Morsiamen näköiset polttarit

Viikonloppuna juhlittiin tämän kesän morsiamen eli minun polttareita! Olimme sopineet kaasojeni kanssa jo kuukausi aiemmin morsian-kaaso-viikonlopusta, jonka aikana valmistaisimme koristeita juhlapaikalle, kasaisimme soittolistaa ja höpisisimme muita hääjuttuja. Perjantaina starttasin kaasoni matkassa kohti Tamperetta ja matkan loppupuolella siskoni pyysi hakemaan hänet lapsuudenkotoamme, sillä hänen autossaan oli jotain vikaa, jota oli nakittanut isämme tutkimaan.

Kurvailimme lapsuudenkotini pihaan ja ovesta tullessa huutelin siskoani, jota ei näkynyt missään. Sitten hän tupsahti olohuoneesta samaan aikaan kuin joukko rakkaita ystäviäni kipitti alakerrastamme luokseni! Sain ylleni Bride to be -nauhan, jollaisen olin toivonut aikanaan polttareissani saavani. Olin aivan hämmentynyt tilanteesta, sillä en ollut osannut odottaa polttareideni olevan sinä viikonloppuna! Kaikilla kavereillakin oli ollut vaikka mitä menoa töiden ja sukulointien merkeissä ja olin täysin vakuuttunut, että minullakin oli kaasojeni kanssa selvät sävelet viikonlopun suhteen. Mutta miten ihana yllätys minua odottikaan!

Ilta meni mukavasti erilaisten tietovisailujen ja arvoitusten merkeissä, kylpiessä ja syödessä. Heti perjantaina tuntui, että meillä on tosi hyvä porukka kasassa - kaikki tulivat juttuun keskenään ja meillä oli hirmuisen hauskaa! Perjantai-iltana kuitenkin kuulin, että lauantai oli itse pääpäivä ja minulla ei lukuisista kyselyistä huolimatta ollut mitään aavistusta, mitä lauantai pitäisi sisällään!

Lauantaina sain videoterveiset Jutta Larmilta ja kuulin, että tiedossa on jonkinlaistakyllä urheilua! Päälle puettiin treenivaatteet, hikinauhat ja wristbandit sekä tietenkin ihanat sydänaurinkolasit! Parasta oli, että koko tiimimme oli pukeutunut teeman mukaisesti ja yllämme oli Bride to be - ja Bride team -nauhat, kun liikuimme kaupungilla. Vanhempani toimivat taksikuskeina ja matkasimmekin isän hienolla taksilla koko porukka. Vielä 500 metrin päässäkään ensimmäisestä kohteesta minulla ei ollut mitään aavistusta, mitä olimme menossa tekemään. Perillä sain kuitenkin ylleni kellukkeet (jotka muuten mahtuivat vain ranteisiin saakka) ja lähdimme ajelemaan vesijeteillä - ja se jos mikä oli aivan mielettömän hauskaa!! Todella huikea kokemus!

Päivä jatkui kaupungilla minun suorittaessa erilaisia tehtäviä. Minulla oli lista erilaisia tehtäviä, joista sai pisteitä haastavuuden mukaan. Tarkoituksena oli kerätä 80 pistettä, sitten Bride teamini nosti määrää sataan pisteeseen, mutta minäpä yllätin kaikki ja saavutin jopa 205 pistettä suorittamalla melkein kaikki tehtävät! Pistejahti oli hauska ja pisti sopivasti hulluttelemaan! Kaupungilla kiertelyn lomassa käytiin myös syömässä Ravintola Porossa, jossa oli aivan erinomaista ruokaa, vahva suositus tälle. Pukukoodikin oli onneksi laaja, sillä paikalla oli niin pukukansaa kuin meitä polttariporukoitakin - ja syödäkin sai vapaalla tyylillä, sillä itse pääsin syömään lättyä puikoilla, jonka jälkeen olin aika vakuuttunut, että Aasiassa ei syödä lättyjä..

Maha täynnä olikin hyvä hieman lasetella ruokaa minigolfaten. Porukalla pelaaminen oli hauskaa ja monipuoliset radat haastoivat kyllä jokaisen - paitsi ehkä siskoni, kaasoni, joka voitti seuraavan 11 pisteellä ja minut varmaan yli 15 pisteellä! Ilta sujui golfin jälkeen ihanan rennosti grillaten, kylpien ja hyvästä seurasta nauttien. Olin niin iloinen, että nämä ihmiset tuntevat minut niin hyvin, etteivät keksineet raahata minua jonnekin baariin pitkästymään, vaan halusivat viettää aikaa kanssani jutellen, nauraen ja rentoutuen - ihania naisia kaikki <3 Purskahdin kotona oikein kyyneliin, kun olin niin onnellinen siitä, miten paljon vaivaa he olivat nähneet polttareideni eteen ja miten he olivatkaan osanneet tehdä niistä niin minun näköiset!

Yhden hyvän vinkin annan kaikille morsiamille, joiden polttarit ovat vielä tulevaisuudessa; unohtakaa kännykkä sinä päivänä ja nauttikaa hetkistä livenä, älkää kameran läpi. Annoin oman puhelimeni kaasolle ja muutamaa räpsyä lukuun ottamatta en tehnyt luurilla mitään. Siitä huolimatta sain lähes 100 kuvaa polttareistani sen lisäksi, että tapahtumista nautti paljon enemmän, kun ne sai elää eikä ikuistaa! <3

Millaiset siun polttarit oli tai millaiset polttarit toivoisit tulevaisuudessa saavasi? :)

Pihapuuhia, työkuulumisia ja tulevia suunnitelmia

Toukokuun loppu on käsillä ja blogin päivittäminen on pyörinyt yhä useammin mielessä. Kevät on mennyt huisaa vauhtia lomaillen, liikkuen, eskarin loppukiriä hoitaen, töitä hakien ja tulevia häitämme suunnitellessa! Tuntuu, että viikot ovat vain vierineet ohi, vaikka niihin onkin mahtunut paljon kaikkea ihanaa.

Ensi viikon perjantaina miulla on jo viimeinen työpäivä eskariopena ja sitten koittaa kesän työttömyys. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tulee huiliminen kyllä ihan tarpeeseen ja onhan tuossa kesän aikana paljon järjesteltävää juhliemme osalta <3 Syksyksi sain jatkoa samaan tehtävään, joten ainakin syksyn työtilanteen puolesta voi olla levollisin mielin. Mikä parasta, meillä alkaa syksyllä ihan uudenlainen joustava esi- ja alkukasvatustoiminta pyörimään ja pääsen työskentelemään ihanan ystäväni työparina ja muutenkin kivan oloisessa tiimissä!

Mitä muuta sitten kevääseeni on mahtunut? Kävimme Saariselällä pääsiäisenä lomalla Mikon kanssa ja reissu oli kyllä ihan täydellinen - paitsi, ettei päästy porosafarille, koska lunta oli jo liian vähän, mutta jäipähän jotain seuraavaan kertaankin! Hiihdettiin, lasketeltiin, liikuttiin luonnossa, saunottiin, syötiin hyvin ja vietettiin aikaa yhdessä. Arvelin jakaa teille esittelypostauksen merkeissä hieman suosituksiakin Saariselän käyntikohteista ja hotellistamme.

Saariselän jälkeen alkoikin kevät tulla tohinalla ja puutarhakärpänen puraisi. Kotimme piha oli edellisten omistajien jäljiltä hieman rempallaan tai ei ainakaan meidän makuumme. Koira-aita ja jättimäiset kivet saivat kyytiä, piha-alue täyttyi Kekkilän Rantakivistä, terassi sai kauniin pinnan käsittelyn jälkeen, puutarhakalusteet löysivät tiensä terassille ja porttikin saatiin korjattua piha-aitaan sopivaksi. Miten ihanaa olikaan viime viikonloppuna istua takapihalla auringonloisteessa ja katsella kaunista lopputulosta. Nyt myös taloyhtiömme pihaa on päätetty hieman kunnostaa istuttamalla sinne uutta nurmikkoa vanhan sammaloituneen ja littaantuneen tilalle - ketkäs muut siellä innoissaan jo uutta multaa levittelivät kuin nämä viherpeukalot!

Paljon kivoja juttuja on myös tulossa, sillä viikonloppuna pääsen auttamaan ystävääni muutossa ja juhlimaan toisen ystäväni synttäreitä. Tulevalla viikolla käymme työporukalla syömässä ja torstaina saakin viettää vapaapäivää. Ihania ja rentouttavia juttuja tulossa siis! Myös blogin suhteen miulla on paljon uusia ideoita mielessä ja odotankin jo, että miulla on aikaa istahtaa koneelle uusia postauksia kirjoittelemaan!

Mitä teille kuuluu? Millaisia suunnitelmia teillä on alkukesälle? :)

Voiko verkkovalmennus olla henkilökohtainen?

Kaupallinen yhteistyö Laadukas elämä by Mia.

Moni miettii, voiko verkkovalmennus olla yhtä henkilökohtainen ja toimiva kuin niin sanottu "live-valmennus" eli jossa valmentaja tavataan aina kasvotusten. Kuten aiemmin kirjoittelinkin, sain kunnian testata Laadukas elämä by Mia -valmennusta kuukauden ajan ja nyt kuukausi alkaa ollakin takana.

Alkukartoituksen jälkeen päätettiin, mikä on tärkein asia, johon juuri minun kannattaisi keskittyä. Mialta tuli viikoittain tehtäviä aiheeseeni liittyen ja minulla oli aina noin viisi päivää aikaa vastata tehtäviin. Kysymykset olivat sähköisellä kyselylomakkeella, johon oli helppo vastata esimerkiksi kännykälläkin. Kun olin vastannut tehtäviin, oli Mian vuoro vastata minulle; mitä hän ajattelee mietteistäni ja tavoistani. Lisäksi hän neuvoi, miten pienillä muutoksilla voin saada aikaan suuria muutoksia.

Mikä valmennuksesta tekee sitten henkilökohtaisen? Mia räätälöi minulle tehtäviä esimerkiksi siksi, että minulla oli jo valmiiksi aika hyvä tietämys esimerkiksi ravinnosta. Koska teoria oli kunnossa, keskityimme enemmän ajatuksiin, tunteisiin ja käytännön sovelluksiin. Olisi tuntunutkin turhalta kerrata ravinnon kulmakiviä, kun niitä on niin monesti jo pohtinut. Lisäksi Mia halusi tietää, mitkä ovat asioita, joissa voisin pääkoppaani ja tappjani työstää ja suunnitteli pohdintatehtävät sen mukaan. Lisäksi jokaisesta tehtävästä saatu henkilökohtainen palaute teki valmennuksesta erityisen. Siellä se valmentaja oikeasti istui lukemassa ajatuksiani ja kirjoittamassa miulle sähköpostia niiden pohjalta! Ja jos minusta ei hetkeen kuulunut, hän kyseli, miten sujuu ja voisiko olla avuksi - aika hyvä palvelu siis!


Mialla oli myös tuoreita ajatuksia ja huomasi, että hän oikeasti on perehtynyt liikuntaan, uneen ja ravitsemukseen. Vinkit eivät olleet niitä jo sataan kertaan kuultuja, vaan hänen ajatuksensa herättivät myös asiakkaan ajattelemaan asioita monelta kantilta. Ei mennyt kyllä kulunut kuukausi hukkaan, niin sydämellistä ja aitoa palvelua Mia tarjosi.

Vaikka valmennussivustolla olikin paljon yleistä, kaikille tarkoitettua tietoa, oli henkilökohtainen valmennus silti jokaiselle itselleen räätälöity. Tämä onkin seikka, jolla Mia erottuu massasta. Suosittelen Mian valmennusta ehdottomasti sellaisille henkilöille, jotka kaipaavat yksilöllistä ohjausta ja ovat valmiita rehellisesti kertomaan tavoistaan ja ajatuksistaan - näin valmennuksesta saa eniten irti!



Uskotko, että nettivalmennus voi olla yhtä tehokasta kuin face to face -valmennus? Oletko kokeillut jompaakumpaa tai kenties molempia? :)