SOCIAL MEDIA

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kun pilkkuun asti nuokkuu, saa palkinnoksi saikkuu

Sairasloman hakeminen on vaikeaa. Milloin oikeastaan on niin kipeä, ettei voi mennä töihin? Entä, jos ei ole kuumetta, mutta olo on ihan kamala? Olenko parempi työntekijä, jos menen jalka kipsissä töihin, koska voin istua koko työpäiväni? Mitä jos sairastun ennen maanantaiaamun vuoroa, luuleeko työnantaja, että olen vain krapulassa?

Törmäsin eilen Ilta Sanomien uutiseen, jossa kerrottiin ihmisten hakevan sairaslomaa jopa sen vuoksi, että lomalla on ollut huono sää. Nuorten puolestaan kerrottiin hakevan usein sairaslomaa ykköspäiviksi juhlinnan vuoksi - eikä alkoholi ollut vähäisin syy myöskään kesälomien jälkeisiin poissaoloihin muunkaan ikäisillä. Kuten aina, myös eilen selasin kommenttiosion läpi ja sivistyinkin valtavasti; kommentoijien mielestä työnantajan ei kuuluisi joutua maksamaan saikkupäivistä, alle 35-vuotiaat naiset ovat epämotivoituneita työntekijöitä ja siksi ovat jatkuvasti sairaslomalla sekä osa on jopa valmiita irtisanoutumaan työstään, jotta pääsevät festareille viikonloppuna, kun sairasloman hakeminen ei onnistu.


Olen ollut nykyisessä työpaikassani töissä puolitoistavuotta ja tänä aikana olen ollut sairaslomalla muistaakseni yhteensä neljä päivää pahan flunssan ja vatsatautien vuoksi. Muistan, millaista oli ensimmäistä kertaa nykyisessäkin työpaikassa soittaa työnantajalle ja kertoa, että olen mahataudissa, eikä minusta ole tekemään töitä. Maailman luonnollisin ja ymmärrettävin syy, etten voi istua kassalla ämpärin kanssa tartuttamassa kanssaihmisiä, mutta silti tuntui jännittävältä käydä työterveydessä ja soittaa esimiehelle. Luurin päästä kuitenkin vastasi ymmärtäväinen ääni, joka toivotteli paranemisia ja käski olla murehtimatta siitä, etten voinut tulla töihin, kaikki sairastuvat joskus.

Viime joulun alla sairastuin todella pahaan flunssaan. Kuume ei noussut ja buranan ansiosta aamulla oli olo, että voin mennä töihin. Kun jaksoin kaksi päivää käydä tuossa kauheassa olossa töissä, työkaverit kysyivät jo kolmannen päivän aamuna minut nähdessään, että onko minulla kaikki hyvin. Silloin tajusin, että nyt olisi ollut varmasti parempi jäädä jo kotiin huilaamaan. En halunnut leikkiä mitään sankaria, joka tulisi töihin vaikka pää kainalossa, koska "kyllä sitä nyt aina sen verran jaksaa". Siksi pääsinkin aiemmin sinä päivänä kotiin ja seuraavat päivät makasinkin sitten kipeänä sängyn pohjalla.

En pidä siitä, että ihmiset tulevat kipeänä töihin. Ei ole ensinnäkään omalle terveydelle hyväksi tulla kuumeessa tai pahassa flunssassa töihin (ja tämä korostuu tietysti erityisesti toisilla aloilla kuten terveydenhuollossa), mutta ei ole myöskään kovin ajattelevaista tulla töihin tartuttamaan työkavereita samaan tautiin. En usko, että kukaan pitää ketään sen parempana työntekijänä, jos on 38 asteen kuumeessa töissä kuin että olisi kotona parantelemassa. Ja tiedättekö, ne jotka ovat kipeänä töissä, muistavat tuoda sen varmasti koko ajan esiin, koska he ovat niin hyviä työntekijöitä, etteivät jätä työpaikkansa muita työntekijöitä pulaan. Ainiin, mutta jos kaikki sairastuvat, sitten vasta ollaankin suossa.

Miten sitten suhtautua siihen, jos mahatauti oikeasti iskee sunnuntai-iltana? Toivon aina, etten sairastu "epäilyttäviin aikoihin", kuten lauantai-illan tai sunnuntaiaamun vuoroa vasten - enkä silloin maanantaiaamuna. Vaikka työpaikallani varmasti tiedetään, miten "kova juhlija" olen, en voi välttyä siltä ajatukselta, että joku kuvittelee minun rellestäneen koko viikonlopun ja jättävän siksi tulematta töihin. Varmasti tältä pallolta löytyy näitäkin ihmisiä, ainakin Ilta Sanomien kommenttiosion mukaan. Saikkua haetaan, koska onkin ehditty jo sopia menoja lauantaille tai festarit pukkaavat päälle juuri työvuoron kanssa samaan aikaan. Mutta miten kenelläkään riittää kantti valehdella, että on kipeä ja vieläpä ottaa vastaan sairaslomasta maksettu palkka?

Kommenttiosiossa ehdoteltiin, että työntekijän ensimmäinen sairaslomapäivä olisi palkaton, jolloin turhat sairaslomat kommentoijien mielestä häviäisivät. Tämä olisi reilua juuri näille valesaikkuilijoille, mutta ei heille, jotka oikeasti ovat kovassa kuumeessa tai selkäkivussa vuoteen pohjalla. Ja mistä heidät sitten erottaa? Onneksi ei tarvitse olla lääkäri, joka määrittelee, kuka oikeasti on kipeä ja kuka ei.

Yhtä kaikki, jokainen varmasti tietää, milloin oikeasti ei ole työkykyinen ja silloin olisiki tärkeää kuunnella tätä tuntemusta. Ei mennä töihin siksi, että kokee ansaitsevansa siitä lisäpisteitä eikä toisaalta hakea sairaslomaa, jos on vain tukka kipeänä viikonlopun festareista. Itse pyrin toimimaan aina sairasloma-asioissa mahdollisimman avoimesti ja kerron myös, mikä tauti vaivaa - vaikka jonkin aikaa sitten minulle selvisikin, että sitä ei kai olisi välttämätöntä edes kertoa, jos käy lääkärissä hakemassa sairaslomaa. Koen kuitenkin, että avoimuus ja rehellisyys molemmin puolin lisää luottamusta ja näin myös ymmärrystä sille, että joku saattaa ihan oikeasti sairastua vain maanantaiaamun aikaiseen vuoroon, vaikkei olisikaan ollut viikonloppuna järjestetyssä Ruisrokissa. En edes tiedä, ajattelevatko työnantajat näin monimutkaisesti kuin minä, mutta alakoulussahan se jo opetettiin; rehellisyys maan perii.

Mitä olette mieltä saikuttelusta? Milloin on aiheellista jäädä kotiin vai pitääkö aina mennä töihin? Ajatteleeko kukaan muu, että olisi epäilyttävää sairastua festariviikonlopun jälkeen?

8 kommenttia :

  1. Oli kamalan noloa jäädä saikulle vatsataudin takia vuosi sitten juhannuksen jälkeen! Kaiken lisäksi olin juhannusaaton töissä, joten juhlia en todellakaan ehtinyt :D mä olen kans niitä pää kainalossa töihin menijöitä, jotenkin vaan ei anna työmoraali periksi että jokainen sairastuu joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan varmasti oli noloa jäädä silloin saikulle, voin niin kuvitella tuon tunteen :D Onneksi kumminkaan mahataudissa et mennyt töihin, olisi voinut olla sen jälkeen yksi jos toinenkin sairaana!

      Poista
  2. Mä olen ollut työelämässä 12 vuotta ja yhteensä veikkaisin 4 päivää sairaslomalla. Opettajat on niitä, jotka tulevat kipeinä töihin. Siksi, että pääset oikeasti helpommalla, kun tulet pikkukuumeessa töihin, kuin että siinä kuumeessa yrität kehittää sijaiselle ohjeet ja perata ne vielä läpi, kun palaat töihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettajien kohdalla tilanne saattaa kyllä olla tämä! Saa nähdä, miten sitten omalla uralla tulevaisuudessa tulee käymään - jos vaan jostain putkahtaisi täydellisen oma-alotteisia sijaisia :D

      Poista
  3. Miun on tarvinnut onneksi ottaa todella harvoin saikkua, mutta nyt vasta alottaessani uudessa työssäni, jouduin ottamaan lähes heti alkuun yhden saikkupäivän pahan flunssan ja äänen menettämisen vuoksi. Olin kuitenkin jo pari edellistä päivää ollut hieman puolikuntoisena töissä, joten työnantajani ymmärsi hyvin että jouduin jäämään kotiin lepäämään :) Tuollaista turhaa saikuttelua en kyllä ymmärrä, ja miten jonkun omatunto edes kestää lähteä esim. niille festareille, kun on hakenut muka saikkua - eikös se kiinnijäämisen riski siinä tapauksessa ole paljon suurempi? :D

    Hyvää pohdintaa taas ja kauniita kesäkuvia siusta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuuli! <3

      No nimenomaan, mietin juuri itsekin tuota kiinnijäämisen riskiä, eikö ne ihmiset yhtään ajattele, että siellä saattaa olla vaikka esimies samoissa karkeloissa :D Ja hyvä, että työnantajasi ymmärsi :)

      Poista
  4. Ennen olin työntekijä, joka ei jäänyt saikulle, vasta kun oli "pää kainalossa!. Ei kuumeet eikä vakavat kuolemantapaukset lähipiirissä heilauttaneet työntekijä-minää millään lailla. Työt piti tehdä, pysty tai ei. Nykyään osaan ajatella toisin, onneksi. Työ ei ole koko elämä. Oma terveys ja siitä huolehtiminen on kaiken a ja o. Nykyään olen havainnut nuoremmista työkavereista, että saikulle jääminen on todellakin vaikeaa. Töihin voidaan tulla kovassa migreenissä eikä pystytä töitä tekemään, mutta saikkua ei voida hakea. Joku toinen taas on heti sairas, kun lämpöä on 37.1 c. Toki sairastamien ja sairaudentunto on yksilöllinen asian ja kokemus, mutta järki käteen kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että olet päässyt ainakin itse eteen päin tuosta pää kainalossa asenteesta! Pidän itsekin sitä hieman turhana, että menee kipeänä töihin, jos siellä ei kumminkaan pysty tekemään mitään - silloinhan työ jää kumminkin tekemättä vaikka toisaalta sairaslomalaisen paikalle olisi voitu palkata joku työkuntoinenkin!

      Sairaudentunto on todellakin yksilöllistä, mutta hyviä yleisperiaatteita olisi jokaisen hyvä noudattaa :) Itse kyllä olen jo kurjassa kunnossa, jos tulee edes pientä lämpöä, se vaikuttaa jotenkin heti ihan kaikkeen, mutta toiset saattavat porskuttaa täysillä, vaikka olisi lähemmäs 38 kuumetta!

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)