SOCIAL MEDIA

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Tyytyväisyydellä hyvinvointia

Kirjoitin kesällä postauksen ylpeydestä - siitä, miten omista saavutuksistaan pitää osata iloita eikä niistä puhumista ja iloitsemista tarvitse hävetä. Jokaisella on oikeus nauttia siitä tunteesta, kun on ponnistellut ja se on tuottanut toivottua tulosta. Elämäntaparemonttini aikana olen saanut olla ylpeä itsestäni moneen otteeseen, mutta monesti olen saanut myös moittia itseäni siitä, miksi menin lipsumaan kokonaisen viikon terveellisestä ruokavaliosta ja oliko nyt aivan pakko syödä tänäkin iltana suklaata.

illallinen



Alussa repsahtamiset harmittivat oikeasti todella paljon ja ärsytyksissäni saatoin vetää koko homman läskiksi ihan vain siksi, että söin kipollisen namuja eilenkin, haitanneeko mitään, jos syön nyt pizzan. Ajattelin jotenkin, että kaikki saavutukset menevät pilalle sen yhden karkkikipon takia ja sitten on ihan sama, mitä sitä laittaa suuhunsa. Ruotuun palasin aina maanantaina ja viikot menikin sitten vaihtelevasti hyvin ja huonosti ruokailun kannalta.

vihannekset

Sain projektilleni kuitenkin ihanan tsempparin, miulle äärettömän rakkaan ihmisen. Yhdessä päätimme, että nyt ryhdistäydytään ja tuetaan toisiamme. Päätimme myös, että projekti on koko elämää varten eikä mikään kuuri, joten projektiin ei saa suhtautua liian vakavasti - jos keskiviikkona on synttärikakkua tarjolla, se syödään hyvillä mielin ja sitten palataan takaisin tavalliseen ruokaan. Ja mie oon ihan mielettömän ylpeä meistä molemmista, vaikka itse olenkin lipsunut enemmän kuin tsempparini. Hän on saanut miut ymmärtämään, että herkkuhetket kuuluvat elämään eikä niitä voi aina ennalta suunnitella. Sille tielle ei parane kuitenkaan jäädä liian pitkäksi aikaa, vaan herkuttelun jälkeen täytyy osata vaihtaa taas takaisin terveelliseen ruokaan.

paprikajuusto

Ajatus siitä, että muutosten ei tarvitse tapahtua kuudessa viikossa, vaan ne voi tapahtua pikku hiljaa, sai miut muistamaan myös muut projektilleni antamat tavoitteet. Alunperin halusin oppia nauttimaan liikunnasta, voida paremmin ja olla energisempi pitkin päivää. Nämä tavoitteet ovat kyllä ehdottomasti toteutuneet tähän mennessä, sillä tasainen ruokailurytmi ja liikunta antavat kummasti energiaa päivän muihin tehtäviin. Totta kai välillä salille tai lenkille lähteminen stressaa enemmän kuin tuottaa iloa, sillä siihen kuluu aina kuitenkin aikaa, joka on pois mahdollisesti koulujutuilta tai rentoutumiselta. Kuitenkin liikkumasta tullessa olo on hyvä ja tuntuu siltä, että kannatti mennä.

vihannekset
dippivihannekset



Alussa myös tulosten välitön näkyminen oli älyttömän tärkeä juttu - ja eihän ne tulokset näkyneet. Huomasin muutama päivä sitten hiuksia kuivatessa, että olkapäät ja hauikset olivat saaneet muotoja niin paljon, että eron huomasi! Olin ihan innosta sekaisin ja peilailin niitä pitkän aikaa miettien, onko ne oikeasti kehittyneet - kädet on sellainen osa, jota en tule tutkailleeksi niin kriittisesti, joten oli yhtä aikaa hämmentävää ja mielettömän palkitsevaa huomata ero omilla silmillä. Yleensä tuijotan niitä mahamakkaroita ja reisiä, joiden toivoisin pienenevän ja muotoutuvan mahdollisimman nopeasti ja sitten unohdankin muut osa-alueet.

tunnelma
Vaikka edelleen mutisen siitä, että kehitystä ei tapahdu riittävän nopeasti ja toisina päivinä olen varma, että painan ainakin 300 kiloa (tai niin peili ainakin miulle väittää!), olen ottanut mielettömän askeleen kohti tyytyväisyyttä. Olen oppinut ymmärtämään, että tässä projektissa niin moni muukin asia on tärkeä, että en voi jumittua miettimään vain kapenematonta vyötäröäni - tavallaan olen oppinut hyväksymään sitä epätäydellisyyttä ja olemaan tyytyväinen siihen, että syön suhteellisen terveellisesti ja monipuolisesti sekä nautin liikunnasta. Totta kai tulokset motivoivat ja tuovat lisää innokkuutta tekemiseen, mutta tyytyväisyyden ansiosta koko tekemisestä on kadonnut stressi ja tekemisestä on tullut paljon mukavampaa kuin alussa. Lisäähän se positiivista mielialaakin, kun ei koko ajan ole miettimässä mitä pitäisi kehittää, kun voi keskittyä myös siihen mikä on jo mennyt hyvin.

dippivihannekset
Tyytyväisyys, ylpeys ja halu kehittyä kulkevat käsi kädessä ja muodostavat yhdessä turvallisen ja miellyttävän alustan treenaamiselle ja syömiselle. Tämän postauksen kuvat on otettu reilu kuukausi sitten, kun herkuteltiin perheen kesken dippivihanneksilla, ruissipseillä, mozzarellatikuilla, rypäleillä, nakeilla, patongilla ja juustoilla - mielettömän hyvää mielettömän rakkaassa seurassa <3

Millaisia ajatuksia tyytyväisyys itseen teissä herättää? Osaatteko löytää myös niitä hyviä asioita vai pitääkö muidenkin etsiä aina niitä kehitettäviä alueita?

8 kommenttia :

  1. Tosi hyvin kirjotettu teksti jälleen kerran, Emma! Nää sun postaukset pistää usein itsenkin ajattelemaan :) Oot niin oikeessa tossa että omista onnistumisista saa ja pitää tosiaankin iloita! Pienistä repsahduksista ei kannata lannistua, vaikka tiedän ettei se aina tunnu helpolta. Hirveästi tsemppiä kuntokuurin kanssa! Kiva että sulla on ihana oma tsemppari :)

    Mä oon jotenkin viime vuosina ollut suhteellisen tyytyväinen itseeni, vaikka tottakai aina voi keksiä jotain kehittämisen kohteita. Tosin ne ovat monesti vaan just sellasia asioita, mitkä ei edes muilla pistä silmään yhtään mitenkään. Jos mä sanoisin, että haluaisin saada reiteni pienemmäksi, todennäköisesti saisin vastaukseksi että nehän ovat just hyvät noin! Ja mun mielestä sä oot ainakin todella kaunis nainen ja sun vartalo on just terveen ja sopusuhtaisen näköinen, vaikka susta itestäsi ei välttämättä aina siltä tunnukaan peiliin katsoessa <3 Mutta tosi hienoa kuulla että oot ottanut askeleen eteenpäin tässä asiassa, jatka samalla tiellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! <3 Se lämmitti todella mieltä ja olen kanssasi niin samaa mieltä! Ja voi kuule, sie oot ihana ja kaunis nainen juuri noin! <3

      Poista
  2. Ihana postaus ♥ Herkkuhetket kuuluvat elämään aivan niinkuin sanoit. Pääasia on kuitenkin siinä kokonaisuudessa, sillä herkkujen tasapainoksi kuitenkin tulee syötyä kunnon ruokaa :) Näistä sun postauksista saa kyllä inspiraatiota jaksaa itsekkin pyrkimään parempaan ruokavalioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 tasapaino on kyllä kaiken a ja o, pääsee itsekin paljon pienemmällä vaivalla, kun on vähemmän stresaattavaa! :)

      Poista
  3. Ihanaa pohdintaa Emma! :) Itse yleensä tahtoo nähdä sen oman peilikuvansa kaikkein kriittisimmin, mutta niitä hyviä kohtiakin kannattaa jäädä joskus miettimään, sillä jokaisesta meistä niitä kyllä löytyy! ♥ Olen samaa mieltä tuosta, että turhaan karsia täysin kaikkia herkkuja pois, mutta siitä herkuttelusta on osattava myös sen jälkeen irroittautua. Tuollaiset pienetkin muutokset, kuten lihaksiston kasvu käsivarsissa piristää oikeasti kummasti mieltä! Vaikka itsekin olen melkoinen hätähousu ja haluaisin niitä tuloksia nyt tässä ja heti, uskon kyllä että pidemmällä aikavälillä ne on mahdollista saavuttaa, ja luultavasti ne terveellisemmät elämäntavatkin muodostuvat pikkuhiljaa kokeillen ja etsien :) Tsemppiä jatkoon, olet täydellinen juuri tuollaisena! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Tuuli! <3 siekin oot ihana ja kaunis juuri tuollaisena, muista se! <3

      Niiden positiivisten puolien löytäminen on ehdottoman tärkeää joka päivä - vaikka aina ei siltä tuntuisi, pitäisi yrittää muistaa, että itsessä on aina niitä kauniita ja hyviäkin puolia :)

      Poista
  4. Hienoa Emma <3 Hitaasti hyvä tulee, sanon minä. Nopea painonpudotus harvemmin antaa pitkäaikaisia tuloksia mutta toisille se sopii ja antaa puhtia laihtumiseen. Toisinaan vaaka ei näytä tuloksia hyvään eikä huonoon suuntaan ja usko alkaa loppumaan koko touhuun.Repahduksia tapahtuu aina jossain vaiheessa, ihmisiähän me ollaan kaikkine houkutuksineen. Toisaalta, jos aina kieltää kaikki itseltään, käy houkutus liian suureksi. Minulle ei nuo makeat herkut ole olleet kompastuskivi mutta kotiruoka! Se santsilautanen....sen olen nyt jättänyt pois.

    Kaverin kanssa painonpudotus ja urheilu on mukavaa. Muistan kun joskus erään ystäväni kanssa aloimme "laihikselle" niin lähes päivittäin raportoimme miten on mennyt ja mitä on syöty, sitä oli vähän niinkuin tilivelvollinen tilanteesta :)

    Tsemppiä ja voimia niin vatsarutistuksiin kuin arkielämään <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos rakas Äiti! <3 oot kyllä ihana <3 ja mie oon tosi ylpee siusta - santsilautasen jättäminen on iso askel, koska jollei sitä ota, tuntuu, että jää nälkä :(

    Tsemppiä siullekin, oot ihana juuri omana itsenäsi! <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)