sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Salimimmin level up - 12kk

Laitteesta laitteeseen pörräämisen sijaan nykyisin salilla täytyy keskittyä vain treenaamaan ja lukemaan lunttilapusta, montako toistoa mitäkin sarjaa pitikään tehdä. Aiemmin laadittiin ihanan ystäväni kanssa miulle saliohjelma, mutta koska kroppa tottuu, ohjelmaa pitää muistaa aina vaihtaa välillä. Tähän ongelmaan löysinkin ratkaisun treeniohjelma.org:sta, jossa on tarjolla kuukausi- tai vastaavasti vuosimaksua vastaan monia erilaisia ja eripituisia treeniohjelmia erilaisille liikkujille.



Koska minulla ei ole salitaustaa vielä kuin puolisen vuotta (ja lukioajoilta ihan muutamia hassuja kertoja), en osaa myöskään suunnitella itselleni kovin toimivaa treeniohjelmaa. Totta kai, kyykkyjä, prässiä ja penkkiä voi tunkea joka ohjelmaan, mutta se ei vielä pitkälle vie. Haluan kuitenkin treenata monipuolisesti eri lihaksia ja haluan myös, että sarjapainot ja toistot ovat oikeanlaisia, jotta hikoilemisesta on jotain hyötyäkin - ja vaikka onnistuisinkin suunnittelemaan yhden ohjelman, miten kävisikään sitten, kun tulisi muutaman kuukauden päästä aika vaihtaa treeniohjelmaa.


Treeniohjelma.org tarjoaa erilaisia treeniohjelmia naisille ja miehille, enemmän salitaustaa omaaville, sekä sohvalta bikinikuntoon haluaville. Itse en omista PayPal-tiliä enkä luottokorttia, joten päädyin maksamaan koko summan kerralla, sillä se oli mahdollista verkkopankkitunnusten avulla. Kuukausimaksu ohjelmille on 4,95 euroa ja maksua vastaan saa itselleen valita joko aloittelijan tai harjaantuneen treenaajan ohjelmat. Ohjelmia löytyy sivustolta tällä hetkellä kymmenen erilaista. Koko vuoden jäsenyys maksoi 50 euroa, mikä tuli edullisemmaksi kuin kerran kuussa maksaessa - ja mikä parasta, tuolla kertasummalla sai kaikki ohjelmat näkyviin itselleen saman tien. Ja tietenkin ohjelmiin annettiin tyytyväisyystakuu eli ellei 14 päivän aikana tykästy niihin, rahat palautetaan asiakkaalle.


Takin ostosta ei muistoja / Housut Vero Moda / Paita GinaTricot / Kengät KooKenkä / Huivi äitiltä / Laukku Marc O'Polo

Valitsin itselleni Salimimmin level up -ohjelman, joka kestää 12 kuukautta. Kahdentoista kuukauden aikana on kiinteytys- ja muotokausia, joiden mukaan ohjelma vaihtuu viisi kertaa. Kuten kausien nimistä voi päätellä, tarkoitus on polttaa hieman ylimääräistä rasvaa, kiinteytyä, saada lihakset kasvamaan ja erottumaan. Tällä hetkellä meneillään on kiinteytysjakso, joka on tuntunut ainakin ensimmäisen viikon perusteella mukavalta ja riittävän rasittavalta. Aiemmasta treenauksesta poiketen olen tiputtanut painoja ja lisännyt toistojen määrää ohjeiden mukaan ja pikkuhiljaa alkaa löytyä sopivat painot tähänkin ohjelmaan - ja uutuuden viehätystä riittää vielä uusien liikkeiden kanssa.



Tietysti myös ruokavaliolla on suuri merkitys treenin onnistumisen kannalta ja siihen olenkin koittanut panostaa jälleen. Muutamien "bulkkaus-viikkojen" jälkeen olikin haastavaa palata terveelliseen ruokavalioon, mutta ensimmäisen kolmen päivän jälkeen alkoi taas sokerihampaan kolotuskin heikentyä - ja miten hyvältä lauantaina maistuikaan joulutortut ja glögi, kun koko viikon oli ollut ilman ylimääräistä sokeria. Pidän siis joka viikko karkkipäivän, koska totaalikieltäytyminen ei toimi kohdallani laisinkaan, mutta sen sijaan, että popsisin joka päivä herkkuja, keskitän ne pääasiassa yhdelle päivälle, jolloin mahaan ei mahdu niin paljon karkkia, suklaata ja pullapitkoja!


Treeniohjelmien kylkiäisinä voi lukea myös Keventäjän käsikirjan, josta tulenkin teille kirjoittelemaan, jahka saan opuksen luettua. Kirjan tarkoituksena on avata ruokavalion merkitystä treenaamisessa ja vaikka olenkin aiheesta lukenut melko paljon, on kirjan sivuilta löytynyt myös ihan uutta asiaa, mutta siitä lisää myöhemmin!

Tykkäättekö treenata salilla? Millaisesta liikunnasta tykkäätte ja kuinka paljon sitä harrastatte? :)










torstai 26. marraskuuta 2015

Kuulumiset uusien vaatelöytöjen keskeltä

Viikko on hurahtanut hirmuista kyytiä, vaikka tiedossa piti olla leppoisa, melkein vapaa viikko. Onnekseni kuitenkin pääsin pitkästä aikaa töihin, joten iltaisin tekemistä on riittänyt hyvinkin. Olenkin ollut ihan innoissani pöytävuorosta, sillä se oli se homma, mitä menin Postille alun alkaen tekemäänkin - hyvät muistot Joensuuhun muuttamisen jälkeisiltä ajoilta palailee aina mieleen siellä ja vaikka työkaverit ovatkin vaihtuneet hommassa kokonaan, on siellä edelleen hyvä yhteishenki!

Vero Moda, Sokos, saapikkaat, laukku, vaatteet,
Paita Vero Moda / Housut Vero Moda / Saapikkaat Sokos / Laukku Espanjasta
"Ilokseni" myös elämäni vaikein tentti osui tälle viikolle, kun suomen kielen äänne- ja muoto-opin koe oli edessä. Kurssilla olen ollut koko syksyn lähinnä täysin ulapalla käsiteltävistä asioista, joten tenttiin valmistautuminen oli haastavaa ja koepaperi oli sitten sitäkin haastavampi. Todennäköisesti pääsen yrittämään sitä vielä uudelleenkin - kerran jos kolmannenkin.

Tunteita herätti myös toisen kurssin tenttitulokset; kahdessa kolmesta kysymyksestä olin pärjännyt kiitettävästi ja yhdessä hylätyn arvoisesti. Ensimmäistä kertaa yliopistourani aikana pyysin tentin uudelleen tarkistusta, mutta vastauksena sain, että "käsittelysi on liian pintapuolista, pohdinnan tulisi olla syvällisempää". Mielenkiinnosta haluaisin tietää, miten reilussa kahdessa tunnissa voi kirjoittaa viisi esseetä, joissa on syvällistä pohdintaa.. No, ei auta itku markkinoilla, menen tenttimään tämän yhden kysymyksen uudelleen parin viikon päästä ja koealueenani on tämän yhden kysymyksen vuoksi kymmenen PowerPoint-diaa. Kuulostaako teistäkin ihan yhtä järkevältä kuin miusta?

Vero Moda, laukku, Sokos, saapikkaat, farkut, toppi

 Viikonloppuna löysin myös yhden todella innostavan jutun: vuoden treeniohjelman juuri minunlaiselle ihmiselle! Suunnittelin kertovani jo tässä postauksessa ummet ja lammet uudesta ohjelmastani, mutta sitten totesin, että asiaa tulee niin paljon, että sille on parempi tehdä oma postaus. Meneillään on ensimmäinen viikko, joten todennäköisesti viikonloppuna kirjoittelen teille tarkemmin ohjelmasta ja sen tavoitteista. Tässä kohtaa voin kuitenkin jo todeta, että hyvältä vaikuttaa!

Syy, miksi minulla pitää olla jonkun ammattilaisen laatima ohjelma, on siinä, että en tiedä riittävästi toistomääristä, painoista ja palautusajoista. Kaiken lisäksi haluan, että sillä treenillä on myös näkyviä vaikutuksia - kuten varmasti moni moni muukin. Olen lukenut lukuisia artikkeleita ja opuksia, joissa kyllä kerrotaan, miten treenata, mutta jotenkin kaikki tuntuu helpommalta, kun liikkeet, toistot ja painot ovat paperilla ja minun tarvitsee vain noudattaa ohjeita. Ohjevideot myös auttavat turvallisessa treenauksessa ja liikkeiden perille saamisessa - sopii innokkaalle mutta vielä taitamattomalle.


 Mitä teidän viikkoonne kuuluu? :) Ja mitä tykkäätte asusta? Mie olin ihan innoissani, kun löysin valkoiset farkut ja tuon paidan Vero Modasta! :)





lauantai 21. marraskuuta 2015

Täydellinen jalkahoito kotona

Jalat totuttelevat vasta talvikenkiin kesän jäljiltä ja osa tohveleista on muotoutunut ehkä viime talvena hieman väärään asentoon esimerkiksi paksujen villasukkien käytön myötä. Jalat ovat ihan puhki pidemmän kävelyn päätteeksi ja tuntuu, että olisi ihana osata lentää, ettei tarvitsisi talsia enää metriäkään. Kuulostaako tutulta? Itselleni vähän turhankin tuttua aina näin alkutalvesta, mutta minulla on siihen ehdottoman hyvä ja toimiva lääke; Täydellinen jalkahoito.

Parit talvikengät oli niin loppuun kävellyt, että katsoin parhaaksi laittaa ne suosiolla pois, sillä jalathan sellaisista vain kärsivät. Olen lähtökohtaisesti hirmu huono heittämään mitään pois, mutta jos yhden koulupäivän jälkeen puhjenneet rakot vaivaavat vielä puolitoista viikkoa, ei kengillä tee kerrassaan mitään. Miun lemppari saapikkaat onnistuin kuitenkin pelastamaan uusilla pohjallisilla; ne oli hieman linttaan astutut viime talven villasukkakauden jäljiltä, mutta uusilla pohjallisilla niistä tuli tosi hyvät - ja jalat kiittää.


Monesti myös työpäivän päätteeksi jalat ovat kokeneet kovia; oudoksestaan viidenkymmenen kerrostalon rappujen juokseminen tuntuu jalkapohjissa vielä pitkään reitin jälkeenkin. Olen kuitenkin saanut ja kerännyt itselleni mukavan paketin jalkojenhoitotuotteita, joilla saa toteutettua hemmottelevan hoidon - ja mikä parasta, sen jälkeen jalkapohjat ovat ihan mielettömän pehmeät!



Ensimmäinen vaihe on jalkakylpy saunomisen yhteydessä. Äidiltäni saama Dermosilin jalkasuola on raikkaan tuoksuista, hyvin liukenevaa ja tehokasta - eikä sitä tarvitse laittaa älyttömiä määriä, jolloin purkki kestää pidempään. Noin vartin lilluttelun jälkeen käytän Yves Rocherin jalkakuorinta-ainetta. Kuorinta-aine levitetään jalkapohjiin (ei sovellu missään nimessä helposti kutiaville; pienet hiput kutittavat ihan hirmuisesti jalkapohjia!) ja annetaan vaikuttaa noin minuutin ajan, minkä jälkeen se huuhdellaan pois.


Jalkojen kuorinnan jälkeen vuorossa on raspaaminen. Raspina voi käyttää myös ihan tavallista jalkaraspia, mutta itse sain viime jouluna lahjaksi tämän paristoilla toimivan laitteen, joka on ollut kovassa käytössä siitä lähtien. Suosittelen kyllä ehdottomasti hankkimaan kyseisen raspin, jos jalkapohjanne kovettuvat helposti tai tykkäätte muuten tehdä paljon jalkahoitoja :) Raspauksessa kovettumat saavat kyytiä ja ihon ollessa pehmeä suihkun jäljiltä, kovettumat myös irtoavat vaivattomammin. Lopuksi putsailen pyyhkeellä jalkapohjiin jääneet muruset pois.


Geelisukka-vaihe on ihan täydellinen. Geelisukat olen saanut myös äidiltäni ja niiden käyttö on niin mukavaa, että istuisin varmaan joka ilta ne jalassa, ellen tietäisi, ettei niitä voi käyttää ihan rajattomasti. Geelisukat sisältävät nimensä mukaisesti geeliä, jonka tuntee jalkapohjissa, jos sukilla kävelee - en kuitenkaan suosittele pitkien matkojen kävelyä, sillä niistä saattaa jäädä hienompiin lattioihin läikkiä, meidän lattiassa en ole onneksi havainnut tuota ilmiötä!


Geelisukkia pidetään jalassa noin 20 minuuttia, minkä aikana ne pehmentävät ja hoitavat jalkoja. Ensiksi ihmettelin, miten sukat pystyisivät pehmentämään jalkapohjia, mutta kokeiltuani täytyy myöntää, että totta se on; jalat ovat todella sileät ja pehmoiset sukkien jäljiltä. Olen käyttänyt sukkia myös ilman muita jalkahoitovaiheita ja hyvin ovat toimineet silloinkin - oikein rentouttavaa paljon kävellyn päivän jälkeen :)


Lopuksi levitän jalkoihin erittäin voimakkaan tuoksuista mutta hyväksi havaittua Yves Rocherin jalkarasvaa. Käry on kyllä mieletön ja käsiä saa pestä useamman kerran saippualla ennen kuin tuo voimakas tuoksu niistä irtoaa, mutta muuten se on miellyttävä ja tehokas tuote.

Lupaan, että tämän jalkahoidon jälkeen jaloilla on kyllä todella hyvä olla ja seuraavana päivänä jaksaa taas kipittää kilometrin jos kahdeksannenkin! :)

Onko teillä kokemusta joistain tämän postauksen tuotteista? Miten hellitte jalkojanne näin talvella? :)


torstai 19. marraskuuta 2015

Pelot ei lähde pelkäämällä

Pelkään ötököitä, yksin pimeässä liikkumista, tulipaloja, menetyksiä, sairauksia, todella ahtaita paikkoja, täyteen sullottuja hissejä, hevosia, ruokamyrkytyksiä sekä jännittäviä elokuvia ja ohjelmia - mutta ennen tämä lista olisi jatkunut vielä paljon pidemmälle.

Takki NewYorker / Housut Vero Moda / Saapikkaat Sokos

Kävin eilen hammaslääkärissä ja ohjelmassa oli reikien paikkausta, mikä automaattisesti tarkoitti kehnosti nukuttua yötä ja aamuista hermoilua ennen hammaslääkärin tuoliin asettumista. Viikkoa aiemmin olin käynyt koulun hammaslääkärillä, josta ei jäänyt kaikista iloisimmat fiilikset. Kun hän sitten kertoi varaavansa minulle paikkaukseen seuraavan mahdollisen ajan, oltiin kalenterissa jo tammikuun puolella. Siinä hetkessä tiesin, että nyt täytyisi kaivaa yksityisten hammaslääkäreiden yhteystietoja.

Päädyin keskustassa sijaitsevaan Hammaskeskukseen, johon sain ajan eiliselle - ei siis turhaan pitkitettyä jännitystä, vaan heti alta pois. Hammaslääkärini on erikoistunut lasten hampaiden hoitoon, joten hän olikin aivan täydellinen tällaiselle hermoheikolle. Helpotti kummasti, kun palveluun kuului hymyilyn lisäksi myös arkisten asioiden rupattelu ja paikkauksen yhteydessä eri vaiheista ja niiden kestosta kertominen. Selvisin kuin selvisinkin ilman puudutusta ja käynnistä jäi oikein miellyttävä kokemus. Enää ei tarvitse pelätä hammaslääkäreitä, kun tietää, ettei se poraaminen satu ja paikkausta (ja reikien suurenemista...) ei ole pakko odottaa montaa kuukautta.


Pelkojen voittaminen ei ole helppoa ja monesti yksikin pieni takapakki matkalla pelkojen karistamiseen saattaa aiheuttaa sen, että pelko muuttuukin vain entistä pahemmaksi. Muistan, kuinka pienenä pelkäsin lääkäriin menoa niin paljon, että vietin aamun ensimmäiset hetket wc-pönttöä halaillen. Pelkäsin mennä lääkäriin, miksi? Sittemmin olen oppinut ajattelemaan, että lääkäriin meno tarkoittaa sitä, että vaivoihin saa diagnoosin ja oikeanlaista hoitoa - vaivat lähtee paranemaan eikä tarvitse leikkiä itse tohtoria ja pelätä kaikista kamalimpia sairauksia, joita googlettamalla löytyy.


Olen pelännyt myös aivan mielettömästi esitelmien ja erilaisten puheiden pitämistä. Oikeastaan vasta yliopistossa esiintymiskammo on pikkuhiljaa lähtenyt ja tilalle on tullut varmuutta omasta toimimisesta. Miten se sitten lähti? Yhtäkkiä tajusin, että yliopistossa pidetään esitelmiä ja puheita todella turhista aiheista eikä niillä ole mitään merkitystä tulevaisuuden kannalta - vaan olihan niillä merkitystä; enää ei jännitä! Aloin suhtautua esitelmiin hieman välinpitämättömästi ja ajattelin, että "mitä sitten, jos mokaan, eihän tällä ole mitään merkitystä eikä kukaan muista sitä enää myöhemmin". Tämän ajattelutavan avulla pääsin eroon jännityksestä ja vaikka välinpitämättömyys ei olekaan pidemmän päälle hyvästä, kannatti sitä harjoittaa edes sen aikaa, että jännittämisestä pääsi eroon.


En usko, että kaikista peloista on mahdollista päästä koskaan eroon - eikä miusta tarvitsekaan. Pelot kuuluvat osaksi itsesuojeluvaistoa ja ilman niitä tulisi tehtyä varmasti yhtä sun toista harkitsematonta. Varmasti ötökkäkammosta voi päästä eroon samoin kuin olen päässyt koirapelostani; enää pelottaa isot, kovaa räksyttävät ja aggressiivisen näköiset haukut. Kuitenkaan menettemisen pelosta tai sairauksien pelosta ei varmasti voi päästä eroon, koska eihän kukaan halua joutua niitä kohtaamaan.


Peloista on kuitenkin hyvä pystyä puhumaan eikä padota kaikkia ahdistuksen tunteita sisälleen. Kyllähän se ihmetystä varmasti herättäisi, ellen olisi kertonut hevospelostani tai hissikammostani ja ryntäisin eripuolelle tietä tai rappukäytävään, kun tilanne kävisi liian ahdistavaksi. Nämä tietenkin ovat kevyitä esimerkkejä, mutta varmasti havainnollistavat, mitä tarkoitan. On se varmasti joskus naapureiden keskuudessakin herättänyt huvittuneisuutta, kun yhtäkkiä koulumatkalla olen lähtenyt pinkomaan sata lasissa kohti kotia, kun olen nähnyt viereisellä tiellä menevän aura-auton ja tiennyt, että seuraavaksi se tulisi minun kanssani samalle väylälle - kyllä, se oli pienenä aivan järkyttävän pelottava ajatus!

Mitä te pelkäätte? Oletteko päässeet peloistanne jotenkin eroon? 

P.S. Kuvien laatu on hieman heikko johtuen tästä ihanasta nopeasti tulevasta pimeydestä - ja tietenkin kuvia ottaessa satoi lunta!









tiistai 17. marraskuuta 2015

Laatikollinen kosmetiikkaa Yves Rocherilta

Eilen R-kioskille saapui iso paketti Yves Rocherilta, jota olinkin jo innoissani odotellut pari viikkoa. Laatikko sisälsi paljon joululahjoja, sillä Yver Rocherilla oli noin kuukausi sitten kampanja, jossa jouluisen tuoksuisista tuotteista oli koottu valmiita lahjapakkauksia. Pakkaukset näyttivät niin kauniilta kuvaston sivuilla, että niitä päätyi heti muutamia pukinkonttiin - harmikseni en voi niitä tänne teille kuvata, koska blogiani seuraa liian monta lahjansaajaa!

Erityisen iloinen olen siitä, että lahjapakkaukset sisältävät käytännöllisiä ja hyväntuoksuisia tuotteita. Joskus pohtiessani kosmetiikka-lahjapakkauksen ostamista, joudun toteamaan, että aika harvalla on esimerkiksi kylpyamme, jossa käyttää paketissa olevaa suurta kylpyvaahtopurnukkaa. Usein myös tuoksut ovat kamalan voimakkaita, jolloin on hankala sanoa, tykkääkö lahjottava laisinkaan siitä tuoksusta - tiukkaa tekisi miullakin kookoksen tuoksuisen vartalovoiteen käyttäminen, kun pelkkä tuoksu saisi miut piilottamaan purkin kaapin perukoille..


Avattuani laatikon olin kuitenkin lievästi kauhuissani, sillä kaikki tuotteet olivat siellä sikin sokin, enkä tietenkään enää muistanut, mitkä tuotteet kuuluivat mihinkin pakkaukseen. Hetken asiaa tuskailtuani huomasin kuitenkin, että lähetyslistassa oli kerrottu, mikä tuote kuului mihinkin pakettiin - mikä pelastus! Olin kuitenkin ihmeissäni laatikossa olevista silmämeikinpoistoaine- ja kynsilakanpoistoainepurkeista, sillä en muistanut sellaisia tilanneeni. Hetken lähetyslistaa selailtuani huomasinkin, että ne oli lähetetty minulle yllätyslahjaksi! Tilauslomakkeessa ei mainittu niistä mitään eikä niitä ollut mainittu tilaajalahjoiksi, joten yllätys oli kyllä todella mieluinen :)


Tilasin myös itselleni pari käsirasvaa, sillä sitä tuntuu kuluvan yllättävän paljon näin talvella. Kaupoissa purnukat maksavat aina sen lähes neljä euroa, joten olinkin ihan innoissani huomatessani, että samankokoisia putiloita saikin jouluhintaan tilattua 1,90 eurolla. Mietinkin juuri, että pitäisiköhän pistää tavallinen käsirasva nyt säilöön kesää odottelemaan ja käyttää näitä jouluisia nyt, ettei niitä ole vielä juhannuksenakin jäljellä ihanassa kanelin tuoksussaan..


Yves Rocher on miun yksi suuri suosikki kosmettiikatuotteiden myyjänä. Tuotteiden tuoksut on ihanan tyttömäisiä mutta riittävän neutraaleja. Muistelen, että ostin ensimmäisiä Yves Rocher -tuotteitani varmaan noin kuutisen vuotta sitten ja vuosien varrella olen löytänyt paljon suosikkituotteita, joita en edes etsi muista liikkeistä. Esimerkiksi Comme une Evidence -hajuvettä on menossa tällä hetkellä jo kolmas purkki. Toki käytän paljon muitakin hajuvesiä, mutta tämä sopii niin arkeen kuin juhlaan enkä kyllästy siihen millään!


Toki ihan perustuotteitakin tulee tilattua ja varsinkin tuoksut, jotka osoittautuvat mieluisiksi, pääsevät testaukseen myös esimerkiksi suihkugeelin lisäksi vartalovoiteena. Tykkään myös valtavasti purkkien värikkäästä ulkoasusta ja pikkuruisista yksityiskohdista. Vaikka Prismasta saakin varmasti isomman pullon suihkugeeliä samalla hinnalla (tosin ostan aika usein Yves Rocherin perustuotteetkin vain alesta), niin on ne kivoja piristyksiä kylppärin hyllyyn valkoisten peruspullojen keskelle.


Sitten on vielä ne tuotteet, joita en enää edes etsi muista liikkeistä. Ehdoton ykkönen on kukkaistuoksuinen käsidesi! Miten ihanaa onkaan, kun syömään mennessä ei tarvitse lehauttaa auki sitä sairaalan desinfiointiaineelta tuoksuvaa purkkia, vaan on olemassa tällainen miedompi tuoksuinen vaihtoehto (niin, minä en voi syödä ruokaa shoppailureissun keskellä, jollen saa pestä käsiä ensin..). Huomasin taannoin, että myös The Body Shopissa on näitä käsidesejä erituoksuisina, mutta omalla nenällä haisteltuna mikään niistä ei vetänyt vertoja aiemmin löytämälleni.

Onko teillä kokemuksia Yves Rocherin tuotteista? Onko teillä suositella jonkin muun yrityksen hyviä vastaavia tuotteita? :)


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Shoppailua, joulufiilistelyä ja blogiuutisia

Terveiset lumisesta Joensuusta! Vihdoinkin on saatu valkoinen peite harmaan ja kuraisen maiseman tilalle ja tämä tyttö on kyllä enemmän kuin onnessaan :) Viikko on mennyt melkoisessa hujauksessa ja paljon on kerinnyt tapahtua, joten ajattelin kertoa teillekin hieman kuulumisia ja yhden bloggaukseen liittyvän - minulle ison - jutun!


Keskiviikkoiltana olin niin kyllästynyt kaikkeen; harmauteen, pimeyteen, tonnikalaan, kananmuniin, aikaisiin herätyksiin, raparoiskeisiin vaatteissa ja pitkiin koulupäiviin. Torstaiaamuna ei olisi huvittanut nousta sängystä laisinkaan, kun tiedossa oli yhdeksän tunnin koulupäivä. Mikon ilmoitus siitä, että ulkona on satanut lunta, sai miut pomppaamaan salamana pystyyn ja pian olin jo täysissä pukeissa lähdössä talsimaan valkoisten hiutaleiden sekaan!


Pelkällä säällä on ihan mieletön vaikutus siihen, millainen olo ja yleisfiilis miulla on. En ennen ole uskonut, kun ihmiset ovat sanoneet ja mediassa on kirjoitettu, että syksyn harmaat kelit aiheuttavat monille alakuloisuutta. Miulle maistui viime viikolla herkku jos toinenkin, naama oli nurinpäin aina ikkunasta ulos katsoessa ja mikään ei oikein huvittanut. Nyt kun maa on valkea, haluaisin vain koko ajan mennä ulos ja tehdä kaikkea ihanaa - energiaa tuntuu löytyvän ihan mielettömästi!

Lähdettiinkin perjantaina ihanan Jennin kanssa vähän shoppailemaan ja napsimaan asukuvia. Oli hauskaa kuvailla toisen bloggaajan kanssa, kun tiesi, millaisia kuvia toinen itsestään halusi eikä tarvinnut koko ajan kysellä, että "ai siis mitä miun piti nyt tehä"! Lisäksi kaupunkikierrokselta tarttuikin mukaan yllättävän paljon kivoja juttuja; olen rakastunut Vero Modan Jute-farkkuihin ja voisin hamstrata niitä kaappiini kaikissa mahdollisissa väreissä. Tällä kertaa kuitenkin menin ostamaan mustia versioita, mutta samalla mukaan tarttui myös alennuksessa olleet valkoiset housut, joista olin haaveillut jo pitkään :) Onneksi nämä Jutet ovat hyvälaatuisia ja kestäviä, niin niitä voi ostaa kerralla paritkin. Kaupoista ei tarttunut mukaan vielä joululahjoja, joita alunperin minun piti etsiä, mutta kyllä niidenkin aika vielä tulee!



Perjantaina löydettiin myös meidän kotiin joulukuusi! Olisin kovasti halunnut ostaa oikean kuusen, mutta eihän se tosiasiassa tänne minnekään mahdu ja on ne lopulta aika hintaviakin. Päädyttiinkin ostamaan Anttilassa tarjouksessa ollut joulukuusi, joka näyttää oikein kivalta tälläisen aitoon kuuseen tottuneenkin silmään. Ja lauantainahan puuhun oli lähdettävä ostamaan koristeita sillä seurauksella, että päädyttiin Tokmannille ilmaisille joulutorttukahveille kaikkien mummeleiden kanssa ja Prismaan päästyämme huomasimme, että asiakasomistajapäivät olivat vetäneet sen 700 muutakin joensuulaista ostoksille! Onneksi ei ollut kiire ja kaikki tarvittava löytyi, joten ei mitään hätää.


Iltapäivästä ystäväni Tampereelta tuli avomiehensä kanssa Joensuuhun ja oli ihana nähdä heitä pitkästä aikaa. Jotenkin tuntuu, että ennen näki niin usein kaikkia kavereita, ettei osannut edes ajatella, ettei olisi vaihtanut kuulumisia muutamaan viikkoon. Onneksi tämän ihanan naisen kanssa jatkamme aina siitä, mihin olemme viimeksi jääneet ja tuntuu, ettei välimatka tai viikkojen toisistaan kuulumattomuus ole muuttanut mitään <3

Kerrassaan touhukas mutta ihana viikonloppu takanapäin ja sen voimalla jaksaakin taas lähteä puurtamaan tulevaa viikkoa - se onkin niin superraskas, kun koulua on oikein maanantaina ja tiistaina.. Ilokseni sain kuitenkin sijaisuuden torstaille, joten pääsen ihan ensimmäistä kertaa "oikeisiin töihin oikealle alalle". Vähän jo jännittää, mutta innolla odotan tulevaa :)


Loppuun vielä lupaamaani blogiasiaa; perjantaina juhlistimme kaupunkilehtemme valintaa Vuoden kaupunkilehti 2015:ksi ja lounaalla kuulin Heilin uudesta blogiportaalista. Hetken asiaa mietittyäni päätin rohkaistua ja ehdottaa itseäni bloggaajaksi heidän portaaliinsa sillä seurauksella, että kaupat tuli! Jatkan tätä omaa hyvinvointiin painottuvaa lifestyleblogiani täysin normaaliin tapaan, mutta sen lisäksi maailman menoon liittyviä mielipiteitäni voi jatkossa lukea Heilin blogeista, joihin tulen antamaan myöhemmin linkin, kun saan ensimmäisen postauksen julkaistua. Olen tosi otettu ja iloinen saamastani mahdollisuudesta, sillä kirjoittaminen on miulle tärkeä harrastus ja toisaalta Heilin blogissa pääsen kirjoittamaan myös sellaisista aiheista, jotka eivät välttämättä sovi Emma Karoliina -blogiini. Tästä siis lisäinfoa myöhemmin! :)

Mitä teidän viikkoonne kuuluu? Oletteko jo tehneet joululahjahankintoja itsellenne tai rakkaillenne? :)

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Kestävien parisuhteiden aika on ohi?

Törmäsin vähän aikaa sitten Iltalehden uutisia lukiessani otsikkoon, jossa kerrottiin, miten voi huomata ennusmerkit, jotka paljastavat puolisoiden päätyvän pian eroon. Kommenttilaatikkoon joku oli suorasanaisesti kirjoittanut kommentin, johon minun on aivan pakko tarttua. Provosointi kirjoittajalla  varmaan (ainakin toivottavasti) oli mielessäänkin, mutta monet sadat peukuttajat saivat minut huolestumaan; eivätkö ihmiset usko enää parisuhteiden kestävyyteen?

Tässä kommentti:


Tänä päivänä yhä useampi ajattelee, että minullakin täytyy olla joku, koska kaikilla muillakin on. Tinderit ja muut deittisovellukset plinkuttavat yhden jos toisenkin sinkun (jopa varatun) kännykässä. Yritetään löytää mahdollisimman nopeasti itselle joku, ettei tarvitsisi olla yksin. Kuitenkaan sitä Juuri Oikeaa ei osu kohdalle ja suhteet kestävät päivistä kuukausiin, kunnes taas ollaan surkuttelemassa, kuinka kaikki miehet tai naiset ovat samanlaisia pintaliitäjiä ja yhden yön metsästäjiä.


Onnellisesti parisuhteessa olevat ovat niin ällöttävän rakastuneita, että eihän heitä voi edes katsella. Ihan varmasti heidänkin onnensa alla rakoilee ja somen sekä humuisten baari-iltojen tarjoamat houkutukset pilaavat vielä tuon onnen. Ja kuka nyt nykyään enää eläisi saman ihmisen kanssa koko elämänsä, kun muitakin tarjokkaita on mielin määrin?

Kaikki tarvitsemme rakkautta ja haluamme sitä saada. Minusta Tinder ei ole väline pettämiseen, helpon seuran etsintään tai epätoivoiseen miesten metsästämiseen. En ole koskaan käyttänyt sovellusta enkä sen toiminnasta sen tarkemmin tiedä, mutta eiköhän siellä ole ihan tavallisiakin ihmisiä, joille se on vain yksi kanava tavata uusia ihmisiä. Pettäjiä on varmasti sielläkin, mutta niin niitä voi olla kauppajonossa tai bensa-asemallakin.


Miksei parisuhteet sitten kestä ikuisesti? Alkuhuuman jälkeen ei enää kuljeta käsi kädessä ja sanota illalla, että rakastan sinua? Kyllä kuljetaan, vaihdetaan jopa pusuja matkalla, ja varmasti toiselle kerrotaan, kuinka paljon välitetään. Tämän minä olen oppinut jo kotona, ja ihailen joka kerta sitä näkyä, kun äitini ja isäni kulkevat tassu tassussa esimerkiksi kesälomareissulla. Minäkin haluan vielä kymmenien avioliittovuosien jälkeen olla samanlainen rakastunut nainen kuin olen ollut jo monta vuotta!

Minä uskon ikuiseen rakkauteen ja siihen, että ihmiset elävät toistensa kanssa onnellisena, kun rakastavat toisiaan. Rakkaudesta täytyy muistaa nauttia, mutta myös hoitaa ja huoltaa sitä - muistaa, että osoittaakseen tunteensa toiselle, ei tarvitse järjestää joka kerta sinfoniaorkesteria soittamaan. Pienet asiat arjessa muistuttavat siitä, että toinen on tärkeä - sekin on jo lottovoitto, kun toinen on tyhjentänyt tiskikoneen tai tehnyt ruuan valmiiksi, koska silloin on ajatellut toista ja sitä, ettei toisen tarvitse tehdä noita tylsiä kotitöitä. Toisinaan voidaan tehdä jotain spesiaalimpaa yhdessä, ihan vain siitä ilosta, että saa olla toisen kanssa.


Väite siitä, että suhteet eivät kestä, koska houkutuksia on liikaa, on mielestäni hyvin kummallinen. Olen elänyt kaukosuhteessa ja tavallisessa lähisuhteessa Mikon kanssa, eikä minun ole tarvinnut kertaakaan edes epäillä, että selkäni takana vietettäisiin kaksoiselämää. Eikä päähäni ole myöskään pälkähtänyt useamman miehen kanssa deittailu. Samanlaisissa tilanteissa on ollut monia ystäviänikin, eivätkä hekään ole joutuneet miettimään, mistä kaikkialta muualta kumppani voisi seuraa löytää.

Parisuhde rakentuu luottamukselle, rehellisyydelle, kunnioitukselle ja rakkaudelle. Jos yksikin pala puuttuu, alkaa perustukset horjua ja epäilyksiä (ja varmasti niitä houkutuksiakin) alkaa löytyä - tälläisiä tilanteitakin on varmasti tuhansia. Minun on kuitenkin todella vaikea kuvitella, että aidosti toisiaan rakastavat ihmiset alkaisivat horjuttamaan näitä peruspilareita.


Jos ensimmäisen vastoinkäymisen tullen ollaan valmiita luovuttamaan, ei suhde varmasti kestäkään. Jos toista epäilee lähtökohtaisesti kaikesta, ei luottamusta synny. Jos asioista ollaan aina samaa mieltä, jossain kohtaa tulee raja vastaan ja ollaankin kaikesta erimieltä. Totta kai, joskus on viisaampaa luovuttaa ajoissa ja huomata, että "hei, me ei oltukaan toisiamme varten", mutta jos ei edes yritä, niin ei varmaan kestävää suhdetta löydykään.

Harvoin kirjoitan ihan näin henkilökohtaista tekstiä, mutta tämä aihe sai ajatukset kuohumaan päässäni! Minulla on se "ällöttävän rakkaudentäyteinen parisuhde", jossa luotetaan toiseen, arvostetaan, kunnioitetaan ja rakastetaan toista, ollaan rehellisiä. Tunteista puhutaan ja ne näytetään. Meillä on hyvä olla yhdessä. Ja kyllä, minä haluan olla Mikon kanssa vielä kiikkustuoli-iässäkin yhtä rakastunut ja onnellinen <3


Millaisia ajatuksia parisuhteiden kestävyys herättää teissä? Onko ajatukseni yhtään samankaltaisia kuin teidän? :)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Isin juhlintaa ja Fuengirolan tuliaisia

Vietin ihanan viikonlopun Ylöjärvellä perheeni kanssa rentoutuen ja rakasta isiäni juhlien <3 Onnekseni pääsin perjantaina lähtemään jo aamuvarhain puksuttelemaan kohti Tamperetta ja ennen puolta päivää istuinkin jo äitin autossa. Vasta nyt olen tulossa takaisin Joensuuhun, sillä aamulla edessä ei ole liian aikaista herätystä kuten yleensä on viikonlopun jälkeen ollut. Sain siis viettää paljon aikaa minulle rakkaiden ihmisten kanssa!

Perjantai-iltana käytiin Pancho Villassa nautiskelemassa ihania herkkuja kaikessa rauhassa. Alunperin oltiin menossa suosittuun Napoli-ravintolaan, mutta ulos saakka yltävät jonot saivat meidät (ja mahamme) miettimään asiaa uudelleen - eikä Pancho ollut lainkaan huono vaihtoehto!


Lauantai pyhitettiin äitin kanssa shoppailulle, ja vaikkei läheisessä kauppakeskuksessa montaa putiikkia olekaan, saimme vierähtämään sielä tunnin jos toisenkin ilman minkäänlaisia ongelmia! Mukaan tarttui ainoastaan hanskat salia varten (en tykkää, kun käsipäivän jäljiltä kämmenet on ihan ruttaantuneina ja kovettuneina..) ja sukkia, mutta tärkeintä oli, että saatiin viettää yhdessä aikaa, nauraa ja höpötellä.

Ehdin myös pitkästä aikaa näkemään mummua ja kummisetääni sekä ihanaa Misu-kisua. Misu oli varmaan jotenkin seonnut, kun suostui istumaan peräti kymmenen minuuttia miun sylissä ilman, että yritti koko ajan paeta lähimmän tuolin alle. Sain jopa napattua siitä muutaman kuvan, mutta iltahämärässä ne pääsivät vähän heilahtamaan..


Sunnuntaina laulettiin isille, syötiin ihanan tuhti aamupala (söin ensimmäistä kertaa elämässäni pekonia!! Ja se ei edes maistunut sellaiselle, miltä se näyttää! Saatan syödä toistekin ;) ) ja otettiin ihan rennosti. Mikä onkaan ihanampaa kuin huomata heränneensä jo monta tuntia sitten, mutta liikkuvansa vieläkin yöpaita päällä! Eli ei taatusti ollut kiire minnekään :) Myös Elli ja Nikke tulivat syömään isänpäivän kunniaksi ja miusta tuntuu vielä näin kuusi tuntia ruokailun jälkeenkin, että rinnan alle ei mahdu murustakaan!


Haudalla käynnin jälkeen suunnattiin kohti rautatieasemaa ja taas äitin kanssa tippa linssissä halattiin sata kertaa isin ja Ellin naureskellessa vieressä meidän tunteellisuudelle.. Olen aiemminkin kirjoitellut siitä, miten hankalaa tämä kahden kodin välillä reissaaminen välillä on, eikä se varsinaisesti muutu vieläkään helpommaksi. Tietysti ajatus siitä, että minulla on nyt vähemmän koulua, helpottaa hieman, koska voinhan lähteä vaikka yllätysreissulle, jos tulee monta työtöntä ja koulutonta päivää! :)

Ja arvatkaa mitä, sain aivan ihania tuliaisia perheeltäni, kun he kävivät pari viikkoa sitten Fuengirolassa! Kuvissa näkyvät Victoria's Secretin ihanan tuoksuiset purnukat pääsivät heti käyttöön, sillä ne on ihan mielettömän ihanan tuoksuisia! <3 Lisäksi sain lämpimän ja superpehmoisen kaulaliinan, jonka ansiosta meinasinkin nukahtaa autoon ennen juna-asemalle pääsyä; se on niin pehmoinen ja lämmin, että tuntuu kuin olisi jonkun pienen kissan vieressä nukkumassa!


Lisäksi puhelintani koristaa uudet siniset kuoret, jollaisia ei Suomesta vielä löydy. Metsästin kaikki Joensuun kaupat läpi löytääkseni hieman tavallisista läpällisistä kuorista poikkeavia versioita, mutta turhaan. Onneksi Elli löysi tämän sinisen ihanuuden minulle :) Ja vielä, sain ihanat puputossut! Miulla oli pienenä puputossut, joita käytin niin kauan, että paikkauksetkin pettivät. Sama kohtalo on käynyt myös tämänhetkisille koiratöppösilleni, joten nämä lämpimämpääkin lämpimämmät pupuset tulevat todella tarpeeseen! Matkalaukku oli siis aivan yhtä pullollaan kuin Ylöjärvelle mentäessäkin.. Mutta tuliaisia paljon tärkeämpää on, että perheeni tuli ehjänä ja rentoutuneena kotiin! :)

Mitäs teidän viikonloppuunne kuului? :) Ja mitä ajatuksia tällainen kuulumispostaus teissä herättää, kivaa vaihtelua vai ei niin mukavaa vaihtelua? :)