Vinkit luokanopettajakoulutuksen pääsykokeisiin osa 1: VAKAVA

Olen viime viikkoina saanut useammankin yhteydenoton blogini lukijoilta sekä omilta tuttaviltani liittyen luokanopettajakoulutuksen pääsykokeisiin. Korkeakoulujen yhteishaku on tältä keväältä takana päin ja tällä hetkellä moni istuu varmasti nenä kiinni kirjassa pohtien, millaiset pääsykokeet lopulta tulevat olemaan. Itselläni tilanne oli edessä kolme vuotta sitten ja haluankin jakaa vinkkini pääsykokeisiin osallistujille hyvissä ajoin ennen kokeiden koittamista.

Neule H&M / Paita MyDoris / Farkut Vero Moda / Kengät Nike / Korut ja kello Leijona, Argento 925, Nomination

Koostan lyhyen postaussarjan liittyen luokanopettajakoulutuksen pääsykokeisiin sekä itse opiskeluun tällä alalla. Tässä ensimmäisessä postauksessa annan vinkkini VAKAVA-kokeeseen; miten itse valmistauduin kokeeseen, millainen koe lopulta oli ja millaisia keinoja käytin kokeessa, kun eteen tuli mustia aukkoja. Seuraavassa osassa vuorossa ovat soveltuvuuskokeet, joista minulla on kokemusta Joensuusta - toki yleisen tason vinkit pätevät muihinkin yliopistoihin. Tässä tarkoituksena on antaa myös tärppejä siihen, mitkä aiheet koulutuksessa ovat tällä hetkellä kuumia perunoita - näillä tiedoilla voit tehdä vaikutuksen soveltuvuuskokeessa. Kolmannessa osassa tarkoitus on jakaa kokemuksia luokanopettajakoulutuksesta, sen sisällöstä, vaativuudesta ja palkitsevuudesta. Toivottavasti tästä on iloa luokanopettajaksi hakeville - laittakaa kysymyksiä, kommentteja ja kertokaa, miten matkanne etenee! :)

VAKAVA-aineistossa on kuulemani mukaan tänä vuonna melko synkkiä aiheita, joita voi olla osin raskaskin lukea. Itse olen ainakin helposti ahdistuvaa sorttia, joten synkät aiheet eivät ehkä olisi niitä lukulistani ykkösiä. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että nämä synkätkin asiat ovat valitettavasti osa elämää ja niihin täytyy vain suhtautua oikealla tavalla - lue päntätäksesi, älä lukeaksesi itsellesi surullista mieltä.

VAKAVA-koe ei mielestäni mittaa ollenkaan soveltuvuutta luokanopettajaksi. VAKAVAssa täytyy muistaa pikkutarkkoja asioita ja vielä mielettömän paljon. Luokanopettajakoulutuksessa pikkutarkkojen asioiden muistaminen on melko toissijaista suurempien kokonaisuuksien ymmärtämisen rinnalla. Kuitenkin VAKAVAlla pyritään varmasti mittaamaan halukkuutta ja tahtoa päästä opiskelemaan luokanopettajaksi, sillä hakijoita on niin paljon, että jollainhan se massa täytyy ensin seuloa. Älä kuitenkaan ala lukemisen keskellä epäillä, onko sinusta sittenkään tälle alalle, sillä pääsykoemateriaali ei kerro todellisesta koulutuksessa opiskelemisesta yhtään mitään - tai no sen, että jokaisen täytyy tehdä kandidaatintyö ja pro gradu, mutta siinä se sitten onkin.

Monia on kiinnostanut, montako kertaa materiaalin kävin läpi. Ensimmäisellä kerralla, kun sain kirjan eteeni, luin sen kokonaan läpi tarkoituksenani hahmottaa, millaisesta aineistosta on kyse. Toisella lukukerralla keskityin jokaiseen artikkeliin yksityiskohtaisesti ja tein tarkat muistiinpanot kirjan kaikista artikkeleista. Muistiinpanoja tuli paljon, mutta koska opin kirjoittamalla, koen tämän olleen kaiken sen vaivan arvoista. Kolmannella kerralla luin koko kirjan uudelleen läpi ja samalla kiinnitin huomiota, olinko kirjoittanut kaiken tarpeellisen muistiinpanoihini. Neljännellä kerralla pänttäsin vielä muistiinpanojani ja näin koin olevani valmis koepaperin eteen.

Itse kokeessa olin melko jännittynyt, sillä oltiinhan siinä näyttämässä, että minusta oikeasti olisi tähän hommaan. Kokeessa oli paljon erilaisia kysymyksiä, mutta kaikki olivat monivalintoja. Kysymykset pisteytettiin joko niin, että oikeasta vastauksesta sai pisteen/pisteitä ja väärästä tai vastaamatta jättämisestä sai miinuspisteitä. Toinen vaihtoehto oli, että oikeasta vastauksesta sai pisteen, väärästä miinuspisteen, mutta vastaamattajättämisestä ei mennyt pisteitä. Näissä kannattaa taktikoida; aina kannattaa arvata, kun siitä ei sakoteta, mutta jos sakotetaan, kannattaa punnita tarkkaan, mitä tekee. Itselleni esimerkiksi aineistossa ollut aivotutkimus-artikkeli oli ihan ydinfysiikkaa, joten en tainnut lopulta vastata ollenkaan näihin neuroneihin ja muihin liittyviin kysymyksiin - ei miinuspisteitä, mutta ei lisäpisteitäkään.

Kokeessa aiemmin käyneet tietävät, mitä on odotettavissa, mutta ensikertalaiset varmasti pohtivat, miten tarkkoja kysymykset lopulta voivat olla. Kokeessa saatettiin kysyä esimerkiksi, mikä seuraavista tuloksista kuvaa kirjassa olleen tutkimus X:n tuloksia. Ehkä kaikista pikkutarkin juttu oli, että piti tutkia koepaperissa olevia diagrammeja ja verrata niitä kirjan artikkelissa olleisiin diagrammeihin. Itselleni kysymys kuitenkin oli helppo, sillä kuviot jäävät helposti mieleen, mutta haluan muisuttaa, että tutkikaa kuviot tarkasti ja lukekaa niiden selitykset vielä tarkemmin; näin mieleen jää sekä kuvallinen että sanallinen muistijälki.

Kuten muissakin kokeissa, vastaa aina ensin niihin kysymyksiin, joista olet täysin varma. Koska VAKAVAssa aikaa on vastata kaksi tuntia, kannattaa helpot kysymykset tehdä ensin, jotta ainakin niistä tulee pisteitä. Vaikeampien kanssa painitaan sitten vasta lopuksi, kun kalastellaan enää lisäpojoja. Ja huolellisuus on kaiken a ja o. Lue vastausvaihtoehdot tarkasti, sillä niiden ero saattaa olla hiuksen hieno; "suurin osa vastanneista" vs. "suuri osa vastanneista". Tarkista myös lopuksi vähintäänkin niiden satavarmojen kysymysten vastaukset, jos aikaa jää, tarkista myös epävarmat.

Millaisia ajatuksia VAKAVA-koe teissä herättää? Onko muilla kasvatustieteitä opiskelevilla vielä lisävinkkejä pääsykokeen ensimmäiseen vaiheeseen? :)

Talviset asukuvat ja viimeaikojen kuulumiset

Kotimme on toiminut viimeisen puolitoista viikkoa miniterveyskeskuksena, sillä on Mikon kanssa sairasteltu vuorotellen - ja kaiken kukkuraksi vielä samaankin aikaan, mikä olikin mukavaa, kun kaapit olivat tyhjät ja jotain ruokaakin olisi tarvinnut syödä. Onneksi on pelastavia sukulaisia! Nyt kuitenkin kuumeilut ja mahataudit on toivottavasti molempien osalta selätetty ja päästään taas pikkuhiljaa kiinni normaaliin arkeen.

Takki Vero Moda / Huivi Siskolta / Farkut Vero Moda / Kengät Kookenkä / Lasit Lindex

Sairasteluviikoille osui kuitenkin tervettäkin aikaa ja ehdittiin piipahtamaan Ylöjärvellä miun perheen luona. Samalla kävin sijaistamassa yhden päivän vanhassa alakoulussani pikkuruisten ykkösluokkalaisten opettajan ollessa poissa. Oli mukava päästä taas pitkäksi viikonlopuksi kotikotiin näkemään rakkaita ihmisiä ja viettämään yhteistä aikaa :)

Viikonloppuna Mikko tulikin kuumeeseen ja ajonakki sunnutailta siirtyi kokonaan miulle. Täytyy sanoa, että arvostan yhä enemmän autokuskeja, jotka jaksavat ajaa tuollaisia matkoja päivittäin - oli tämä tyttö aika kaikkensa ajanut kotiin päästyä! Mutta toisaalta oli myös hienoa huomata, että kyllä reilu 400 kilometriäkin menee hyvin, kun muistaa pitää taukoja välillä ja tankata mahalaukkua abseilla!

Maanantaina sairastuin mahatautiin eikä kouluun menemisestä tullut luonnollisestikaan yhtään mitään. Tuskanhiki alkoi kihota otsalle, kun tiesin, että kursseissa on 80 prosentin läsnäolopakko ja nyt alkoi mennä jo poissaolotunnit reilusti yli. Iski paniikki, etten saakaan kandiani ulos tänä keväänä ja se jää roikkumaan yhden kurssin vuoksi. Olin laatinut jo isot varasuunnitelmat opintopisteiden varalle, kunnes parin päivän jälkeen sain järjesteltyä opettajan kanssa itselleni korvaustehtävät ja nyt näyttää siltä, että kaikki kurssit tulee suoritettua ajallaan ja saan sen tutkinnon! :)

Ehdin kuitenkin parissa päivässä kirota yliopiston järjestelmän jo alimpaan maanrakoon, nimittäin ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun harkkaryhmissä ollaan kuumeessa, kamalassa flunssassa tai muussa taudissa vain siksi, että läsnäolopakko on niin tiukka. Eihän 80 prosenttia kuulosta pahalta, mutta jos meillä on seitsemän kahden tunnin kokoontumiskertaa, se tarkoittaa, että yhden kerran saa olla poissa. Mitäs, kun kokoontumiskerrat osuvat peräkkäisille maanantai ja tiistaipäiville kuten minullakin tällä viikolla? Siellä kaikki kynnelle kykenevät sitten istuvat kipeinä liikuntasalin reunalla vain ollakseen läsnä. Toki on meillä korvaaviin tehtäviin mahdollisuuksia, mutta nekin ovat kurssikohtaisia eikä niilläkään enää ihmeitä tehdä, jos poissaoloja on liikaa. Puolensa ja puolensa, kontaktiopetus ei toimi ilman läsnäoloa, mutta olen onnellinen, että omalla kohdallani opettaja ymmärsi tilanteen ja sain kaiken järjestettyä!

Paita H&M / Kello Leijona / Korut Argento925, Nomination

Tästä tuli tällainen kuulumispostaus nyt, mutta ajattelin vähän päivitellä, missä mennään ja miksi blogissa on vietetty hiljaiseloa!

Mitäs teille kuuluu? :)

Parhaat sporttisovellukset

Erilaisten liikunta- ja ruokasovellusten käyttäminen ei tee lihaksikkaaksi kuten ei aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukeminenkaan, sillä muuten olisin jo treenaamassa bikiniftness-kisoihin. Sovellukset kuitenkin motivoivat liikkumaan sekä syömään oikein ja niiden avulla voi myös opetella terveellisen elämän peruspilareiden hallintaa. Omasta puhelimestani löytyy kolme terveellisiin elämäntapoihin kannustavaa sovellusta, jotka ihan oikeasti motivoivat.

1. FatSecret

FatSecret on sovellus, jolla pystyy tarkkailemaan omia ruokailutottumuksiaan, kirjaamaan syödyt ruuat ylös ja laskemaan treenien aikana kuluneen energian. Sovellus on suomenkielinen, mikä helpottaa huomattavasti sen käyttöä - en periaatteestakaan lataa ulkomaalaisia treenisovelluksia, sillä yksiköiden muunnoksissa vähintään menee jokin pieleen. Usein myös kielitaitoni pettää ja sovelluksesta ei ole lopulta yhtään mitään hyötyä.

Sovelluksessa pystyy hakemaan eri ruoka-aineita niin kirjoittamalla niiden nimiä kuin skannaamalla paketin viivakoodin. Usein valittavana jokaiselle ruualle tai ainesosalle on jokin tyypillinen annoskoko, grammamäärä tai tietty koko. Esimerkiksi banaanit merkataan niiden pituuden mukaan, jauhot grammoina ja kaurapuuro tyypillisenä annoskokona. Toki näitä kaikkia kokoja pystyy muuttamaan sen mukaan, mitä on syönyt.

Sovellus laskee automaattisesti eri ruoka-aineista saadut rasvat, proteiinit, hiilihydraatit sekä suolan ja esittää ne numeroina, prosentteina sekä diagrammina. Näiden arvojen perusteella on helppo verrata määriä suosituksiin ja pohtia, miten ruokailutottumuksia pitäisi muuttaa, jotta arvoihin päästäisiin paremmin. Ruokien syöttämisen yhteydessä saattaa myös huomata, mistä niitä mystisiä kaloreita oikein tulee; itse hämmennyin esimerkiksi siitä, miten paljon kaloreita peruna sisältää!

Sovellukseen kirjataan myös liikkkumiset käytetyn ajan ja tehokkuuden mukaan. Tällöin sovellus laskee päivän aikana kulutettuun energiaan myös treenit. Kun sovellus ladataan, syötetään sille tiedoksi paino, omat tavoitteet ja normaalin päivärytmin mukainen arvio kulutuksesta (vähäinen, kohtalainen, hyvin fyysinen..) ja sovellus ilmoittaa, montako kaloria pelkkä perusaineenvaihdunta kuluttaa eli paljonko päivässä pitää vähintään syödä pysyäkseen hyvissä voimissa.

Tykkään sovelluksesta todella paljon, koska se on selkeä ja helppokäyttöinen. On myös motivoivaa nähdä, miten tulee syötyä ja liikuttua sekä miten paino vaihtuu. Ja mikä parasta, jos kaloreita on paljon saamatta, se muistuttaa syömään vielä illallakin, vaikkei olisi enää kova nälkä. Mikko varmaan välillä nauraakin mielessään, kun ilmoitan, että "200 kaloria on vielä syömättä, nyt täytyy hakea banaani ja pähkinöitä". Mutta toimii, ei tule syötyä ainakaan alle kulutuksen!

2. Sports Tracker

 Ärsyttääkö ketään muuta se, että lenkiltä tullessa ei ole hajuakaan, kuinka pitkä matka tuli käveltyä tai pyöräiltyä? Myös FatSecrettiin kävelynopeuden miettiminen on ollut haastavaa, sillä tiedän toki kävelleeni reippaasti tai rauhallisesti, mutta en sitä, olenko kävellyt 5km/h vai 6,5km/h. Tästä syystä olen ihan onnessani, kun löysin Sports Trackerin, joka mittaa lenkkien pituuksia sateliittien avulla.

Liikkumismuotoja on useita, mutta itse olen käyttänyt sovellusta tähän mennessä vain kävely- ja pyörälenkkien mittaamiseen. Positiivista oli myös se, että olen aina luullut olevani käsittämättömän hidas kävelemään kouluun, kun noin puolentoista kilometrin matkaan menee 25 minuuttia. Sovelluksen ansiosta koulumatkan pituudeksi hahmottuikin 2,3 kilometriä, mikä kyllä helpotti ajatusta itsestä kilpikonnana!

Sovellus myös tallentaa tehdyt lenkit ja vertailee niiden pituuksia ja kestoja toisiinsa. Sovellukseen voi asettaa myös viikkotavoitteen, joka tulee täyttää viikon aikana erilaisilla aerobisilla liikunnoilla. Paljon koukuttavia juttuja, jotka saattavat motivoida ainakin osaa liikkujista. Itselleni tärkein ominaisuus on kuitenkin tuo ajan ja matkan mittaaminen, sillä monesti unohdan myös katsoa kelloa lenkille lähtiessä ja tuo matkan mittaaminen, kuten aiemmin mainitsin, on ihan mahdotonta etenkin, jos kävelee jossain muualla kuin virallisilla teillä.

3. MealLogger

 MealLoggerin käyttö on viime aikoina jäänyt vähäisemmälle, mutta voin kyllä lämmöllä suositella sitäkin. Se sopii erinomaisesti esimerkiksi kaverin kanssa ruokailutottumusten tarkkailuun tai esimerkiksi ryhmälaihduttamiseen. Ainakin MealLoggerin ryhmiä selatessa löytyi useampikin laihdutus-/kiinteytysryhmä, joka oli suljettu ulkopuolisilta.

Tarkoituksena on siis ottaa kuvia omista syömisistään ja juomisistaan tai jakaa ne sanallisesti aikajanalle. Aikajanalta pystyy tarkastelemaan onko tullut syötyä säännöllisesti ja esimerkiksi juotua tarpeeksi vettä. Sovellus on englannin kielinen, mikä hieman omalla kohdalla hankaloittaa sen kaikkien toimintojen käyttämistä. Ilmeisesti tässäkin olisi mahdollista syöttää tietoja syödyistä lihoista, viljatuotteista, maitotuotteista ja muista vastaavista sovellukseen lisätiedoiksi.

Kuvista voi tykkäillä ja niitä voi kommentoida ihan kuin Facebookissa kuvia konsanaan. Kuvat voi joko pitää vain itsellään tai ne voi jakaa haluamilleen ryhmille. Myös käyttäjän pystyy piilottamaan siten, että sitä ei näe muut kuin sinä itse. Ihan käypä sovellus siis ruokailuvälien ja syötyjen ruokien tarkasteluun - eikä ole turhaa hifistelyä grammojen kanssa, jos pystyy kuvista katsomaan, onko tullut syötyä hyvin vai huonosti. 

Millaisia treenisovelluksia te käytätte? Oletteko kokeilleet jotakin näistä? :)

Jälkikirjoituksena; ketä muuta ärsyttää näin kevään tullen tämä Heilin-blogissa mainitsemani ilmiö, joka vie aika paljon intoa lenkkeilyltä yhtään missään:

Kuva: Sami Juvonen

Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin

Kuopiosta on kotiuduttu rentoutuneena ja hyväntuulisena. Kolme päivää hurahti ihan huomaamatta, kun tavoitteena oli olla tekemättä yhtään mitään, mitä ei ole pakko. Nautimme lomasta täysin siemauksin, sillä viime aikoina kiire ja pakolliset jutut ovat täyttäneet niin arkipäivät kuin viikonloputkin. Sunnuntaina oli ihana vain heittää tavarat hotellihuoneeseen ja todeta, että nyt on aikaa tehdä ihan mitä vain.

 Vaikka olemme aiemminkin käyneet Kuopiossa, pääsimme tällä kertaa tutustumaan ihan kaupunkiinkin. Normaalisti olemme käyneet vain päiväreissuilla Ikeassa ja Matkuksessa, joten nyt oli kiva päästä kiertelemään keskusta-aluettakin ihan rauhassa. Majoituimme Sokos Hotel Puijonsarvessa, joka oli ihan juoksumatkan päässä keskustasta (huom. juoksua inhoavan juoksumatkan päässä :D). Pidin hotellista kovasti, sillä se oli pintaremontoitu ja kaikki oli tarkasti huoliteltua. Saimme vain ystävällistä ja iloista palvelua ja tästä syystä majoitun siellä varmasti toisenkin kerran.

 Keskustasta löytyikin yllättävän paljon kaikkea. Kaikki tosin oli kiinni, joten minnekään putiikkeihin (saati Muumikahvilaan!) emme piipahtaneet. Oli kuitenkin mukava kierrellä pikkuisia kujia ja katuja nauttien auringosta ja kiireettömyydestä. Ja vaikka Kuopio onkin ihan mukavanoloinen kaupunki, täytyy myöntää, että ei se niin kaunis ole, että sinne haluaisin muuttaa. Taloja on jotenkin ahdistavan paljon kamalan lähellä toisiaan ja kaupungin ulkoasu on jämähtänyt jonnekin 80-90 -luvulle. Mutta eihän joensuulainen voikaan kehua kuopiolaista ;)

Iloitsin myös siitä, ettei tarvinnut moneen päivään laittaa ruokaa! Herkuttelimme Ikean lihapullilla, subeilla sekä Pancho Villassa, jota Joensuussa ei ole. Olen aina tykännyt Panchon ruuista ja etenkin hintalaatu-suhteesta; edullisesti saa todella hyvää ja täyttävää ruokaa. Mutta parasta on toki se, ettei itse tarvitse tehdä!

Kävimme illalla myös Amarillossa lasillisilla pitkästä aikaa. En ole alkoholin suurkuluttaja ja kuten olen bloginkin puolella varmasti maininnut, syön mieluummin pussillisen karkkia kuin lipittelen pari drinkkiä - nyt kuitenkin juhlan kunniaksi oli kiva piipahtaa ravintolassa.

 Ja mikä onkaan parempi tapa kasvattaa nälkää kuin lenkkeillä aurinkoisissa maisemissa. Toki joka paikka oli täynnä sulamisvettä ja kuraa, joten kävely muistutti enemmänkin tasapainoilua lätäköiden, koirankakkojen ja lumisten alueiden välillä, mutta liikuntaa kuitenkin! Lenkkeily uusissa maisemissa on aina jotenkin koukuttavaa, koska aina haluaisi kävellä vielä vähän pidemmälle ja vähän kauemmaksi, jos siellä vaikka on vielä jotain kivaa nähtävää. Juuri sellaista miulle sopivaa lenkkeilyä; ei ole selkeää määränpäätä tai lenkkiä!

Nyt hyvin huilanneena ja rentoutuneena ollaan palattu koulun ja töiden pariin; kyllä siitä lomailusta vaan saa virtaa jaksaa puurtaa taas eteen päin :)

Oletteko käyneet Kuopiossa ja mitä tykkäätte kaupungista? :) Mikä on teidän suosikki lomakohde Suomessa?