyihin.

Koska olen myös toivoton romantikko, en haluaisi odottaa hääpäivää kolmekymppiseksi saakka. En ole kuitenkaan mikään hätiköijä, joten ei minulla mitään kiirettäkään ole naimisiin - ja kavereiden häävalmisteluja seuratessa on tullut hyvin selväksi, että häihin säästäminen pitää aloittaa monta vuotta etukäteen. Unelmani on kuitenkin päästä jonain päivänä naimisiin tuon ihanan miehen kanssa, joka asuu meillä <3

Haaveilen myös matkustamisesta; kuinka ihanaa onkaan päästä rentoutumaan viikonlopuksi laivalle, laskettelurinteeseen tai kylpylään. Opiskelu ja työnteko ei ole kuitenkaan vienyt minulta mahdollisuutta matkustella - tietenkään ei ole aikaa lähteä kiertämään Australiaa, mutta miulle lyhyemmätkin matkat on ihanaa rentoutumista arjen keskellä ja samalla unelmien toteuttamista. Ei matkustelun tarvitse aina tarkoittaa reissuja kaukomaille, vaikka niin helposti ensin ajatellaankin. Säästän kuitenkin ahkerasti pakastusrasiaan pelikonevoittoja, jotta niillä sitten joskus matkustetaan vähän pidemmällekin ;) Ja matkustaa haluan kyllä ehdottomasti ennen kuin saan lapsia, sillä haluan kokeilla myös sitä aikuisten lomamatkailua! Ei lasten saaminenkaan tarkoita sitä, ettei enää ikinä voisi matkustaa minnekään, mutta lapsukaisten suhteen odotan mielelläni vielä monen monta vuotta - haluan nauttia tästä hetkestä ilman lisävelvotteita (ja olla kotona tietenkin huomion keskipisteenä!).

Kaikista suurin haaveeni on kuitenkin saada elää minulle rakkaiden ihmisten kanssa onnellisena yhdessä. Unelmoin siitä, että saamme kaikki elää terveinä ja nauttia elämästämme juuri sillä tavalla kuin se meistä itsestä tuntuu hyvältä. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi - ja samaa toivon kaikille läheisilleni. Vaikka asunkin mielettömän kaukana monista minulle korvaamattoman tärkeistä ja rakkaista ihmisistä, haluan heidän joka päivä muistavan, että he ovat minulle kultaakin kalliimpia - tässä tehtävässä auttavat puhelimet, kirjepaperit, blogi, Facebook ja kyläilyreissut puolin ja toisin.

Mistä sinä unelmoit? :)

Ja olethan jo osallistunut hyvinvointilahjapakkauksen arvontaan TÄÄLLÄ!

Dieetti, jolla syödään kotiruokaa - toimii!

Kuten tuhannet muutkin, myös minä aloitin dieetin uudenvuoden jälkeen - tosin ruokaremontti alkoi vasta maanantaina, sillä lomalla ei ollut aikomustakaan miettiä syömisiä. Tämän viikon olen kuitenkin noudattanut tarkasti ruokaremontti-ruokavaliota ja vähän salaa vaa'alla piipahtaneena voin todeta, että lupaavalta näyttää. Tämän postauksen kuvat ovat pääasiassa kännykällä otettuja, jotta voin seurata, mitä olen syönyt ja milloin, joten niiden laatu ei ole parasta ykkösluokkaa.

Ruokaremontin ruokavalio löytyi siis Ilonasta ja sen on laatinut koulutettu personal trainer. Olenhan lukenut erilaisista ruokavalioista, joita noudattamalla rasva palaa ja vatsa litistyy, mutta aina dieetit kaatuvat siihen järkyttävään määrään maitorahkaa ja proteiinijauheita. Arvostan kotiruokaa ja pelkästään se, että siskoni (jota ihailen suuresti) on mielettömässä tikissä ihan tavallista ruokaa syömällä, kertoo, ettei hifistely ole pakollista. Tämä dieetti onkin paras mahdollinen juuri siksi, että tällä syödään kaikkea kalapuikoista pinaattiin. Täytyy myöntää, että maanantaina olin kohtuullisen hämmentynyt siitä, että päivällisellä syötiin kalapuikkoja, koska olin varmaan alitajuisesti kuvitellut, että nyt syödään vaan niitä samoja ruokia; kuivaa kanaa ja jauhelihaa päivästä toiseen.

Olen tottunut syömään melko paljon jauhelihaa viikon aikana ja tiedän, että vähempikin riittäisi. Jauheliha on kuitenkin niin helppo raaka-aine; siitä saa nopeasti niin kastikkeen, lasagnen, lihapullat kuin makaronilaatikonkin. Vaikka syönkin 10 prosenttista naudan paistijauhelihaa, ei sitä tarvitsisi varmastikaan syödä niin paljoa viikossa - ja sitä tämä dieetti opettaakin, sillä viikossa sitä syödään kokolailla yksi paketti. Sen sijaan kalan määrä dieetillä on huomattavasti suurempi kuin mihin olen tottunut - ihanaa, koska rakastan kalaa ihan mielettömästi!

Kauppareissulla rahaa kului täysin saman verran kuin muillakin kerroilla. Meillä ei syödä valmisruokia (ellei valmishamppareita herkkupäivänä lasketa), joten raaka-aineiden monipuolinen ostaminen oli sinänsä tuttua. Kuitenkin kärriin kasaantui monen lihapaketin sijaan enemmän kasviksia ja hedelmiä. Annoskoot ovat luonnollisestikin pienempiä kuin aiemmin ja lautasella suurempi osa on kasviksia kuin lihaa. Käsittämätöntä, että yhdeksän lihapullan sijaan viisikin riitti oikein hyvin ja että 150 grammaa lohta onkin aivan järkyttävän iso määrä.

Olen aina pitänyt ruokien punnitsemista hölmöläisten hommana, mutta viikon aikana olen siihen itsekin pari kertaa sortunut - ja hyvä niin, sillä muuten olisin syönyt aiemmin mainitsemaani lohtakin paljon vähemmän. Tykkään kuitenkin siitä, että ruokavaliossa määrät on annettu "yksinkertaisesti". On paljon helpompi lastata lautaselle kolme kourallista kasviksia kuin 300 grammaa kasviksia ja viisi lihapullaa kertoo enemmän kuin 150 grammaa jauhelihaa.

Toistaiseksi aikaa ruokien, välipalojen sekä aamupalojen valmistamiseen on ollut hyvin. Onnekseni Mikko on tehnyt päivällisiä meille, koska voin vaan kuvitella sen makeanhimon määrän, jos alkaisin töiden jälkeen vielä lihapullia väkästämään. Karkkikaappikin varmaan kevenisi kummasti. En ole kuitenkaan kertaakaan lipsahtanut popsimaan karkkeja, vaikka mieli olisikin välillä tehnyt. Pepsi Maxia join lasillisen saunajuomana, mutta se sallittakoon, sillä parannus entiseen on jo nyt valtava. Tahdonvoimaa on kuitenkin kyselty, mutta ajatus siitä, että "lauantaina on lupa syödä vähän karkkeja" auttaa unohtamaan houkutukset ja jatkamaan samalla linjalla.

Miltä tällainen kotiruokadieetti kuulostaa? Ovatko muut aloittaneet viime vuoden kilojen karistamisen?

Arvosta itseäsi

Fyysinen ja psyykkinen terveys mielletään usein hyvinvoinnin täsmällisimmiksi mittareiksi. Moni ammattilainen, harrastelija, bloggaaja ja kanssaeläjä jakaa mielellään vinkkinsä tikimmän kropan saamiseksi ja terveellisten hifistely-ruokien valmistamiseksi. Ajatellaan, että kunhan lautaselta löytyy vain luomuruokaa ja rautaa nousee salilla enemmän kuin kanssatreenaajalla, meillä menee hyvin ja voimme hyvin niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta jalkaprässissä työnnettyjen painojen määrä on suhteellisen mitätön asia. On myös yhdentekevää, jos töissä lounastauolla syöt runsaasti proteiinia ja kasviksia sisältäviä annoksia, mikäli kotona tilanne on täysin toinen. Tuntuu, että tänä päivänä kukaan ei enää kehtaa mennä töihin sen ihan tavallisen jauhelihakastikkeen ja spaghetin kanssa, koska helposti saa merkitseviä katseita, jotka kertovat, että "katso nyt minun ruokaani, se sisältää vain parhaita raaka-aineita ja ateriaa täydentämässä minulla on vielä lisäravinteitakin pussillinen". Jep, töihin pitäisi siis tehdä hifistely-eväät.

Lisää kuvateksti

Terveellinen ja monipuolinen ruoka on totta kai merkittävä osa ihmisen hyvinvointia. Se, onko superdieettien kuiva kana ja jauheliha päivästä toiseen kovin monipuolista, on jokaisen oma asia - onhan kuitenkin hienoa sanoa noudattavansa FitFarmin ruokavaliota, jonka maamme kuuluisin valmentaja on laatinut. Myös prässipainojen kasvava määrä kertoo siitä, että salilla on tehty muutakin kuin otettu saliselfieitä. Saliselfieitähän kannattaa myös tasaisin väliajoin lisäillä, jotta kaikki tietävät sinun urheilevan hikihatussa. Liikunta on siis myöskin hyvästä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Monella juuri tämä ruoka- ja liikuntapuoli on kunnossa ja se halutaan tuoda näyttävästi esiin. Saatetaan jopa hieman ylpistyä omista tuloksista ja ruokailutottumuksista - siinä samalla lytäten maanrakoon kaikki meidät, jotka vannomme ihan tavallisen ruuan nimeen. Pitäisihän meidänkin ymmärtää, että leipä lihottaa ja kalapuikkoja ei saa syödä koskaan. Omaa itsetuntoa on helppo pönkittää näillä saavutuksilla, sillä onhan lihaksikas kroppa ja terveellinen ruokavalio monen suomalaisen ihailun kohde. Onko kuitenkaan psyykkinen puoli kunnossa, jos ulkoisesti kaikki on hyvin?

Vähintäänkin yhtä tärkeä osa kokonaisvaltaista hyvinvointia on sisäinen hyvinvointi, jota ei voikaan kasvattaa salilla tai parsakaalilla. Psyykkinen hyvinvointi lähtee siitä, että on sinut itsensä kanssa ja rakastaa itseään sellaisena kuin on. Jokaisessa meissä on niitä kohtia, joita haluamme kovasti muuttaa, mutta pääasiassa tulisi tiedostaa, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Kun oppii hyväksymään pienet virheet itsessään, nauramaan mokilleen ja tiedostamaan omat vahvuudet ja heikkoudet, ollaan jo pitkällä hyvän itsetunnon luomisen kanssa.

Rakkaussuhteet, ystävyyssuhteet, sosiaaliset tilanteet ja arkipäiväisetkin kohtaamiset vaativat onnistumisensa kannalta hyvää ja tervettä itsetuntoa. Epäilen, että ellei ihminen välitä ja rakasta ensin itseään, hänen on hankala tehdä sitä myöskään muille ihmisille, mikä luonnollisesti heijastuu kaikkeen kanssakäymiseen. On tärkeä muistaa, että katsoo minua peilistä minkänäköinen ihminen tahansa, syvällä sisimmässäni olen minä - minä, jota kunnioitan ja arvostan.

Totta kai peilikuvamme heijastelee myös sisäiseen hyvinvointiin, sillä fyysisen puolen retuperälle jättäminen aiheuttaa väsymystä, laiskuutta ja sairauksia. Yhtälailla psyykkisen puolen unohtaminen aiheuttaa pelkkää suorittamista, tyytymättömyyttä itseen ja muihin sekä pahoinvointia - pahimmassa tapauksessa yhtä vakavia sairauksia kuin fyysisen puolenkin laiminlyöminen.

Lisää kuvateksti

Omalla hyvinvointiblogillani haluan tuoda esiin ajattelua, että jokainen on täydellinen juuri omana itsenään. Tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa haluaisin ihmisten useammin pysähtyvän miettimään omia luonteenpiirteitään ja henkisiä vahvuuksiaan ulkoisten sijaan. Jokainen on kaunis, jokaisen tulee arvostaa itseään ja olla ylpeä itsestään. Siinä on tavotetta meille jokaiselle.

Onko teidän mielestänne fyysinen ja psyykkinen terveys yhtä tärkeitä? Mihin haluaisit kiinnittää omalla kohdallasi enemmän huomiota?

Ja vielä ehdit osallistumaan hyvinvointipakkauksen arvontaan (klikkaa!)! :)

Arvonta: hyvinvointilahjapakkaus juuri sinulle

Olen todella iloinen siitä, että viime aikoina teitä lukijoita on tullut blogilleni huomattavasti lisää. On myös ihana huomata, miten kommentoitte, otatte kantaa ja jaatte omia mielipiteitänne postausten yhteydessä. Koska te ilahdutatte päivittäin minua, haluan minäkin ilahduttaa teitä järjestämällä blogiarvonnan!

Blogini on hyvinvointiin painottuva lifestyleblogi, joten haluan myös palkinnon liittyvän hyvinvointiin. Olen koonnut yhdelle onnekkaalle hyvinvointilahjapakkauksen, joka pitää sisällään muun muassa The Body Shopin, Yves Rocherin sekä Lumenen kosmetiikkaa vartalon hemmotteluun, jotain maukasta herkkuhermoille, silmille tunnelmallista katseltavaa, nenälle jotain tuoksuteltavaa ja pikkuruisen yllätyksen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Osallistumisohjeet:

Arvontaan voit osallistua 10.1.-17.1.2016 ja arvonta suoritetaan maanantaina 18.1.2016.

1. Saadaksesi yhden arvan, sinun tulee olla blogini julkinen lukija joko Bloggerissa tai blogini Facebook-sivuilla. Kaksi arpaa saat seuraamalla blogiani kummassakin.

2. Kirjoita tämän postauksen kommentointiosioon osallistutko arvontaan yhdellä vai kahdella arvalla.

3. Liitä kommenttiisi tieto myös siitä, millä nimellä seuraat blogiani. Lisäksi kirjoita kommenttiin toimiva sähköpostiosoite, jonka avulla voin ottaa yhteyttä sinuun, jos voitto osuu kohdallesi.

Vielä loppuun, kiitos siitä, että olette mukana blogissani, se merkitsee miulle tosi paljon <3 Onnea arvontaan!

Talvilomalla etelässä

Viikko on vierähtänyt ihan tosi huisaa vauhtia ja nyt alkaakin olla "talviloma" lomailtuna - onneksi on vielä viikonloppu vapaata ennen koulunpenkille istahtamista! Uudenvuodenaattona lähdettiin huristelemaan töitten jälkeen kohti Ylöjärveä ja päästiinkin perille jo hyvissä ajoin ennen kahdeksaa. Oli muuten tosi jännitävää ajaa pitkää matkaa pilkkopimeässä, kun moisesta ei ole kamalasti kokemusta - yleensä suosin matkustamista valoisan aikaan.

Olen saanut viettää ihanan viikon perheeni kanssa ja olemme kerinneet monen moista. Leppoisan yhdessäolon lisäksi olemme viettäneet shoppailupäivän Keskisen kyläkaupassa Tuurissa ja Ideaparkissa. Olikin ihan huippua päästä shoppailemaan Tuuriin, koska viime kerrasta oli jo vierähtänyt varmaan parikin vuotta! Tuntuu, että siellä kaupassa on kyllä ihan kaikki mahdollinen ja mahdoton - eikä edes erityisen kalliiseen hintaan, koska kaikkihan me menemme sinne "säästämään". Miullekin tarttui sieltä mukaan muun muassa uusi collegepaita, sisustustaulu ja tietenkin Tuuri-suklaata.

Ehdittiin myös ihan pikkiriikkisen treenailla lomalla, mutta pääpaino taisi kuitenkin olla kaiken hyvän syömisessä.. Oli mukava päästä käymään jollain muullakin salilla kuin omalla ja kokeilemaan hieman erilaisia laitteita. Kuitenkin treenaaminen päätettiin suosiolla jättää ensi viikkoon ja nauttia lomasta täysin siemauksin ilman huonoa omaatuntoa ylimääräisistä kaloreista ja laiskuudesta.

Ehdin nähdä myös muutamia ystäviäni kahvittelun merkeissä. On niin ihana huomata, että vaikka aina ei nähdäkään usein, pystytään jatkamaan aina siitä, mihin on edellisellä kerralla jääty. Samoin pääsin kyläilemään mummun luona useampaankin otteeseen. Kirjoittelen mummuni kanssa kirjeitä aina silloin, kun olen Joensuussa, mutta jotenkin on kiva päästä aina juttelemaan kasvotusten ja ilahduttamaan vierailulla.

Mummulavierailuun liittyikin tänään tahaton kissansäikyttely-episodi, jonka seurauksena kankkuni on kyllä melkoisen kipeä. Menin hakemaan ihanan Misun yläkerrasta ja kävellessäni kissa sylissä rappusia alas, kaaduinkin yhtäkkiä siten, että tipuin kolme rappusta alaspäin ja kissa lähti melkoista vauhtia häntä paksuna kohti yläkertaa, kun minä jäin makaamaan hämmentyneenä pitkin pituuttani rappusiin. Onneksi Misu säästyi säikähdyksellä ja minäkin parilla pintanaarmulla - mutta ei se kissa minua kyllä hyvällä katsellut enää sen vierailun aikana..

Kotiinpäin lähdemme ajelemaan huomenaamulla, mutta matkalla päästään vielä piipahtamaan ihanalla ystävälläni Jyväskylässä. Oikeastaan meidän piti jo tänään lähteä ajelemaan kohti Joensuuta, mutta tällaisilla pakkasilla ei kyllä huvita käynnistellä autoa yhtään enempää kuin on pakko. Pakkasesta johtuen en ole myöskään uskaltanut raahata kameraani ulos, joten kuvasaldo näiltä pakkasilta on pyöreä nolla. Onneksi muistikortin uumenista löytyi muutama julkaisematon kuva tätä postausta piristämään.

Miten teidän viikkonne on sujunut? Oletteko onnistuneet nappaamaan näiltä pakkasilta kauniita kuvia? Linkatkaa ihmeessä talvikuva-aiheisia postauksia miulle!

Mitä fanittaminen merkitsee

Ostettiin siskoni kanssa ennen joulua liput Antti Tuiskun Peto Show:hun huhtikuulle, koska täytyyhän se nyt ehdottomasti nähdä! Aluksi olin hieman varuillani, kun mies itse kuvaili tulevaa konserttia ennemminkin teatterimaiseksi esitykseksi, mutta heitin ennakkoluulot sivuun ja innostuin tulevasta keikkareissusta. Hauskinta on, että olen menossa sinne ennen Antti Tuiskua sydämen pohjastaan inhonneen siskoni kanssa - ilmeisesti hänenkin korvansa on virittynyt uudelle taajuudelle!

Aloin kuitenkin miettiä lippujen oston jälkeen, mitä fanittaminen kohdallani oikeastaan tarkoittaa. Olen tottunut sanomaan itseäni Antti-faniksi, mutta sittemmin olen tajunnut, että meitä fanejakin taitaa olla aika moneen junaan. On heitä, jotka ovat valmiita tatuoimaan itsensä täyteen laulujen sanoja ja kiertämään joka ikisen keikan ja heitä, jotka kuuntelevat salaa levyjä kotonaan, kun kukaan ei ole kuulemassa. Mie en ole koskaan pelännyt sanoa tykkääväni Antin musiikista (vaikka tästä mieltymyksestä olen saanut kuulla kyllä enemmän kuin tarpeeksi..), mutta en myöskään fanaattisesti ole kiertänyt miehen perässä ympäri Suomen. Olen varmaan aika tavallinen fani.

Pienenä fanitin ihan mielettömästi Ilkka Jääskeläistä ja olisin varmaan mennyt naimisiin hänen kanssaan, jos se minusta olisi ollut kiinni. Leikkasin jokaisen kuvan ja haastattelun lehdestä irti ja koostin ne leikekirjaani (se on muuten oikeasti aika hieno leikekirja!). Nauhotin videolle kaikki ohjelmat, joissa hän esiintyi ja katsoin niitä yhä uudelleen ja uudelleen - kunnes osasin ne sanasta sanaan ulkoa ja viedeokin alkoi pätkimään. Mutta idolirakkaus kuuluu normaaliin kehitykseen, lapsena. Nykyisin olisin huolissani itsestäni, jos toimisin Antin kohdalla samoin.

Tykkään Tuiskun musiikista ja osaan lähes kaikki kappaleet ulkoa, mutta ei se tarkoita silti sitä, että tykkäisin jokaisesta biisistä. On faneja, joiden mielestä jokainen idolin tekemä biisi on niin täydellinen, vaikka siinä ei olisi päätä eikä häntää. Itse oikeastaan yllätyin, miten suureen suosioon Antti uudella tyylillään ylsi, sillä olin lievästi järkyttynyt ensimmäisiä sinkkuja kuullessani; ei kai kukaan voi kuunnella En kommentoi -biisiä tuntematta myötähäpeää? Anttihan on sellanen sympaattinen lapinpoika - ja nyt se laulaa panemisesta, "ämmistä" ja esileikeistä. Kyllä, järkyttynyt on se tunne, joka aiheutuu tuosta kappaleesta jokaisella kuuntelukerralla.

Varmaan jotenkin siihen sympaattisuuteen tykästyinkin alunperin, kun aloin fanittamaan Tuiskua. Kaikki kertomukset koulukiusaamisesta, perhesuhteista ja tarinoista kappaleiden takana koskettivat alusta lähtien. Kunnioitan ja arvostan tätä ihmistä kyllä suuresti ja siksi en varmaan koskaan olekaan häpeillyt kertoa tykkääväni hänen musiikistaan - eihän sitä toki kukaan ole aiemmin ymmärtänyt, mutta uusimman levyn jälkeen niitä kaappifaneja on alkanut löytyä enemmänkin.

Sitten fanituksen kohde on tietysti aina "ihana ja komea". Olen minäkin sanonut varmaan miljoona kertaa, että "Antti on kyllä niiiin ihana", mutta kommentti on yleensä liittynyt biisien sanoihin ja hänen haastatteluissa kertomiinsa juttuihin. Tykkään siitä rehellisestä ja avoimesta Antista, jona hänet olen mediassa nähnyt. Ja komeushan nyt on tietysti aika suhteellista; nuorempana pidin idoleitani komeana, vaikka miehet olisivat olleet minkänäköisiä tahansa, ihan vain siksi, että "sehän on miun idoli eli paras kaikessa". Ehkä tatuoitu mies sinisillä hiuksilla ei varsinaisesti ole se minun ihannemies, mutta eihän julkisuuden henkilöitä osaa ajatella samalla tavalla komeina kuin ihmisiä oikeassa elämässä, koska ammattikin jo määrittelee heidät tietynnäköisiksi. Julkkismieheksi kuitenkin kivannäköinen (tekeekö se julkisuus ihmisestä komean tai kauniin?)!

Keikoilla muistan kuitenkin aina, miksi fanitan tätä artistia niin paljon! Tunnelma on aina katossa, penkeillä ei tee loppupeleissä yhtään mitään, kun kaikki tanssivat ja laulavat sydämensä kyllyydestä koko keikan ajan. Biisien sanojen takaa löytyy tärkeitä ja koskettavia ajatuksia. Välillä hullutellaan ja huudetaan biletysbiisien sanoja kilpaa ja sitten taas fiilistellään Tyhjän huoneen parissa. Keikalla myös tuntuu siltä, että me fanit ollaan tärkeitä Antille - se meitä kaikkia varmaan yhdistääkin.

Ketä te fanitatte? Millaisia faneja olette? :)