maanantai 26. tammikuuta 2015

Miun Joensuu


Suomen 12. suurin, reilun 75 000 tuhannen asukkaan asuttama Joensuu sai puolitoista vuotta sitten minusta yhden kaupunkilaisen lisää. Iltahämärässä loistavat kaupungin valot, kimmeltävä joenpinta ja iloiset ihmiset valloittivat sydämeni käydessäni ensi kertaa Joensuussa. Nykyisin kaupunki tuntuu jo kodilta; tuttua, turvallista, mutta silti aina jotain uutta.

Eräs lukija tiedusteli, millainen kaupunki Joensuu on asua, elää ja opiskella. Muistan itse miettineeni aikanaan samaa asiaa, joten uskon tästä postauksesta olevan hyötyä niille, jotka eivät ole koskaan vierailleet lähelläkään Pohjois-Karjalaa saati Joensuuta.


Opiskelun kannalta Joensuu on melko täydellinen paketti. Yliopistosta löytyy tutkinto-ohjelmia laidasta laitaan eikä kakkoseksi jää Karelia ammattikorkeakoulukaan lukuisine linjoineen. Myös nuoremmalle väelle koulutusta tarjoavat lukioiden lisäksi ammattikoulu, jonka toimipisteitä löytyy ympäri kaupunkia.

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen kaikki rakennukset ovat keskittyneet samalle alueelle. Laaja kampusalue pitää sisällään kymmeniä rakennuksia, mutta kaikki ovat niin lyhyellä etäisyydellä toisistaan, ettei paikasta toiseen siirtyminen vie montaakaan minuuttia. Ammattikorkeakoulun rakennukset ovat hieman enemmän hajallaan, mutta nekin selkeästi löydettävissä.

Korkeakoulujen yhteiset liikuntapalvelut yhdistyivät tämän vuoden alussa, kun uusi Sykettä.fi aloitti toimintansa. Korkeakoululiikuntaa ei voi kuin kehua; 25 eurolla saat osallistua niin moneen liikunta-aktiviteettiin kuin vain jaksat. Tarjolla on niin joukkuepelejä, jumppia, zumbaa, tanssia, joogaa, kuntosalia, hiihtokurssia, uintia.. Lähes kaikissa muissa yliopistoissa liikuntamaksu on huomattavasti -osassa kaupunkeja jopa moninkertaisesti- korkeampi.


Asuminen Joensuussa ei ole ilmaista, mutta ei se ole missään muussakaan suuressa kaupungissa. Itse olen ollut aina vuokralla yksityisellä ja vuokrat ovat hyvän maun rajoissa. Mikäli hintatasoa verrataan vaikkapa Helsinkiin tai Jyväskylään, on Joensuussa edullisempaa asua.

Opiskelijoille Joensuussa toimii opiskelija-asuntoja välittävä Joensuun Elli, jolla on lähes aina tarjolla katto opiskelijan pään päälle. Yksiöitä saa jonottaa havaintojeni mukaan noin vuoden verran, mutta soluasuntoja sekä isompia asuntoja on nopeammin saatavilla. Opiskelija-asuntoja löytyy niin keskusta-alueelta kuin kauempanakin sijaitsevista kaupunginosista.


Kaupunki on perinteisen ruutukaavan mukainen; täynnä tasa-arvoisia risteyksiä ja liikennevaloja. Kuitenkin liikkuminen on tehty helpoksi, eikä kaupungille lähtiessä tarvitse edes omistaa autoa. Linja-autoja tulee jokaisesta kaupunginosasta tasaiseen tahtiin ja keskustaan pääsee lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa. Pöyrällä pääsee aina, onhan Joensuussa hyvät pyörätiet ja kulkuväylät sitä varten rakennettu.

Bussimatkustaminen on kallista, mutta uuteen kokeiluun on tullut Waltti-bussikortit, joiden ansiosta esimerkiksi nuori, alle 24-vuotias, pääsee liikkumaan alle puoleen hintaan kaupungin sisällä. Se ei enää olekaan kallista!


Shoppailua rakastaville Joensuu tarjoaa mukavat mahdollisuudet ostosten tekoon. Kaikki kaupat ovat keskittyneet keskustassa sijaitsevaan kauppakeskukseen sekä sen läheisyyteen. Gina Tricotia, New Yorkeria ja kalleimpia merkkiliikkeitä lukuunottamatta kaikki kaupat löytyvät. Lisäksi ruokakaupoissakin on valinnanvaraa, sillä kaupungissa kilpailevat niin S-ryhmä, K-ketju kuin Lidlkin.

Kauppojen lisäksi muutkin palvelut löytyvät ja toimivat. Julkisen terveydenhuollon lisäksi hoitoa saa PKO:n yksityisessä lääkärikeskuksessa sekä Lääkärikeskus Itessä. Pääkirjasto löytyy aivan keskustan tuntumasta ja lukuisia sivukirjastoja on ripoteltu ympäri Joensuuta. Ravintoloita löytyy aina hienoista pihviravintoloista Hesburgeriin, ja juhlaviikonlopun koittaessa kuohuvaa saa monesta hyvätasoisesta baarista ja yökerhosta.


Työpaikoista on aina pulaa opiskelijakaupungeissa eikä Joensuukaan tee tässä poikkeusta. Kuitenkin työtä löytyy tekevälle, joten ahkeruus palkitaan. Kesätyöpaikkoja tarjoaa Joensuussa niin kaupunki, seurakunta kuin yrityksetkin, joten työllistymismahdollisuudet kesäpäiviksi ovat todella hyvät.

Kaiken kukkuraksi ihmiset ovat iloisia ja avoimia. Jos kauppakeskuksessa istahtaa hetkeksi miettimään päivän suunnitelmaa, ei ole ollenkaan tavatonta, että vieressä istuva saattaa sanoa jotain. Lisäksi asiakaspalvelijat oivaltavat hymyn ja small talkin merkityksen, eikä jutustelu tuntemattomienkaan kanssa ole kiusallista. Iloisia karjalaisia!


Tässä oli vain tärkeimpiä asioita Joensuusta, mutta kokonaisuutena voin todeta kaupungin turvalliseksi ja hyväksi paikaksi asua niin opiskelijalle kuin perheellisellekin.

Mikä sinun kotikaupungissasi on parasta? Oletko käynyt tai asunut Joensuussa ja millainen mielikuva kaupungista jäi? :)


lauantai 24. tammikuuta 2015

Tammikuu täynnä toimintaa

Pakkaset paukkuu, koulutehtävät kasautuu ja töitä riittää, voisiko tammikuu enää reippaammissa merkeissä kulua? Viikot on vierähtäneet hirmuista kyytiä ja blogi on ollut aina mielessä, mutta sopivaa rakoa kirjoittamiselle ei ole tullut, joten nyt olisi luvassa paljon kuulumisia!


Reilun parinkympin pakkaset valtasivat Joensuun moneksi päiväksi, mutta onneksi nyt ollaan jo lauhemman kelin puolella! Tiistai-iltana vannoin astellessani sisälle hyytävän kylmästä talvi-ilmasta, että keskiviikkona en astuisi jalallanikaan ulos, koska ei ollut koulua eikä töitä. Kuitenkin löysin itseni keskiviikkoaamuna täydessä pakkasvarustuksessa joenrannalta kuvailemasta. Ja onneksi menin, maisemat olivat aivan taivaallisia (vaikka aurinko katosikin jonnekin kuvausretken aikana..).


Tuntuu, että olen viime viikot ollut joko aamusta iltaan koulussa tai sitten ensin koulussa ja sen jälkeen töissä. Keskiviikon "vapaapäivä" tulikin ihan tarpeeseen ja sain paljon koulutehtäviä tehtyä. Ahdistavinta on, kun tietää, miten paljon tehtäviä on tekemättä, eikä aikaa vain löydy niille!

Sain myös keskiviikkona tehtyä kesätyöhakemuksia. Tuntuu, että joka vuosi kesätyönhaku alkaa vain aikasemmin ja aikaisemmin, kohta varmaan marraskuussa saa olla lähettämässä hakemuksia.. Mutta toisaalta se on hyvä, sillä olisi itsekin kiva tietää hyvissä ajoin, mikä on kesän suunnitelma. Lisäksi yliopisto-opiskelijana arvostan suuresti sitä, että jotkut yritykset palkkaavat kesätyöntekijöitä osa-aikaisiksi jo keväällä, mikä sopisi itselleni paremmin kuin hyvin tyhjän lukujärjestyksen vuoksi!


Tällä hetkellä odotan jännittyneenä, pääsenkö kesäksi unelmieni työpaikkaan töihin. Haastattelusta on kulunut kaksi viikkoa ja oli puhetta haastattelun jälkeen, että noin parin viikon päästä saisi tietoa, miten valinnassa on käynyt. Joka kerta, kun avaan sähköpostini, toivon, että sielä olisi tältä yritykseltä viesti, joka vieläpä sisältäisi iloisia uutisia! Pitäkäähän peukkuja miulle, tuntuu, että tämä olisi elämäni tilaisuus!



Myös koulun saralla on tapahtunut paljon. Inhoan yliopisto-opinnoissa eniten Kielikeskuksen kursseja, sillä niille pääseminen tuntuu käytännössä mahdottomalta. Yhdelle kurssille saattaa hakea 170 opiskelijaa, joista arpomalla 25 pääsee mukaan. Itseäni ei tietenkään onni potkaissut ja vaarana oli, että kaksi kurssia jää ensi vuodelle, joka hankaloittaa hirmuisesti muita opintoja, kun perusharjoittelu ja sivuaineet alkavat.

Sain kuitenkin tietoa, että Savonlinnassa järjestetään toinen kursseista ja ilmoittauduin oikopäätä mukaan! Tapaamisia on vain kahtena peräkkäisenä päivänä, joten suorittaminen onnistuu helposti! Onneksi ihana ystäväni Savonlinnasta lupasi majoittaa minut luokseen ja mikä parasta, sain toisenkin hyvän ystäväni ilmoittautumaan kurssille. Opintomatka, tosin ei kauhean kauas, mutta kuitenkin Savonlinnaan, ei hassumpaa!



Onni potkaisi myös toisen kurssin kanssa, nimittäin sain paikan ruotsin kurssilta hieman eri ryhmästä kuin mihin muuten olisin kuulunut, mutta kurssipaikan kuitenkin! Tosin pienenä miinuksena on, että en muista ruotsista juurikaan mitään ja tulevat esitykset, keskustelutilanteet ja nauhoitukset lievästi jännittävät, mutta kai sitä kertaamalla jotain oppii.. Eller sen jag måste studera mer, tai jotain sinne päin!




Mitäs tykkäätte kuvista? Joko olette löytäneet kesätöitä? :)


maanantai 12. tammikuuta 2015

Maistuu terveelliseltä

Terveellinen pizza, herkulliset kaurabanaanilätyt ja valkosipulilla höystetty vihreäsalaatti ovat valloittaneet sydämeni! Uudenvuodenlupauksessani vannoin terveellisemmän elämän nimeen; vähemmän herkkuja, enemmän terveellisiä ruoka-aineita ja lisää liikuntaa. Tässä tavoitteessa olen jo suureksi hämmennyksekseni pysynyt 12 päivää, joka on suklaakonvehteja, keksejä, salmiakkia, jäätelöä, pullia ja muita ihania sokerisia ja rasvaisia herkkuja rakastavalle neitokaiselle suuri saavutus!


Päätin kuitenkin, että herkkuruokiakin voi syödä, mikäli tekee niistä hieman terveellisempiä versioita. Niimpä eksyin rantapallon blogiin ja löysin ohjeen ruispizzapohjaan. Tällä kertaa myös pizzan täytteet olivat jotain muuta kuin yleensä rakastamiani kinkkua, sinihomejuustoa ja pepperonia. Ruispohja täyttyi tomaattimurskasta, tonnikalasta, paprikoista, ananaksista ja juustosta (koska eihän pizzaa voi tehdä ilman juustoa! Toki juuston määrään voi vaikuttaa, ettei koko komeus ole täysin kellertävän raasteen kuorruttama).


 Rantapallon blogista bonggattu ohje on seuraavanlainen (jauhojen määrään olen tehnyt muutoksen, sillä alkuperäinen määrä oli auttamatta liian vähäinen):

7,5 dl ruisjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
2 dl vettä
1 tl suolaa
2 kananmunan valkuaista
2 rkl öljyä


Vesi lämmitetään 42 asteiseksi, ei suinkaan 60 asteiseksi.. Itse laitoin veden mikroon lämpiämään ja en tullut ajatelleeksi, että vettä oli astiassa litran sijaan vain viidesosa litrasta.. Kuumaa tuli, kuten voitte uskoa!

Kuivahiiva sekoitetaan jauhoihin, samoin suolan voi laittaa jauhojen sekaan. Seokseen kaadetaan kuuma vesi sekä kananmunien valkuaiset. Lopuksi lorautetaan joukkoon öljyä ja jätetään kohoamaan vähäksi aikaa.


Puolen tunnin paistamisen jälkeen 200 asteisessa uunissa, alkoi huumaava tuoksu leijailla olohuoneeseen. Ensimmäinen pala pizzasta oli kuitenkin melkoinen järkytys; pohja maistui totta tosiaan terveelliselle! Tuli mieleen lihakukon kuori pohjaa maistellessa, mutta pikkuhiljaa makuaisti alkoi tottua rukiiseen makuun.

Onnekseni laitoin pizzan jääkaappiin ennen iltapalaa ja iltapalalla minua odottikin suurenmoinen yllätys! Pohja oli ihan mielettömän hyvää kylmänä! Pizza maistui vielä paremmalle, kun se ei ollut lämmintä, vaan kaikki täytteet jääkaappiviileinä piiraspohjamaisen levyn päällä, namnamnam!!


Miltäs kuulostaa? Onko teillä hyviä, astetta terveellisempiä pizzapohja ohjeita, joita suosittelisitte kokeiltavaksi? :)


lauantai 10. tammikuuta 2015

Yksikin hyvä tekosyy treenistä lintsaukselle

Treenaamiselle ei ole aikaa joka päivä, vai onko sittenkin? Lueskelin uusinta Sportti-lehteä ja pinkki ostikko huutaa lukijalleen, että "Kiire on vain tekosyy". Pohdin aihetta tarkemmin ja totesin, että kyllä aikaa pikkuiselle treenille löytyy melkeimpä joka päivä. Kuitenkin itselläni on ainakin niitä päiviä, kun yksinkertaisesti ei ole aikaa lähteä lenkille tai jumppailla olkkarin lattialla.

Sportin mukaan yleisimpiä tekosyitä ovat muun muassa pitkät työmatkat, ylityöt, arkirytmi, lasten hoito, kotityöt ja saamattomuus. Itselleni suurimpia tekosyitä ovat olleet kiire koulun ja töiden kanssa, kotitöiden tekeminen ja yksinkertaisesti saamattomuus.


Eilinen päivä sopii hyvin esimerkiksi päivästä, jolloin treenin sovittaminen kalenteriin tuntui vaikeammalta kuin suklaakeksin vastustaminen järjettömän herkkumieliteon vallassa.

7.00 Herätys, aamutoimet ja tavarat kasaan ennen kouluun lähtöä.
7.30 Kahden kilometrin koulumatka reippaasti kävellen
8.15 Luistelun harjoitusdemo jäähallissa (luistelua 45 minuuttia ennen kuin jalat alkoivat kärsiä rakoista)
10.15 Musiikin tunti, pelkkää istumista
11.45 Pikainen lounas koulun ruokalassa ystävän kanssa
12.15 Autolla työhaastatteluun, etteivät aikataulut petä
13.00 Työhaastattelu
13.30 Autolla työpaikalle, jotta ehdin ajoissa
14.00 Kevyttä postityötä
18.00 Autolla töistä suoraan kampaajalle
19.30 Autolla kauppaan
21.00 Iltapalaa


Kyllähän eiliseenkin lopulta mahtui liikuntaa koulumatkan ja luistelun merkeissä, mutta yhtä hyvin luistelun paikalla olisi saattanut olla vaikkapa espanjan tunti, jossa olisin vain istunut. Ilman autoa en olisi ehtinyt työhaastatteluun saati töihin, joten hyötyliikunnan yhdistäminen kyseisiin matkoihin oli mahdotonta. Onko tämäkin taas tekosyy? Olisiko se ollut kuitenkin jotenkin mahdollista?

Totuus on kuitenkin, että joka päivä ei käydä kampaajalla tai kaupassa koulu- ja työpäivän jälkeen, joten aikaa kyllä jää liikkumiselle muina päivinä. Eilinen olikin itselläni juuri kiireen vuoksi lepopäivä, joten se ei tavallaan mennyt laisinkaan hukkaan.


Aiemmin ajattelin, että jos olen ensin aamulla koulussa ja menen sieltä suoraan töihin, olen kuuden jälkeen jo niin rättipoikkiväsynyt, etten enää yksinkertaisesti jaksa lähteä lenkille tai reenailla reisilihaksia olkkarin matolla. Kokeilin pari kertaa treenailua pitkän päivän päälle, eikä se ollut laisinkaan liian rankkaa. 

Ajatus siitä, että "on ollut kyllä todella rankka ja pitkä päivä" tai "hirveä kiire kaiken kanssa, nyt ei ole kyllä aikaa hukattavaksi jumppaamiseen" antaa tavallaan luvan lintsata treenistä. Nyt olen jo töissä ajatellut, että kotiin päästyäni teen hyvän treenin ja arvatkaapas mitä, olen myös tehnyt sen enkä vain voivotellut, että on ollut muutenkin niin voimia vievä päivä!


Olen myös oivaltanut sen lauseen, joka yläkoulussa ja lukiossa luki jokaisen liikunnanopettajan paidassa "Asenne ratkaisee. Aina." Toivon, että tämä oivallus seuraa minua jatkossakin ja positiivinen asenne liikuntaan pysyy yllä, kun se vihdoin ja viimein on löytynyt.

Onko muita saman asian kanssa painiskelevia? Mikä itsellesi on pahin tekosyy jättää jumppa välistä?



maanantai 5. tammikuuta 2015

Viime vuoden kohokohtia 2/2

Seuraava osa vuoden 2014 muistoista on koottu tähän postaukseen! :) Tätä ehdittiinkin jo kysellä ja odottaa, joten toivottavasti tykkäätte :)


Heinä- ja elokuu menivät pitkälti postia kantaessa rapusta toiseen, mutta viikonloppuihin mahtui sitten yhtä jos toista, joka sai työasiat unohtumaan! Heinäkuussa lähdimme lenkille ja pääsimme vain läheiselle sillalle asti, kun jokilaiva lipui ohitsemme. Saman tien käänsimme nokkamme kohti kotia vaihtamaan vaatteita ja lähdimme odottamaan seuraavaa jokilaivaristeilyä! Aurinko paistoi lämpimästi, oli niin kaunista ja rauhallista, että oli oikein nautinnollinen arki-ilta.

Jokilaivaristely oli kuitenkin vasta esimakua tulevasta; heinäkuun lopulla lähdimme risteilylle Tallinnaan! Voi, en edes muistanut, koska olin viimeksi käynyt laivalla ja oli todella ihana matka; hyvää ruokaa, shoppailua, tanssimista, kauniita maisemia, matkustamista, valokuvailua.. Matkakuume iskee taas..

Elokuun ensimmäisenä päivänä muutimme myös uuteen kotiin<3 Lämpöasteita oli reilut +30 ja tavarat rahdattiin talkoovoimin toiselle puolelle jokea. Kuulemma niin kuumalla ei toista kertaa meitä muuteta.. :D Olihan se aika järkyttävää, mutta uusi koti korvasi kaiken rehkimisen :) Lisäksi pääsin juhlistamaan synttäreitäni uudessa kodissamme, kun vietimme tupareita ja synttäreitäni pienellä kaveriporukalla :)

Elokuussa suuntasimme myös siskoni ja ystäväni kanssa Olympia Stadionille katsomaan, kuinka Cheek veti jättimäisen stadionin täyteen ihmisiä. Tunnelma oli aivan mieletön; itkua, naurua, kiljumista, tunnelmointia; ja "ympärillä mun parhaita ystävii". Ikimuistoinen kokemus!!

Daim-jätski! Sitä sain ainoastan kerran tänä kesänä, sillä löysin kojun vasta elokuun lopulla, mutta voi sitä onnen tunnetta kun rankan työpäivän jälkeen löytyy maailman parasta jätksiä lähikiskalta! <3


Syyskuussa alkoi koulu, joten johan alkoi taas olla vapaa-aikaa! On se koulussa istuminen huomattavasti kevyempää ja toisinaan helpompaakin kuin olla töissä (tosin, työt ei tule kotiin, koulu tulee..). Syyskuun ruskassa intouduin kuvailemaan kerran jos toisenkin ja kierreltiinkin kaikkia Joensuun kauniita maisemapaikkoja kuvaamassa :)

Osallistuin myös ensimmäistä kertaa bloggaajien iltaan, joka järjestettiin Bepop Streetissä Sokoksen toimesta, Olin Jennin avecina ja ilta oli todella mukava! Sen koommin aikataulut eivät olekaan oikein menneet yksiin tapahtumien suhteen, mutta ihan varmasti vielä menee! :)

Lokakuussa kävimme Tampereella ja samalla piipahdimme Pyynikin näkötornissa älyttömän hyvillä munkeilla sekä katselemassa maisemia. Sää oli ihanan aurinkoinen ja koko Tampere näkyi kauniisti alapuolellamme, Ihania maisemia ja rakkaimmat ihmiset ympärillä! <3



Marras-joulukuu tuntui olevan vielä enemmän täynnä postia kuin kesän kuukaudet, mutta onneksi kaikelle muullekin jäi aikaa! Isänpäivää vietin perheeni luona Ylöjärvellä ja yhtenä iltana intouduimme katselemaan vanhoja lapsuusvideoita, joita isi oli kuvannut, kun olimme pieniä. Oli siinä naurua kerrakseen! 

Kouluakin oli vielä melko tiiviisti marraskuussa ja hyvä osoitus luokanopettajakoulutuksen käytännönläheisyydestä ovat kuvassa näkyvät Pörri ja Aapo-Elmeri, jotka teimme käsityön tunnilla!

Paljon herkkuja ja kokkailuakin mahtui joulukuuhun, sillä pitihän sitä varautua tuleviin juhliin. Siivouspäivää jätimme pullataikinan kohoamaan siksi aikaa, kun haimme lähipitseeriasta syötävää ja tultuamme kotiin taikina oli jo melkein pöydälle valunut.. Ainakin tuli monen monta pullaa!

Pikkujouluja ja joulukortteja tuli nähtyä monen monta. Ihania rentoja hetkiä ja joulun odotusta! :)

Joulun vietimme Ylöjärvellä tunnelmallisesti ja rauhallisesti. Ihana olla kaikkien rakkaiden kanssa jouluna ilman kiirettä minnekään, mahat pullollaan ruokaa! Lisäksi jouluna tuli harrastettua kuvausta uudella objektiivilla kerran jos toisenkin! :)

Nyt vuosi on takana ja uusi edessä, joten aion tehdä tästä vuodesta vähintään yhtä ikimuistoisen kuin edellinenkin oli :)

Löytyykö teiltä samoja muistoja; oliko kukaan Stadionilla, risteilyllä tai kenties lumoutuneena lempparijätskistään? :)



perjantai 2. tammikuuta 2015

Viime vuoden kohokohtia 1/2

Niin paljon tapahtumia, niin paljon hienoja hetkiä, ihania muistoja ja unohtumattomia ihmisiä. Kaikki vuoden 2014 muistot eivät samaan postaukseen mahtuneet, mutta tässä tulee ensimmäinen osa tammikuusta heinäkuuhun! :)


Tammikuu vierähti nopeasti koulun ja töiden parissa, mutta samaan aikaan tapahtui suuria muutoksia. Mikko muutti virallisesti helmikuun alussa meidän yhteiseen kotiin, mutta koko tammikuu saatiin jo harjoitella yhteiseloa. Hienoltahan se tuntui, kun inttileskeyden jälkeen toista näki päivittäin eikä tarvinnut asua yksin, se ei todellakaan ole minua varten (juu, ensimmäiset kaksi päivää se oli ihan kivaa, mutta sitten ei enää ollutkaan..).

Helmikuussa vietimme myös ensimmäistä vuosipäivää kynttilöiden ja takkatulen loisteessa keskellä hankia. Tammi- ja helmikuu olivat siis hyvin rakkauden täytteisiä kuukausia!




Maalis-huhtikuussa tapahtuiki yhtä jos toista. Irtisanomiset riepottelivat postia ja olin jo varma, että jään sieltä työttömäksi. Yritin hakea töitä joka puolelta, mutta mistään ei paikkaa vain auennut. Onnekseni kuitenkin sain jatkaa postilla vielä määräaikaisuuksiani.

Juhlimme pääsiäisen tienoilla isäni 50-vuotispäiviä ja pääsin näkemään kaikkia rakkaita ihmisiä Ylöjärveltä. On aina niin ihana päästä kotikotiin! <3 Samoin juhlistimme Mikon 21-vuotispäivää!

Laatuaikaa vietin myös siskoni ja ystävämme Reetan kanssa, kun tytöt hurauttivat VR:n vaunuissa Joensuuhun! Shoppailua, ruokaa, juoruilua, höntsäilyä, ihan parasta! <3

Lisäksi sain Mikon puhuttua Ikeaan kanssani, sillä sisustuskärpänen pääsi keväänkynnyksellä puraisemaan minua kovastikin ja samantien oli päästävä Kuopioon katselemaan tarjontaa! Hulluja summia ei matkalla mennyt, mutta matkusteluhan siinä oli pääroolissa :)


Näihin ruusuisiin kuviin päästiin vasta kovan työn ja tuskan jälkeen! Istuin toukokuussa elämäni ensimmäistä kertaa yleishallinto-oikeuden preppaustilaisuudessa itseäni monta kymmentä vuotta vanhempien ihmsiten kanssa miettien, mitä oikein teen siellä. Tentti ei ole tänä päivänäkään mennyt läpi, mutta kyllä se vielä joskus menee ;)

Toukokuussa juhlistimme myös ihanan ystäväni Taijan synttäreitä kesäisessä säässä ja mukavassa seurassa! Ihanaa, kun ihmiset vielä pitävät synttäreitä, eikä vain piilodu omiin koloihinsa, kun juhlapäivä koittaa!

Kesäkuussa olin myös Ylöjärvellä käymässä ja bongasin Tori.fi:stä itselleni ihanat Jeffrey Campbell-tyyliset kengät, jotka olivat käytössä koko kesän moneen otteeseen! :)

Juhannuksen vietimme kauniissa Kolin maisemissa syöden, pelaillen, saunoen, uiden (hyyyi, -10 asteinen vesi kutsui, koska en halunnut olla ainoa putuhousu, joka ei heitä talviturkkiaan..) ja rentoutuen :) Kameraan tallentui tuolla reissulla monta ihanaa auringonlasku kuvaa!

Kesäkuu huipentui vielä Tivoli käyntiin; maailmanpyörä ja jokin hurjaa kyytiä pyörivä vempele vei meidät lapsuuden muistoihin. Totesin kuitenkin tulleeni vanhaksi, sillä vauhdikkaamman härvelin jälkeen olisin voinut etsiä jonkinlaisen pahoinvointipussin..

Miltäs vaikuttaa, tykkäättekö lukea vuosikatsauksia? :) Vastasiko tämä odotuksianne?


P.S. Seuraava osa tulossa pian! :)